Se tuli ja istui olkapäälle,
ei rauhaan jättänyt,
otettaan irroittanut.
Se halusi maksuksi kyyneleitä,
halusi tuntea tuskaa sydämen.
Voimattomana itkin tuhansia kyyneleitä.
Sirpaleitani keräilin, niitä yhteen sovitin.
Hiljaksiin se tyytyi,
ei vaatinut enää kyyneleitä,
ei sydämen kipuhuutoa,
ei sieluani.
Ja eräänä aamuna,
näin valon heijastuva
sieluni sirpaleissa.
Silloin minä tiesin.
Tiesin sen irroittaneen otteensa minusta
ja lähteneen.
ei rauhaan jättänyt,
otettaan irroittanut.
Se halusi maksuksi kyyneleitä,
halusi tuntea tuskaa sydämen.
Voimattomana itkin tuhansia kyyneleitä.
Sirpaleitani keräilin, niitä yhteen sovitin.
Hiljaksiin se tyytyi,
ei vaatinut enää kyyneleitä,
ei sydämen kipuhuutoa,
ei sieluani.
Ja eräänä aamuna,
näin valon heijastuva
sieluni sirpaleissa.
Silloin minä tiesin.
Tiesin sen irroittaneen otteensa minusta
ja lähteneen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hieno runo surusta.