Olisi jo vihdoin aika puhella jostain keveämmästä, ja mahdollisesti iloisemmastakin aiheesta, kuin kuolema.
Asutteko lähekkäin, näettekö toisianne tämän tästä.
Vai ovat lapsenne ja lastenlapsenne toisella puolen maailmaa?
Joskus kuulee ikäviä tarinoita, joissa lastenlapset pidetään tarkoituksella erillään isovanhemmistaan.
Asutteko lähekkäin, näettekö toisianne tämän tästä.
Vai ovat lapsenne ja lastenlapsenne toisella puolen maailmaa?
Joskus kuulee ikäviä tarinoita, joissa lastenlapset pidetään tarkoituksella erillään isovanhemmistaan.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Jälkeläisemme elävät selviytymisen aikaa.
Heidän jälkeläisensä joutuvat näkemään mikä on romahduksen jälkeinen talouden
suur-valta ja valta-ajatus.
Heidän vuoronsa on silloin selvitä, kuten esi-isänsäkin.
Töillään ja ammateillaan, mitkä silloin maailmalle kelpaavat.
Vanhan oikeus on saada levätä rauhassa laakereillaan.
Joko omasta tahdostaan tai sossun tahdosta.
H.
Ja mitähän vastaat aloitukseen? Kiitos tähänastisesta!
"maija-taija"
"Vanhan oikeus on saada levätä rauhassa laakereillaan.
Joko omasta tahdostaan tai sossun tahdosta"
H.
No mutta, kai lastenlapsilla on useinmiten kyky kuljettaa itsensä isovanhempien luokse?
Suurin oma meidänikäisistä on tiukasti kiinni elämästä, ei makoile laakereilla, ei edes laakerinlehdillä. :)
"maija-taija"
Vastaukseni oli tyyliltään kuin muutkin viime-aikaiset keskustelut vanhuksista.
Sossu vai ei.
Näin ymmärsin aloittajan taas haluavan.
H.
Heipä hei, en ymmärrä lastenlasten(yleensä nuoria) ja isovanhempien yhteyttä tässä asiassa sossupossuun?
Myöntääkö sossu vierailuluvat? :))
"maija-taija"
Hyyvä väistö-yritys
"Joskus kuulee ikäviä tarinoita, joissa lastenlapset pidetään tarkoituksella erillään isovanhemmistaan"
H.
Eikö auennut, usein avioeroon liittyy myös ero isovanhemmista.
Lapseni tapasin eilen. Lastenlapsista tein taas kerran ennakkovarauksen. Kysyin, ovatko he ymmärtäneet valmistusohjeet oikein. Ovat kuulemma, mutta eivät ole löytäneet priima valmistusmateriaalia. Vain paras on kyllin hyvää heillekin.
:))) Tehän vasta snobeja olette. Mutta hienoa, tasossa pitää löytyä!!
Varmaan niille vielä tulee samanlainen paniikkihäiriö kuin minullekin aikoinaan, että kelpaa sekundakin kunhan tuotteen saa toimitettua ennenkuin toimitusaika menee umpeen.
En ole ollut koskaan käsityöyrittäjä.
Ent.siivo.p.
Minkä ikäinen olit kun lapsesi syntyivät? Nykyisi, 40 vuotias on vielä sopivassa iässä lapsia hankkimaan.
Hyvä kun sanoit, minulle puupäälle ei asia auennut. Tack!
Minulle tuli paniikki 32-34v, kun olin kuullut, että riski ensisynnyttäjillä saada vammainen lapsi suurenee iän myötä. Nyt lapseni ovat samassa iässä kuin minä silloin.
Hyvinhän he sitten ehtivät lapsenlapsia sinulle laittaa.
Eikö näistä lapsenlapsistakin ole jankutettu melko paljon täällä!?
Keksipä ihan uusi aloitus, jota maailmankaikkeus ei ole koskaan keksinyt, jolle me kumarramme maahan asti, näytä kyntesi! :)) Rhaaaah!! Hui, nyt meni pikkutillin kynsi irtipoikki.
Minäkin tulen tekemään sitten aloituksen lastenlapsista, kunhan niitä tulee.
Ihan vapaasti, kaikkihan ovat uusia taideteoksia, omia yksilöitään.
Minä en hala että minule tulisi lapsenlapsia kun näyttää siltä että vnhuutensa tulee olemaan sietämätön .
Minun (mahdollisten) lastenlasteni vanhuus voi olla hyvinkin ruusuinen, sillä silloinhan minä olen jo kuollut.
Kaameeta. Oivalat itse olevasi mahdollisten lastenlastesi vanhuuden ruusuisuuden este.
Kerrankin ymmärsit mitä tarkoitan.
Jos ymmärsit mitä tarkoitan :).
Kaikkiin lastenlapsiin niin hyvät välit kuin vain voi olla......tyttären lapset oli pieniä kun olin työelämässä....en voinut nähdä usein.. kun välimatkaakin paljon.
Nyt tämä nuorimmainen...pojan lapsi.. on myös mummin kulta....meillä on erityinen sielujen silta....
Hoidan häntä useinkin nyt ...ennenkuin alkaa perhepäivähoidossa....
Tuo on ihanne tilanne minun mielestäni. Toivon mukaan välimatkat eivät ole satoja kilsoja, mutta jokainen elää elämäänsä.
Meistä naisista, osa ainakin, on julmureita, jotka kateudessaan ja kaunaisuudessaan eron tapahduttua, eristävät lapset isovanhemmistaan.
Minkä vahingon he aiheuttavat molemmin puolin.
mimmimummi
Ihan ´´pisti silmään´´ tuo ´´sielujen silta´´ on niin kaunis ilmaisu.
Viikoittain. Joskus useammankin kerran viikossa.
Puhelimitse, tekstiviesteillä ja sähköpostitse.
Käymme muutaman kerran vuodessa. Vaimo vierailee useammin. Viimeeksi kotiutui 2vrk:n käynniltä suunnuntaina.
Lapsemme ovat yhteydenotoissa aloitteellisia tietäen meidän mahdollisuutemme vapaaseen liikkumiseen.
Teilläpä on hommat ihan OK.
Joskus vanhin polvi alkaa elämään nuorempien perhe-elämää. Määräillä tästä ja moittia tuosta, ei ihan harvinaista sekään. Mutta ikävää, kun ei säälistä kehtaa kertoa tuntemuksistaan.
Tuota minun anoppini aikoinaan yritti.
Vähän jälkeen, kun olin tullut vauvan kanssa kotiin, anoppi ilmestyi mätysuopapullo kainalossa ovelle ja sanoi ´´nyt keitetään vauvanpyykkiä´´ sanoin, että täällä ei keitetä muuta, kun kahvia.
Eikä muuta keitetty.
Kiitoksia lapselle pappapäivän muumikortista kauniilla harakanvarvas tyylillä, kasvattatuasi isommaksi et enää ujostelisi minua ja voisimme keskittyä olennaiseen kanssa käymiseen.
Kirjoitustesi perusteella olet pappa, jonka luo lapset tulevat mielellään, eivät vain lahjottuina. :)
Onko tuo nyt sit kevempää ja iloista?
Minuako tarkoitit
Varmaan tarkoitti aloittajalle kun kaipaa keveämpää ja iloisempaa aihetta kuin kuolema, aloituksessaan.
Minä lähden tässä kevyemmin ja iloisemmin siskon nelivuotiaiden tuplien ja kahdeksanvuotiaan esikoistytön kanssa vähän kevyemoii tunnelmiin :).
Kun ei lapsenlapsia vielä näy ei kuulu.
Me tapaamme tyttärenpoikien (6 ja 8 v.) kanssa noin keran kuukaudessa ja sitten koulun lomilla he viettävät useampia päiviä meillä, joskus tapaamiset ovat viikottaisia. Välimatka on n. tunti ja vartti autolla. Välit ovat läheiset ja lämpimät.
Silloinhan asiat ovat kohdillaan, eikä yhteinen aika ole kortilla. Lapset eivät erkaannu.
Näin talvella tapaan 2 nuorempaa n. 3 vk välein, kesällä useamminkin.
Kahta vanhempaa vähän harvemmin, jotka jo asuvat omillaan, mutta sähköpostit kulkevat.
Täällä on varmaan kovin eri-ikäisiä lastenlapsia.
Varmaan joillakin jo lastenlastenlapsia.
Osa lapsenlapsista on hyvin läheisiä pitävät hyvin yhteyttä, osa eristetään omasta mummista, se on maailman suurin suru ,
mutta elämä kulkee omaa rataansa, rukoilen heidän puolsetaan, toivoen että heistä tulisi onnelisia ihmisiä,
Surullista, niin surullista.
Joskus vain on niinkin, että eron sattuessa isovamhempi/vanhemmat eristävät lapsenlapsensa itsestään, vihasta ex-miniään.
Erikoista joukkoa meidän siskosten perilliset, lapsenlapsia vain yksi.
Eivät tee lapsia ollenkaan, ikääkin jokaisella jo siihennähden "rajoilla"
Kaikki vaan ovat opiskelleet, korkeasti koulutettuja. Yliopistoista valmistuneita. Yksi pojista käynyt Ammattikoulun, vain hänellä yksi tytär. Siinä sen huomaa miten opiskelu täyttää elämän. Eipä tässä sitten minun mummoilla tarvitse.
Juu, mulla tuossa lähellä (ei sukulainen vaan ottopojan sukulainen) väitteli tuossa alle kolmikymppisenä tohtoriksi ja on kolmen pienen ipanan isukki :).
Kun tunnen itseni yksinäiseksi, soitan lapselleni, saanko piipahtaa. Lapsenlapset ovat yli 10 vuotiaita. Istun vain tovin heidän olohuoneessaan ja seuraan perheen elämää. Luen lehtiä ja kuuntelen, jotan juttelen. Ja tulee niin rauhallinen, lämmin olo ja ajan hyvillä mielin kotiin.
Tai soitan toiselle lapselle. Siellä on 2-vuotias ja vauva, joka tykkää olla sylissä. Potkin ilmapalloa 2-vuotiaan kanssa vauva käsivarsilla. Kasataan leekoja, työnnellään nukenvaunuja, katsellaan teletappeja ja luetaan satuja. Sieltä lähden ihan väsyneenä mutta niinikään hyvillä mielin.
Kutsun kaikki syömään, kamala melske ja sotku, heti lähdettyään rämähdän päiviksille ja olen heistä niin sanomattoman kiitollinen.
Yksi lapsenlapsi on, näen harvakseltaan kun on paljon välimatkaa.
Käyvät lomilla ja juhlapyhinä kun saavat enemmän vapaata työstä.
Jep, paljon olen tekemisissä. Tällä viikolla vein keskimmäisen pojan Taekwondoharkkoihihn ja automatkalla juteltiin "salaisuuksia" (tyttökaverista :)
Joka viikko käyn heillä n. 2 kertaa (kesäisin useimmin, mikäli olen kotona). Mitä milloinkin tulee heidän kanssaan tehtyä. Keskimmäisen pojan kanssa otetaan pelikorteilla muutamat matsit. Hävinneelle voittaja sitten antaa jonkun lohdutuspalkinnon. Voittaja ottaa Kaiken irti voitostaan valuttamalla suustaan jos joitakin lauseita, jotka häviäjä nielee myrtynein naamoin.:) Shakkia pelataa silloin tällöin. Olemme molemmat erittäin erittäin voitontahtoisia.
Nuorin lapsenlapsi, joka on hulluna Legoihin, niin hänen kanssaan rakennan legoilla. Yleensä rakennan avaruusaluksia, koska muita en osaa. Avaruusalukset on siitä helppoja, kun voi kasata vaikka mitä vinksin vonksin ja se näyttää hyvältä rekkuleelta. Nuorin poika (6v) on myös tavattoman hyvä keskustelemaan. Hän on hieman tosikko, mitä muut lapset eivät ole.
Vanhimman tytön kanssa lähinnä vaan jutellaan "henkeviä".
Asuvat aika lähellä minua. Helppo autolla kurvata heitä katsomaan.
Lapset lentäneet kauas pois kotiseudultaan jossa minä nyt asun. Tulin tänne mieheni mukana, näin siinä kävi mies on poissa yläilmoissa, jäin kärvistelemään tänne yksinäni, minun ja lasten ei pitänyt alunperin tänne muuttaakaan.
Yhteyksiä pidämme viikottain vaihdamme kuullumiset, kuten arvata voi 3000km päästä ei varsin usein livenä tavata ehkä 3 - 4 krt /vuosi. Toinen 250km päässä joten heidän kanssa livenä tapaamme useammin. Onneksi on netti ja kännykkä joilla voi viestittää, hei, miten menee? Uusia valokuvia on mukava nähdä.
Lapset perheineen ovat ja pysyvät ajatuksissani, he elävät omaa elämäänsä omilla ehdoillaan, niihin en halua sotkeutua, jokaisella on oikeus omaan yksityisyyteen. Näillä ehdoilla mennään, hyvä näin, erimielisyyksiä ei ole ilmennyt.
Jännitin pari vuotta sitten lapsenlapsen pääsyä yliopistoon enemmän kun hän itse. Toiselle paikkakunnalle muuttaessa, olen miettinyt miten hän oikein pärjäilee, mutta ei huolta kaikki hyvin. Samaa sitä kyynel silmäkulmassa mietin kun omatlapset lähtivät opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Onko tää sitä emo-viettiä, vai mitä?
Isompi, eli 1,5v on äitinsä kanssa joka kk noin viikon meillä ja pienempi 10kk on pari kertaa kk aikana 2-3 pv ja välillä myös äitinsä kanssa.
Kontakti huomenna. Minulla on asiaa pk-seudulle ja kuultuaan siitä kutsui poikamme poikkeamaan heillä.
Kaksi tankeroa ja äippä ovat paikalla.
Jätän vaimoni mennomatkalla sinne ja palatessa viivähdän hetken verran ja jatkamme kotiin.
Kerro maija-taija omat perhe kuviosi, niin minäkin voin sitten kertoa. Olis hieman tasapuolista.
Puoliso ja minä.
Oletko miettinyt, miksi jumalat loivat Leijonille niin kaunis-silmäisen Kauriin?
Miksi poikaset ovat kuollessaankin niin hellyyttäviä?
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi että näin sen pitääkin mennä.
Jos ei pitäisi, olisi se varmaan jo alusta alkaen mennyt toisin.
Ihminen ei ole ensimmäinen väärin-tekijä maailmassa.
Eikä ihminen ole ensimmäinen hyvän-tekijäkään.
Vaikka kuinka itsestään kuvittelee.
H.