toiveistasi ja haaveistasi hänen suhteen ?
Oletko luopunut
kokonaan
691070
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 69
Vanhimmat
Joo, osimoilleen niin.
Olen....
Kyllä.
Tuntuiko se surullisen synkältä tai ennemminkin helpotus ?
Jaa-a. Hyväksyvä.
Asioiden ja tilanteiden hyväksyminen helpottaa eteenpäin katsomista.
Sano älä muuta.
En muuta virka, kun meni virka.
Kyllä olen
Haaveilen oman naisen kanssa olemisesta meidän omassa rauhallisessa kodissa. En juurikaan kaipaisi muuta seuraa kuin oman naisen. Joskus joitain vanhoja tuttuja voisi tavata.
Joka ilta kirjoitat johonkin tuon saman litanian "oma nainen on ihanin, kaunein, rakkain" tms. Mitä ihmettä teet täällä jos sulla oma noin ihana nainen on????? En usko sanaakaan kirjoituksestasi, sulla ei ole ketään ja todennäköisesti olet itse nainen joka hehkuttaa itseään.
Minä olen mies ja hehkutan omaa tulevaa naistani.
Eilen kirjoitit että sun omalla naisellasi on maailman kauneimmat hiukset ja nyt hän onkin vasta joku tuleva nainen. Naurettava tuo sanakin "Oma nainen". Lapsellista! Ihminen ei ole mikään lelu tai esine jonka voi omia.
Me mun naisen kanssa omitaan toisemme,et voi estää meitä. Me taistellaan, ja sä häviät meille.
oma nainen-hyyppä taitaa olla yks huiskanen. ja vi..u ihan kun nainen olis joku koira. "kattokaa, mul on oma hau...nainen". Typerintä ikinä.
Älä nyt viitsi toista dissata...
Saa sitä mies haaveilla kauniista omasta naisesta... Tuskin nyt kukaan rumasta haaveilis. Se on vaan söpöä kun mies haaveilee.. ja toivoo myös.
Kauniisti kirjoitat, oikein lämmitti lukea. (omanainenon rakkain)
Täyttyköön toiveesi - elämä tuokoon iloa päiviisi/päiviinne.
Mikä sua "sivullinen" vaivaa? Kun rakastuu voi sanoa OMA, ihan IKIOMA. Sellainen on todella rakas.
en sanois ikipäivänä kestään että oma. ei ihmisiä voi ostaa kaupasta, omistaa.
Ethän sä edes tajua/tunne mitä tämä "oma" tässä merkitsee. Mitä teet tunne palstoilla,muutaku haukut tuntevia ihmisiä pölhöiksi?
Mä pitäisin siitä, että eräs mies omisi mut hyvinkin pian. Välissä on vain paljon häiriötekijöitä, enkä tarkoita nyt varattua. Tää mies ei ole kovin äänekästä tyyppiä ja kun itse olen puheliaampi niin jollain tavalla en tiedä miten tähän kiinnostavaan mieheen osaisin suhtautua.
Huoh, ihmissuhteet ovat niin monimutkaisia.
Tää mun (tai meidän?) juttu on niin tuore juttu. Olen nähnyt hänet aikaisemmin jossain ohimennen kaukaa kylläkin.
Mä vaan en taida olla helposti lähestyttävä muuten kuin pintapuolisesti ja sitä kärsin. Mä pidän sisällä mun tunteet kun herkkyyteni vuoksi pelkään tulla haavoitetuksi ja mun lähelle on yrittänyt monikin väärä ihminen tunkeutua, ihan iholle asti. Mun tunteet ova aika ristiriitaisia. Ulos päin näyttelen joskus kovempaakin ihmistä kuin olen, kun olen huomioinut ihmisten raadollisuuden.
Harmillista, kun ei ole minulle.
Niin, sitä kun ei tiedä kenelle menee keneltäkin milloin mitäkin.
Mut toivon, että HÄN omii mut pian. Tää kaipaus kalvaa ja raastaa sisältä.
Laittais vaikka kirjeen, jonka ujuttais kaappiin jostakin raosta. Ainakin pukuhuoneen kaapin alapuolella on rako.
Pitäisikö sinun kenties kertoa hieman enemmän? Kyllä minäkin voin kirjeen kirjoittaa, jos ..................................................................................................!:-) Ja mikäli jos sanaa ei olisi, niin lehmätkin lentäisi.
Lähden nyt ulkoilemaan, joten vähäksi aikaa poistun täältä. Mitä uskaltaisin kertoa enemmän? Kätevä käsistäni, luova persoona. Peittelen ujouttani, mut sinulta en voi sitä peittää kun tunteet myllertää. Herkkä mikä tarkoittaa että tunnen tunteet voimakkaina, kuten esim. katseesi vaikka en sitä aina näe. Verbaalisesti lahjakas.
Nyt käyn pikaisesti lenkillä ennen pimeää.
(ps. Ohitin hänet kerran pyörällä lujaa vauhtia ja sanoin moi). Se oli arkiaamu ja oli kiire töihin.
Ei siis varmaankaan me olla tämä pari? Kätevä käsistä-luova persoona? Missäpäin asut?
EN ole luopunut,enkä aio vieläkään luopua!
Ihanaa. jos jollain on vielä toivoa :) Älä luovutakkaan ennenkuin kaikki mahdollisuudet on selvitetty. Ihaninta tietenkin olisi, ettei tarvitse luovuttaa ollenkaan, vaan saisitte kokea yhteisen onnen. Tuota toivoisin jokaiselle.
en haluaisi luopua
Pakko. Hän valitsi toisen. Sitäpä pitää kunnioittaa.
Melko samanlaisena kaikki jatkunut useita vuosia. Ei kai tässä tarvii suuntaan tai toiseen..
Tästä ketjusta huokuu menetyksen tuoma haikeus
99% olen, viimeistään siitä päivästä lähtien, kun hän pyysi, että en enää ikinä ottaisi häneen yhteyttä.
-> Eli, jollei hän satu enää koskaan ottamaan yhteyttä minuun. Se oli siinä.
sama kohtalo...pakko unohtaa. Esitin et kaikki hyvin..totuus kaukana siitä...
http://www.youtube.com/watch?v=8BjbSCOfXbs
Kannattiko siis esittää. Tiedät että olet antanut hänelle väärän käsityksen tunteistasi, mutta silti odotat vain että hänen pitäisi vielä ottaa yhteyttä?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?
Oikeasti... Mietihän kumman tuossa tapauksessa pitäisi kertoa toiselle: Välitän minä.......... ja paljon välitänkin.
Oikeastaan olen jo luopunut kaikista haaveistani.
jotain haaveita!
https://www.youtube.com/watch?v=K-pKZ8IrTxs
https://www.youtube.com/watch?v=-9yQad0C-lA
Aika pitkälti olen luopunut.
En saa ottaa häneen yhteyttä, hän ei vastaisikaan, hänellä on toinen. Toivotonta, mutta samoissa merkeissä jatkuu kuin on mennyt viimeiset kolmisen vuotta, eli häntä ikävöidessä. Pakkoajatus päässäni hän on. Menen kohta hoitoon. Heh. Luovuttanut kyllä oon ja ajattelen että en enää koskaan tapaa häntä, häntä häiritse millään tavalla. Onnellista elämää hänelle ja kumppanilleen ♥
Olen luopunut. Ei se ollut sen arvoista.
Luovuin melkein kaikista haaveistani häntä kohtaan jo melkein vuosi sitten. Mutta siinä hän nyt taas on, tarjoamassa itsestään murusia. Päätettävänäni on otanko vastaan vai jätänkö tämän ajatuksiini kauniina haaveena joka tuhoutui...
En. Kortteja ei ole käännetty loppuun asti. Tunteita on. Ollut jo kauan. Pariparisenkymmentä vuotta. Mutta elämä ei ole niin yksinkertaista,elämäntilanteet...
En voi sanoa, että olisin luopunut kokonaan. Ne haaveet ja toiveet vaan on muuttaneet muotoaan :). Aika rajustikin, jos vertaa siihen, mitä ne joskus oli ;)
Mitä tarkoitat?
No olihan ne ihan villejä ja epärealistisia joskus pahimpaan aikaan. Nykyään haaveena on, että voitais pysyä tekemisissä ja vähitellen tutustua paremmin...
En ole luopunut. Mikäli nyt totta puhutaan, niin pitäisi luopua. Minun pitäisi olla realistisempi todetakseni, ettei ole mahdollisuuksia hänen suhteen. Minulla on oma historia ja hän on hoitanut kaiken niin täydellisesti-virheettömästi.
Kukaan ei ole ikinä täydellisen virheetön. Et vaan tunne häntä kunnolla.
No siinäkin olet kyllä oikeassa-täydellistä ei olekaan. Silti hän on aika lähellä sitä. Ei sen vuoksi ehkä minua kelpuuta, vaikka monilta osin hyvä mies olenkin-en täydellinen.
Älä anna periksi, älä. Jätä historiat omaan hyllyyn muistojesi komeroon, älä kajoa niihin. Mennyt on mennyttä joissakin tapauksissa ja nyt on nyt, aloita siitä.
Menneisyydessä saa käydä mut sinne ei saa jäädä roikkumaan. Jokainen tilanne on erilainen. Muista että olet arvokas ihminen ja ansaitset parasta mitä voit saada tai hieman enemmänkin. Jokaisella on epätoivoisia hetkiä, mutta älä koskaan luovu unelmistasi, niin kauan kun itse et voi olla TÄYSIN varma sen saavuttamattomuudesta.
Kylläpä sinä jaksat olla positiivinen!:-) Miksi ihmeessä? Minä olen nyt päättänyt vaipua pessimismiin asioiden ja suhteiden osalta, eli aika hyvin menee.
en ole luopunut, vaikka pitäisi. siis todellakin _pitäisi_, kun hänkin sitä jo jopa anelee. en vain pysty. minulle ei kelpaa muut, eikä muille minä.
Olen
Heräsivät uudelleen..
Olen. Nyt iski vain ikävä ja eksyin tänne kirjoittelemaan. Näkemisestä aikaa jo monta kuukautta. Elämämme jatkuu tahoillamme, koskaan en häntä unohda. Kaikkea hyvää hänelle missä tiensä kulkeekaan. Biisi hänelle ja lentosuukko. Hymy.
http://www.youtube.com/watch?v=mZJhVK7g7YY
en todellakaan ole luopunut
Tässä on mennyt huonosti jo pidemmän aikaa. E.... tarvittaisiin nyt oikeasti apuun henkisesti ja fyysisesti.
ollut mun elämässä siitä asti kun olen ollut olemassa ja on edelleen :)
ookaan vielä mitään vastannu,, vaikee sanoa.. muuttuneet on mutta ei kokonaan kuolleet, aika näyttää miten käy. Tosin kohta kolme kuukautta siitä kun...Öitä hänelle ja tänne muillekin
Kyllä. Edelleen. En odota mitään.
En odota enää mitään eli kai luovuttanut. Tunteeni ovat silti tallella ja toiveeni, mutta laitan ne syrjään. Haluan hänen olevan onnellinen.
(En ole niin rehellinen,mutta rakkauden tunnistan ja tunteiden orjana on se sanottava täälläkin)
Hän on ainoa asia, josta valehtelin, tai jonka merkityksestä itselleni jouduin vaikenemaan. Ja hän on ainoa mies, jota pidän sydämessäni näin. Hän ei näe sydämeeni enää. Minä kerroin, ettei hän halunnut minua, eikä välittänyt minusta.. vaikka silloin hän vielä välitti. En kertonut, että halusin hänet, että rakastin häntä enemmän kuin ketään koskaan. Huomasin sen täysin vasta, kun hän ei enää välittänyt.
Tunnistin rakkauden itsessäni ja hänessä silloin. Yhä itsessäni muttei enää hänessä. Hän ei rakasta minua.
miksipä minun toiveillani tai haaveillani siis olisi enää mitään merkitystä.
mitään vastaavaa tuskin enää koskaan tulen tuntemaan tai kokemaan. Minulle ei ole tarkoitettu sellaista.
kyllä
Jotkut eivät luovu toivosta koskaan. Olen nähnyt kun toivo kuolee vasta rakastetun kuoleman kanssa.
En ole vielä. Asiaan tulee varmaan selvyyttä, jos nähdään tuossa ensi vuonna.
Olen luopunut. Hän on tehokkaasti murskannut kaikki, minut mukaanlukien ja olen viimeinkin tajunnut, että en voi häntä parantaa ja ainoa joka hänet voisi parantaa eli hän itse ei sitä halua. Hän valitsee olla se mitä hän on, hän tahtoo olla julma sadisti ja nujertaa kaikki jotka hänelle hyvää tahtovat. Opin viimein vuosien ansaitsemattomien loukkausten ja julmaakin julmemman kiusanteon ja pahantahtoisuuden jälkeen, että hän lopettaa vainoamisensa vain jos häntä vihaa ja antaa jokaisen loukkauksen korkojen kanssa takaisin. Kaikki kuvitelmat siitä, että hänessä olisi edes hitunen jäljellä hyvää ihmistä ovat karisseet. Hän on sen todistanut. Edes vuosien henkisen manipuloinnin, valehtelun ja sadististen ilkeilyjen jälkeen ei ole ainoatakaan hyvää tekoa saati anteeksipyyntöä tullut. Turhat kuvitelmat siitä, että hän olisi koskaan minua kohtaan muuta kuin pahaa toivova ovat karisseet. Minä olen hänelle vain loputon sadismin kohde, vaikka tekisin mitä hyvää hänen eteensä.
Ajat sitten.Ei tutustuminen jatkunut.Ei tunneta.Eikä enää nähdäkään.
Ei ole musta enää