Seurustelin ihanan miehen kanssa. Rakastin hänessä kaikkea. Emme ulkoisesti näyttäneet sopivalta parilta mutta tunne tasolla hän täydensi minua ja meillä oli aina hauskaa.
Ystäväni ja perheeni ei nähnyt meitä parina eikä isäni pitänyt tästä miehestä koska heillä ei ollut mitään yhteistä.
Isäni on alkoholisti ja olen aina pelännyt että päädyn elämään loppuelämäni samanlaisen miehen kanssa.
Sitten tapasin uuden miehen ja kävimme kaverimielessä kahvilla. Hän on hyvä mies ja vanhempani pitävät hänestä. Sain myös myöhemmin kuulla että hänellä on rahaa mikä varmaan johti sitten päätökseen olla hänen kanssaan.
Jätin rakastamani miehen ja aloin tapailemaan tätä rikasta. Kumpikaan miehistä ei tiennyt toisistaan enkä ollut tehnyt mitään väärää. Olin ollut viikon yksin ja miettinyt minkä päätöksen teen.
Jätettyäni tämän miehen aloin katua, viikon päästä itkin ja pyysin häntä ottamaan minut takaisin, ei hän ottanut.
Olen tämän uuden miehen kanssa ja koitan olla onnellinen. Kaipaan kuitenkin edellistä miestäni. Nykyinen on kuitenkin hyvä mies enkä löydä hänestä mitään vikaa vaikka koitan. En vain ole ainakaan vielä rakastunut.
Kaduttaa. Meneekö tämä tunne koskaan ohi?
Päätökseen vaikutti myös se, että itse pidin tätä edellistä miestä elämäni miehenä mutta tuntui että hän ei ajattele minusta samalla tavalla. Uusi mieheni varmaan rakastaa minua enemmän kuin entinen. Mutta ei voi tietää..
Harmittaa etten puhunut asioista ennen päätöstä.
Ystäväni ja perheeni ei nähnyt meitä parina eikä isäni pitänyt tästä miehestä koska heillä ei ollut mitään yhteistä.
Isäni on alkoholisti ja olen aina pelännyt että päädyn elämään loppuelämäni samanlaisen miehen kanssa.
Sitten tapasin uuden miehen ja kävimme kaverimielessä kahvilla. Hän on hyvä mies ja vanhempani pitävät hänestä. Sain myös myöhemmin kuulla että hänellä on rahaa mikä varmaan johti sitten päätökseen olla hänen kanssaan.
Jätin rakastamani miehen ja aloin tapailemaan tätä rikasta. Kumpikaan miehistä ei tiennyt toisistaan enkä ollut tehnyt mitään väärää. Olin ollut viikon yksin ja miettinyt minkä päätöksen teen.
Jätettyäni tämän miehen aloin katua, viikon päästä itkin ja pyysin häntä ottamaan minut takaisin, ei hän ottanut.
Olen tämän uuden miehen kanssa ja koitan olla onnellinen. Kaipaan kuitenkin edellistä miestäni. Nykyinen on kuitenkin hyvä mies enkä löydä hänestä mitään vikaa vaikka koitan. En vain ole ainakaan vielä rakastunut.
Kaduttaa. Meneekö tämä tunne koskaan ohi?
Päätökseen vaikutti myös se, että itse pidin tätä edellistä miestä elämäni miehenä mutta tuntui että hän ei ajattele minusta samalla tavalla. Uusi mieheni varmaan rakastaa minua enemmän kuin entinen. Mutta ei voi tietää..
Harmittaa etten puhunut asioista ennen päätöstä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olipas se toinen mies typerä, kun otti tuollaisen hupakon. Sovitte varmasti yhteen, vaikka tämä taitaa olla provo.
Siinä kärsit, itse sydämesi särjit ja samalla toisen ja vielä haluat että entinen mies ottaisi sinut takaisin ! Kauhea kullankaivaja kyllä olet.
Se oli oikein sulle mitä jätit, olisin tehnyt samoin. Ex-miehesi teki oikein.
Sitten vasta on myöhäistä kun toinen ei pysty puhumaan. Jos olette nuoria niin tuohon tilanteeseen on vielä vuosikymmeniä. Puhu ennen kuin on myöhäistä.
Tapasin köyhän, menin naimisiin, rakkautta riitti. Hän oli epävakaa ja käyttäytyi huonosti, rakkaus sammui mutta rikkaus astui ovesta sisään. Oli rikkautta, ei rakkautta, turva rahassa, ei rakkaudessa.
Valitako uusi köyhä ja rakas. Ei, en aloittaisi samaa alusta. Ottaisiko rikkaan, ei, en halua elää ilman rakkautta. Turvaako tuo vain rakasrikas? Ei, rikas on rakkaudessa rikas.