Poraruuvi

Täälläkin ovat pussit samanlaisia ohuita ja heikkoja siis samanlaisia kuin muuallakin, mutta kilohinta on hieman alempi - mietiskelin kun lappasin sinisestä muovilaatikosta kiloruuveja muovipussiin. Laitoin pussin vaa´alle ja liimasin tulostamani hintalapun, mutta en lisännyt ruuveja enään.

Kassalle tullessani oli siellä mahdoton jono. Suurin osa asiakkaista oli eläkeläisiä siis kassaneiti erottui helposti tästä joukosta. Tuijotin hänen erityisen kookkaita rintoja, jotka oli tuotu avonaisen kauluksen ja ilmeisesti nostattavien liivien ansiosta oikein tyrkylle. Näytti kuin hän olisi ollut suhteellisen lyhyt ja keskivartalolle oli kertynyt sopivasti gotleria. Kansankielellä sanottuna sopivasti lihava. Nainen makuuni.

Tuijotusta oli ilmeisesti seurannut vanhempi naisihminen, joka katseemme kohdatessa hymyili. Nyökkäsin kuin tervehtiäkseni ja koitin tuijottaa purkka ja kondomihyllyä, mutta katseeni kääntyi uudelleen maukkaaseen kassaneitiin.
Ostokset maksettuani koitin sanoa kohteliaasti hei, mutta taisi olla kohtalaisen kömpelö repliikki.

Tullessani ulos joku sanoi minulle takaoikealta. - Hei, et tainnut tuntea minua. Käännyin ja totesin sanojan olevan sama nainen, joka oli hymyillyt minulle kassalla. Vastaankaan en voinut väittää. Hän jatkoi. - Muistatko kun olit keväällä etsimässä rajapyykkejä Vaarinpuiston laidalla. Tuo auttoi. Muistin hänet ja jopa katkelmia keskustelustamme. Hän kävi hierojalla kerran pari viikossa, harrasti uintia ja tassimista. Kysyin mitä hänelle kuuluu. Keskustelun lomassa hän valitti ostoksiensa paljoutta, kun joutuu kulkemaan bussilla. Tarjouduin viemään hänet kotiin työautollani.

Matkalla puhuimme hierojien eritasoisuudesta ja hinnoittelusta.
Kerrostaloalue, jossa hän asui oli varsin lähellä. Pysäköin hänen neuvomalle vieraspaikalle. Ennen autosta nousemista hän kysyi. - Mitä olen velkaa kyydistä vai maistuisiko minulle kahveet. Vastasin. - Et ole mitään velkaa minulle. Sain samantien takaisin. -Tuletko heti kaveelle. Väitin itselläni olevan mahdoton kiire. Hän sanoi. - No tulet huomenna. En osannut sanoa muuta kuin. - Okei, tuun ruokatunnilla. Hän sanoi asiaa sovituksi ja sanoi asunnon olevan edessä oleva B-rappu ja asunto yhdeksän.
Seuraavana aamuna en enään muistanut koko asiaa. Hannu soitti yhdeksän aikoihin ja kysyi ehtisinkö kanssaan lounaalle. Vastasin myöntyvästi. Sulkiessani puhelinta muistin eilisen kahvikeskustelun. Ajattelin jättää vierailun tekemättä. Asia jäi kuitenkin jäytämään mieltäni ja ajattelin etsiä puhelinnumeron osoitteen perusteella, sillä olin unohtanut kysyä hänen nimeään. Luovuin lopulta ja soitin Hannulle. Sanoin sopineeni asennuskeikan kello 11. Hannu heitti tavalliseen tapaansa. - Mennään huomenna, silloihan siellä saa jälkiruokaakin.

Olin rappukäytävässä varttiavaille. Painoin ovikelloa ja hymyilin ovisilmälle, kun en muutakaan tajunnut. Hän aukaisi oven hymyili ja sanoi. - Mukavaa, että pääsit tulemaan.
Asunto vaikutti mukavalta kaksiolta. Keittiönurkkauksessa oli katettuna kahdelle teet ja muutama voileipä. Hän sanoi laittaneensa leivät minulle ja toivoi minun juovan teetä, sillä kahvia ei hänellä olisi.
Teen juonnin lomassa muistelimme eilistä ja minun ilmettäni, kun olin yrittänyt muistella. Puhuimme vaivat ja sairaudet. Hän kertoi käyneensä kesällä eläkeläistansseissa, jotka kuulemma olivat hyvin suosittuja. Kysyin häneltä koska hän oli jäänyt eläkkeelle? Hän sanoi olleensa muutaman vuoden pois työelämästä.
Samalla hän kysyi pidänkö tanssimisesta. Vastasin pitäväni, mutta askelista minulla ei ole mitään hajua. Hän sanoi. - No voimme hieman harjoitella ja lisäsi, että mies ei voi kieltäytyä, kun nainen hakee.

Tuntui kokolailla hullulta yrittäessäni tapailla humpan askelia pienessä olohuoneessa. Onneksi kappale loppui, mutta hän meni soittimen ääreen ja ilmoitti vaihtavansa lajia. Tämän jo minäkin tunnistin - valssia. Ajattelin jo päässeeni piinasta, kun hän jälleen ilmoitti uudenlaisen kappaleen olevan tulossa. Hieman säpsähdin sillä kappale oli ulkolainen oikein hidas, siis slovari. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja sanoi. - Anna musiikin viedä. Mietin hetken ja ajattelin olla kohtelias. Laitoin käteli kevyesti hänen ympärilleen ja painoin päätäni alas.

Kappaleen alkaessa loppua hän nosti päätään ja suuteli minua kevyesti suulle.
Iratauduin menin suoraan eteíseen puin niin nopeasti, kuin osasin. Sanoin. - Moi. Menin ovesta pihalle ja painoin oven kiinni.