Hei ihmiset!
Haluaisin kuulla onko kellään hyviä neuvoja/kokemuksia, että kumman ottaisi toiseksi koiraksi nartun vai uroksen?? Meillä on jo kotona 2,5 vuotias uros dobermanni, jolla on tosin ongelmia toisten uroskoirien hyväksymisessä. Suunnitteilla on ottaa dobermanni pentu vuoden alusta mutta kun ei tiedä kumman ottaisi. Uros haluttaisiin mutta onko ikäeroa tarpeeksi nykyiseen dobberiin. Vastailkaa plees!
Haluaisin kuulla onko kellään hyviä neuvoja/kokemuksia, että kumman ottaisi toiseksi koiraksi nartun vai uroksen?? Meillä on jo kotona 2,5 vuotias uros dobermanni, jolla on tosin ongelmia toisten uroskoirien hyväksymisessä. Suunnitteilla on ottaa dobermanni pentu vuoden alusta mutta kun ei tiedä kumman ottaisi. Uros haluttaisiin mutta onko ikäeroa tarpeeksi nykyiseen dobberiin. Vastailkaa plees!
Vastaukset 6
Vanhimmat
On oli aikaisemmin uros saksanpaimenkoira, joka ei sietänyt toisia uroksia. Mutta otettiin kuitenkin uros-pentu taloon. Eka kerran kun näki pennun, ei haukkunut yhtään, meni nätisti katsomaan ja hyväksyi tulokkaan mukisematta. Koskaan ei ollut ongelmia.
Nyt meillä on keskari ja pyrre, molemmat uroksia ja tosi hyvin tulevat toimeen.
Itse en ikipäivänä narttua ottaisi, (olen omistanut kaksi) urokset tulevat mielestäni paremmin toimeen keskenään, eivät tappele niin paljoa yms. Eikä tarvitse sitten huolehtia niistä juoksuista...
Tämä oli vain minun mielipiteeni.
Meillä on koirilla ikäeroa noin 1,6 vuotta, sakemannin kanssa ikäero oli 2 vuotta.
Kiitos mielipiteestäsi... sitä minäkin ajattelin et jos toinen on pentu niin ei isompi kehtaa käydä ärhentelemään. Ja kun pentu on isompi niin tajuaa, että toinen on vanhempi ja lauman johtaja eikä ala paikkaa havittelemaan. Ja meillä tuleva pentu on tämän meidän nykyisen oma jälkeläinen, vaikka sitä sanotaan ettei koira vaistoa että on oma lapsi!
että kyseessä on oma pentu, vaan sen kyllä vaistoaa, että kyseessä on "vauva".
Meillä uroksia 3 ja narttuja 5, eikä ongelmia ole esiintynyt milloinkaan!
Meillä on 11 v. uros ja 4 v. narttu (kolme kk sitten otettu taloon) ei mitään ongelmia hyvin tulevat toimeen. Meidän uros ei tule toisten urosten kanssa toimeen siksi narttu oli paras vaihtoehto, mutta tietenkin itse teet niinkuin parhaaksi näet. Ja voihan sen uroksen kanssa käydä katsomassa mahd. tulevaa "kumppania" ja katsoa miten ne tulisivat toimeen.
Ikä on sopiva uuden pennun kannalta. Itsellä samasta kokemusta eli ärhentelevä uros muita ukkoja kohtaan, otin kuitenkin uros pennun ja hyvin tuli toimeen. Mutta välillä oli kyllä aika rankkoja välien selvittelyjä. Nyt on uros ja narttu joten on selvä kumpi määrää. Teet niin tai näin niin kaikki voi mennä ihan hyvin, nartun kanssa varmasti helpommalla pääset.
Juu kyllä se narttukin käy, mutta kun meillä oli narttu ja uros sakemannit, narttu ärhenteli koko ajan ja vaikka uros oli leikattu, niin voi jessus niitä juoksuja... Hirveä piipitys yms...
Narttu käy hyvin uroksen kaveriksi jos jaksaa huolehtia ettei satu vahinkoja. Tai sitten on pidettävä ne erillään. Esim. juoksujen aikaan. (Jos ei leikkauta jompaa kumpaa.)
Meidän urokset ottavat välillä yhteen, kun ovat molemmat aika kovapäistä rotua, mutta en itse anna niiden tapella. Tietysti välillä on tällaista ns. ylenemis yritystä, mutta ainakin meillä urokset lopettavat aika lyhyeen. (toinen alistuu).
Pentu kannattaa tietenkin käydä totuttamassa tai ainakin näyttämässä vanhemmalle koiralle etukäteen, jos vanhempi ei pentua hyväksy, en pitäisi sitä kovin 'terveenä'.
Koiralaumassa tietääkseni nartut ovat niitä (ainakin keskareissa) jotka voivat tapella johtajuudesta tappaakseen, eivät urokset. Urokset ovat siinä suhteessa pehmeämpiä.
Kaiken pitäisi mennä hyvin jos omistajalla on koiraan hyvä johtajuus/ystävyys suhde...
Saapi korjata jos olin väärässä... =)