Sulle käy

niin mä luulen. Mulla semmoinen tunne. Mä voin olla hauska ja hellä, mutta romantikko ja liiallinen lepertelijä en ole.

aloittaja1 kirjoitti:

niin mä luulen. Mulla semmoinen tunne. Mä voin olla hauska ja hellä, mutta romantikko ja liiallinen lepertelijä en ole.

Kysy siltä ihmiseltäsi, mitä se odottaa.

ed. kirjoitti:

Kysy siltä ihmiseltäsi, mitä se odottaa.

Ihan tarpeeks mulla tietoo ja tunnetta. Romantiikka saa mut kiusaantumaan, en tiiä mikä siin on.

aloittaja. kirjoitti:

Ihan tarpeeks mulla tietoo ja tunnetta. Romantiikka saa mut kiusaantumaan, en tiiä mikä siin on.

No mikäpä tuossa sitten. Anna olla ja etsi joku toinen. Löytyy niitä toisenlaisiakin. Itse tiedät.

ed. kirjoitti:

No mikäpä tuossa sitten. Anna olla ja etsi joku toinen. Löytyy niitä toisenlaisiakin. Itse tiedät.

Tiedän, mutta kun kuitenkin se tunne :) Ottakaa näistä nyt selvää.

aloittaja. kirjoitti:

Tiedän, mutta kun kuitenkin se tunne :) Ottakaa näistä nyt selvää.

Päätät kumpaa seuraat: tunnetta vai järkeä ja teet sen mukaan.

ed. kirjoitti:

Päätät kumpaa seuraat: tunnetta vai järkeä ja teet sen mukaan.

olen tehnyt jo aikoja sitten sen päätöksen käyttää sitä kehittyneempää eli järkeä. Tunteet vetävät keskenään sillloin tällöin siksakkia.

aloittaja. kirjoitti:

olen tehnyt jo aikoja sitten sen päätöksen käyttää sitä kehittyneempää eli järkeä. Tunteet vetävät keskenään sillloin tällöin siksakkia.

Saanko kysyä, että miksi sitten häntä täällä mietit, jos ei sovi sinulle?

ed. kirjoitti:

Saanko kysyä, että miksi sitten häntä täällä mietit, jos ei sovi sinulle?

Se vaan on se rakkaus, joka on ja pysyy. Jota tunsin.

aloittja. kirjoitti:

Se vaan on se rakkaus, joka on ja pysyy. Jota tunsin.

No siinä sitä on enemmän romantiikkaa kuin mihin moni pystyy elämässään. Anna palaa. Ei se syty, mikä ei ole tarkoitettu palamaan.

aloittaja1 kirjoitti:

niin mä luulen. Mulla semmoinen tunne. Mä voin olla hauska ja hellä, mutta romantikko ja liiallinen lepertelijä en ole.

Tärkeintä, sillä saa ilmaistua rakkautensa selvimmin :)

aloittaja. kirjoitti:

olen tehnyt jo aikoja sitten sen päätöksen käyttää sitä kehittyneempää eli järkeä. Tunteet vetävät keskenään sillloin tällöin siksakkia.

Huono päätös... mun mielestä. Ei kannattaisi uskoa järkeä, jos nuo tunteet on noin voimakkaat ja täällä kuitenkin olet. Ja kirjoitat vieläpä, että aikoja sitten teit päätöksen. Eli aikaa jo kulunut. Silti tunne pysyy. Jos noin on, niin silloin ei kannattaisi jarrutella ja taistella tunteita vastaan. Luulen, että tunteet menevät jos on mennäkseen ja jos ei, niin silloin se toinen on ollut ehkä kuitenkin oikeanlainen. Mistä sen tietää, jos ei ole jo seurustelua/ suhdetta takana. Onhan yhdessä olo myös tahdon asia. Siksi ei mun mielestä voi etukäteen sanoa sopiiko toinen vai ei.

ei hyvä kirjoitti:

Huono päätös... mun mielestä. Ei kannattaisi uskoa järkeä, jos nuo tunteet on noin voimakkaat ja täällä kuitenkin olet. Ja kirjoitat vieläpä, että aikoja sitten teit päätöksen. Eli aikaa jo kulunut. Silti tunne pysyy. Jos noin on, niin silloin ei kannattaisi jarrutella ja taistella tunteita vastaan. Luulen, että tunteet menevät jos on mennäkseen ja jos ei, niin silloin se toinen on ollut ehkä kuitenkin oikeanlainen. Mistä sen tietää, jos ei ole jo seurustelua/ suhdetta takana. Onhan yhdessä olo myös tahdon asia. Siksi ei mun mielestä voi etukäteen sanoa sopiiko toinen vai ei.

Tiedän kyllä tuon jossain aivojeni sopukoissa, että pitäisi joskus seurata tunnettakin. Mut ei se oon niin yksiselitteistä. En mä tiedä, kaikenlaista on tapahtunut tässä elämässä. Miks kukaan ylipäätään on tällä palstalla, ehkäpä samojen syiden pohjalta...ehkä, tai mistä se tietää. Voimakkaat tunteet vetävät vaan niin heikoksi, vaikka kuinka yrittää olla vahva...

aloittaja. kirjoitti:

Tiedän kyllä tuon jossain aivojeni sopukoissa, että pitäisi joskus seurata tunnettakin. Mut ei se oon niin yksiselitteistä. En mä tiedä, kaikenlaista on tapahtunut tässä elämässä. Miks kukaan ylipäätään on tällä palstalla, ehkäpä samojen syiden pohjalta...ehkä, tai mistä se tietää. Voimakkaat tunteet vetävät vaan niin heikoksi, vaikka kuinka yrittää olla vahva...

Mutta juurikin tunteiden mukaan eläminen on vahvuutta, järjen mukaan heikkoutta.

totuus sulle nyt kirjoitti:

Mutta juurikin tunteiden mukaan eläminen on vahvuutta, järjen mukaan heikkoutta.

okei, oon sit ajatellut aivan väärin. Pitää ottaa opikseen :)

se maailma on mulle aika vieras, en vaan tajuu. No ehkä sen joku tai hän mulle opettaa. :)

aloittaja. kirjoitti:

se maailma on mulle aika vieras, en vaan tajuu. No ehkä sen joku tai hän mulle opettaa. :)

Itse olen ehkä romantikko sillä että mm. kirjoitan runoja, mutta se on mulle itseilmaisun muoto, en odota sitä kumppaniltani.

niin kauan kun minä olen ollut ollut oma itseni, hän ei ole koskaan paljastanut mulle todellista itseään. Ollut jääräpää, avaaamaton simpukakuori. Mä en jaksa oikeesti tuollaista pelaamista ja ihmisten tunteilla leikkimistä. Me ei vaan ymmärretä toisiamme.

aloittaja. kirjoitti:

niin kauan kun minä olen ollut ollut oma itseni, hän ei ole koskaan paljastanut mulle todellista itseään. Ollut jääräpää, avaaamaton simpukakuori. Mä en jaksa oikeesti tuollaista pelaamista ja ihmisten tunteilla leikkimistä. Me ei vaan ymmärretä toisiamme.

Voisiko sellainen olla mahdollista, ettei hän tarkoituksella pelaa ja leiki. Jospa hän ei uskalla paljastaa itseään, koska mitä enemmän paljastaa ja pettyy, sitä enemmän sattuu. Sen lisäksi, että mahdollisesti nyt jo sattuu. Ehkä hän on kohdannut pettymyksiä ja suojamuuri suojaa uusilta pettymyksiltä. On rohkeutta voittaa pelkonsa. Mutta tarvittaisiin myös onnistumisen kokemusta ja konkreettista todistetta, että todella voi luottaa. Miten voi avata itsensä, jos mitään ei vielä ole tapahtunut. Itse olen jo voittanut pelkojani paljastamalla tunteitani. Hänen puolelta en ole saanut mitään konkreettista näyttöä, että olisi ihan tosimielessä kiinnostunut. Ehkä piti vain kivana tyyppinä ja that`s it.

ei edellinen kirjoitti:

Voisiko sellainen olla mahdollista, ettei hän tarkoituksella pelaa ja leiki. Jospa hän ei uskalla paljastaa itseään, koska mitä enemmän paljastaa ja pettyy, sitä enemmän sattuu. Sen lisäksi, että mahdollisesti nyt jo sattuu. Ehkä hän on kohdannut pettymyksiä ja suojamuuri suojaa uusilta pettymyksiltä. On rohkeutta voittaa pelkonsa. Mutta tarvittaisiin myös onnistumisen kokemusta ja konkreettista todistetta, että todella voi luottaa. Miten voi avata itsensä, jos mitään ei vielä ole tapahtunut. Itse olen jo voittanut pelkojani paljastamalla tunteitani. Hänen puolelta en ole saanut mitään konkreettista näyttöä, että olisi ihan tosimielessä kiinnostunut. Ehkä piti vain kivana tyyppinä ja that`s it.

Todellakin näin voi olla...mä en ole häntä millään tavoin tahtonut satuttaa, ja olen todella todella pahoillani jos näin on käynyt. Kun olen käyttäytynyt ehkä hänelle vieraalla tavalla ja tuottanut pettymyksen. Toivoisin, että voisin olla hänen luottamuksensa arvoinen. Minäkään en tiedä mitään, en niikun yhtään mitään hänen tuntemuksistaaan. Ois ihan kiva, jos vois reagoidakin jollain tavalla. Jokaisella meistä on joku suojakuori.