Onko totta että ns. ihan aidot villikissat eivät osaa naukua? Kesällä meille saapui villikissan(?) poika joka ei todellakaan mau'u muuta ku hätätilanteessa...(jos vaik vahingos astuu hännälle tms.) Mistä tämä nau'uttomuus johtuu...?
villikissojen äänen käyttö...
siri
121708
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyseessä ei ole villikissa (jotka asustelevat lämpimissä maissa) vaan villiintynyt kissa. Iso ero.
Isot kissaeläimet ja villikissat eivät nau'u, eivätkä kehrää, enää aikuisina. Pentuina kyllä.
Kesykissa (sekä maatiaiset että rotu) maukuvat ja kehräävät, koska ovat eläneet niin kauan lemmikkeinä, että ovat oppineet, että ihminen kommunikoi äänellä, joten se on aikoinaan aloittanut saman tavan. Lisäksi kesykissa on omistajaansa kohtaan aina pentu, siitä kehräys.
Minulla on nyt 2 kissaa joita ei voi sanoa villiintyneiksi, kun ne ovat syntyneet metsässä villiintyneelle emolle, ts. ne eivät ole koskaan olleet kesyjä. Ja edelleenkin on vähän niin ja näin sen kesyyden kanssa, kun ovat olleet ihmisten kanssa tekemisissä loukutuksesta lähtien ehkä 2 - 3 kk ja ovat nyt 4 - 5 kk ikäisiä.
Sijoituskodissa nämä kissat (niitä kokonaisuudessaan oli 4) eivät kuulema olleet kertaakaan naukaisseet. Toinen näistä kuitenkin naukaisi heti kun jallitettiin häkkiin jotta voin viedä ne omaan kotiini.
Kehräävät kyllä toisilleen, eivät ihmisille. Kurnuttavat (kurisevat) jatkuvasti toisilleen, eivät ihmisille. Aiemmin luulin että kurnuttaminen on kissan viestintää ihmiselle, mutta ilmeisesti sitä esiintyy kissojenkin välillä, ainakin pennuilla. Ei ole tiedossa kuinka kauan nämä kaikki saivat olla (kadonneen) emonsa kanssa, ilmeisesti kuitenkin sen verran pitkään että pysyivät hengissä loukutukseen asti.
taitaa kyllä kuukua kissan luontaiseen toimintaan myös aikuisena, meidän kisut kehräilee toisilleen eikä vaan ihmiselle. Se tuntuu olevan viestintäkeino, sillä ne kertoo toisilleen että ompas mukavaa ja lokosaa(esim. kun toinen pesee kaverilta korvat)
Minusta kissa ei jää sillä lailla "pennun asteelle" niinkuin sanovat koirien jäävän suhteessa ihmiseen
Pikemminkin meidän kisut tuntuu arvelevan että nää ihmiset ne pentuja on, saaliskin täytyy tuoda nenän eteen eikä ne höpsöt edes sittenkään ymmärrä harjoitella saalistamista :D
Ne ovat villiintyneitä kotikissoja, ei sitä varten tarvitse olla koskaan ollut lemmikkinä. Villikissa on ihan oma eläinlajinsa http://www.tunturisusi.com/kissat/metsakissa.html
Euroopassa luonnosta tavataan kolme kissaheimon edustajaa, yksi näistä lajeista on metsäkissa eli eurooppalainen villikissa. Aitoa metsäkissaa ei ole maastossa aina helppoa erottaa villiintyneestä kesykissasta. Sen ruumiilla on pituutta 48 - 68 cm ja sen paino on 3,5 - 10 kg. Metsäkissa on tuntuvasti suurempi kuin kotikissa (Felis catus l. Felis domesticus) - mutta nämä kaksi ovat niin lähisukulaisia, että ne risteytyvät ja jälkeläiset ovat lisääntymiskykyisiä. Vahva, poikkijuovainen häntä on metsäkissan selkeä tuntomerkki. (Villikissa ei esiinny Suomessa, ks. kartta).
Villikissasta tunnetaan peräti 40 alalajia. Yksi niistä on tietenkin myös kesytetty kotikissamme Felis catus. Jos luonnosta ottaisi itselleen villikissan pennun, niin hellyydenkipeää kotikissaa ja lemmikkiä siitä ei itselleen saa, vaikka olisi kuinka ystävällinen. Villikissa säilyttää villiytensä ja etäisyytensä ihmiseen.
Afrikanvillikissa (Felis silvestris lybica)
Afrikkalainen villikissa, joka tuntee myös nimet nubiankissa ja libyankissa, on samankokoinen, kuin eurooppalainen muoto, mutta sen ulkonäkö vaihtelee enemmän. Turkin väritys vaihtelee mustasta kellanpunaiseen, minkä ansiosta ne sulautuvat hyvin erilaisiin elinympäristöihin metsistä puoliaavikoille. Afrikkalaisen villikissan värikuviot ja hännänpää muistuttavat kesykissan vastaavia. Tämän vuoksi jotkut tutkijat katsovat, että kesykissa on polveutunut pikemminkin afrikkalaisesta kuin eurooppalaisesta villikissasta. Afrikanvillikissalla turkki on ohuempi, kuin Euroopan metsäkissalla, mikä johtuu eroista ilmaston lämpöoloissa.
http://www.cathouse-fcc.org/catsinfo.html
There are 36 species of wild cats.
Wild Cat Species (alphabetical)
* African golden cat (Profelis aurata)
* Andean mountain cat (Oreailurus jacobita)
* Asian golden cat (Catopuma temminckii)
* Black-footed cat (Felis nigripes)
* Bobcat (Lynx rufus)
* Bornean bay cat (Catopuma badia)
* Canadian lynx (Lynx canadensis)
* Caracal (Caracal caracal)
* Cheetah (Acinonyx jubatus)
* Chinese mountain cat (Felis bieti)
* Clouded leopard (Neofelis nebulosa)
* Cougar (Puma concolor)
* Eurasian Lynx (Lynx lynx)
* Fishing Cat (Prionailurus viverrinus)
* Flat-headed cat (Prionailurus planiceps)
* Geoffroys cat (Oncifelis geoffroyi)
* Iberian lynx (Lynx pardinus)
* Jaguar (Panthera onca)
* Jaguarundi (Herpailurus yagouarundi)
* Jungle cat (Felis chaus)
* Kodkod (Oncifelis guigna)
* Leopard (Panthera pardus)
* Leopard cat (Prionailurus bengalensis)
* Lion (Panthera leo)
* Marbled cat (Pardofelis marmorata)
* Margay (Leopardus wiedii)
* Ocelot (Leopardus pardalis)
* Oncilla (Leopardus tigrinus)
* Pampas cat (Oncifelis colocolo)
* Pallas cat (Otocolobus manul)
* Rusty-spotted cat (Prionailurus rubiginosus)
* Sand cat (Felis margarita)
* Serval (Leptailurus serval)
* Snow leopard (Uncia uncia)
* Tiger (Panthera tigris)
* Wildcat (Felis silvestris)
Wild Cat Species (taxonomy)
Family Felidae (G. Fischer, 1817).
Subfamily Acinonychinae (Pocock, 1917).
Acinonyx (Brookes, 1828).
jubatus (Schreber, 1776): Cheetah.
Subfamily Felinae (Fischer, 1817).
Caracal
caracal (Schreber, 1776): Caracal.
Catopuma (Severtzov, 1858).
badia (Gray, 1874). Bay cat
temmincki (Vigors and Horsfield, 1827). Asiatic golden cat
Felis
bieti (MilneEdwards, 1892): Chinese desert cat.
chaus (Schreber, 1777): Jungle cat.
margarita (Loche, 1858): Sandcat.
nigripes (Burchell, 1824). Black-footed cat
silvestris (Schreber, 1775): Wildcat of Africa and Eurasia - subspecies lybica, gordonii, etc..
Herpailurus
yaguarondi (Lacepede, 1809): Jaguarundi.
Leopardus (Gray, 1842).
pardalis (Linnaeus, 1758): Ocelot.
tigrinus (Schreber, 1775): Oncilla, Little tiger cat.
wiedi (Schinz, 1821): Margay.
Leptailurus (Severtzov, 1858).
serval (Schreber, 1776): Serval.
Lynx (Kerr, 1792).
canadensis (Kerr, 1792): Canada lynx.
lynx (Linneaus, 1758): Eurasian lynx.
pardinus (Temminck, 1824): Iberian lynx.
rufus (Schreber, 1776): Bobcat.
Oncifelis (Severtzov, 1858).
colocolo (Molina, 1782): Pampas cat.
geoffroyi (d'Orbigny and Gervais, 1844): Geoffroy's cat.
guigna (Molina, 1782): Kodkod.
Oreailurus (Cabrera, 1940).
jacobita (Cornalia, 1865): Andean mountain cat.
Otocolobus (Brandt, 1842).
manul (Pallas, 1776): Manul/Pallas's cat.
Prionailurus (Severtzov, 1858).
bengalensis (Kerr, 1792): Leopard cat.
planiceps (Vigors and Horsfield, 1827): Flat-headed cat.
rubiginosus (I. Geoffroy Saint-Hilaire, 1831): Rusty-spotted cat.
viverrinus (Bennett, 1833): Fishing cat.
Profelis (Severtzov 1858).
aurata (Temminck, 1827): African golden cat.
Puma (Jardine, 1834).
concolor (Linnaeus 1771): Puma, Cougar, Mountain lion.
Subfamily Pantherinae (Pocock 1917).
Neofelis (Gray, 1867).
nebulosa (Griffith, 1821): Clouded leopard.
Panthera (Oken, 1816).
leo (Linneaus, 1758): Lion.
onca (Linneaus, 1758): Jaguar.
pardus (Linneaus, 1758): Leopard.
tigris (Linneaus, 1758): Tiger.
Pardofelis (Severtzov, 1858).
marmorata (Martin, 1837): Marbled cat.
Uncia (Gray 1854).
uncia (Schreber, 1758): Snow leopard.
Kesykissa (sekä maatiaiset että rotu) maukuvat ja kehräävät, koska ovat eläneet niin kauan lemmikkeinä, että ovat oppineet, että ihminen kommunikoi äänellä, joten se on aikoinaan aloittanut saman tavan. Lisäksi kesykissa on omistajaansa kohtaan aina pentu, siitä kehräys.
Huomaa sana AINA.
Helena Telkänrannan kirjasta voi lukea lisää, kesykissa suhtautuu omistajaansa kuin pentu emoonsa.
Kiitos vain tietoiskusta, mutta EN todellakaan kuvittele että Suomessa elää jokin aivan oma villikissalajinsa. Lähinnä tässä pohdiskelenkin vain asiaa sanojen kannalta, että mikä on villi ja mikä ei. Ei vapaudessa syntynyt ole kesy, vaikka sen emo olisi joskus ollutkin, nääs. Tämä on siis verbaliikkaa käsittääkseni, tai siis oli minun osaltani.
Nämä minun kissani olisivat varmasti talvella kuolleet kylmään ja nälkään, mikäli niiden emo oli kuollut jo hyvissä ajoin ennenkuin ehti opettaa niille missä talvehtia. Ainakin joku joskus väitti jossakin että kissa voisi periaatteessa selviytyä Suomessakin villinä talvella, kunhan vain tietää mihin hakeutua pakkasella. Tiedä sitten häntä.
Maukumisesta en tiedä, mutta kehrääminen voi olla kissaeläinten luontainen ominaisuus. Minulla on mutu että villit kissapedot kehräilevät keskenään. Esim. puuma, joka käsittääkseni on suurin kissan sukuinen kissapeto.
(Outous: eräs narttukissa jonka otin -89, ilmeisesti liian pienenä kun ei silloin ollut tätä 12 vk -tietoisuutta, ei ikinä kehrännyt pennuilleen.)
On luontaista, juu. Villikissat ja isot villit kissaeläimet kehräävät pentuina. Lopettavat täysi-ikäistyttyään.
Se on villi (kesy)kissa, ei villikissa, opetellaan kirjoittamaan, jooko?
Jos sanot, että Suomessa on villikissoja, niin kyllä siinä vähän väkisinkin tulee mielikuva, että uskot, että Suomessa on villikissoja.
Mulla on kaksi ja puolivuotias kolli, joka ei kovin usein nau'u. Sellaisella jännällä "kik" äänellä vain ääntään jos jokin sitä keljuttaa. Kehrää kyllä hiljaisella äänellä tosin, vaikka itse kissa on kyllä tosi iso kolli(voi sanoa että laiha,painoa kyllä 7,4kg).
se on
meillä on kolme kappaletta, jokaisella oma tyylinsä.
Yksi kertoo koko ajan mitä se tekee ja varsinkin jos tulee ulkoa on hänen saatava kertoa mitä siellä teki ja touhusi. Epäilen että samalla tulee uusimmat juorut :D. Ja hän myös juttelee takaisin jos hänelle puhuu
Toinen ei taas turhia huutele. Ainoastaan jos ei tyhmät ihmiset jotain asiaa muuten ymmärrä, tulee lyhyt ja vaativa mau ja sekin närkästyneen katseen saattelemana
kolmas taas on siltä väliltä mutta ei hänkään kovin puhelias ole
meille otettiin tyttökissa, joka on ollut villinä jonkin aikaa.. hän naukuu ja miukuu kovinkin usein vaikka ei olisi mitään hätääkään. se taitaa olla yksilöllistä..meidän neiti puhelee paljonkin..:)