Aina silloin tällöin kohtaan erään. Jo ekasta kohtaamisesta lähtien tiesin, että siinä tyypissä on jotain erikoista. Siitä hetkestä on jo muutama vuosi. Aina hänet nähdessäni tulee aivan hassu olo, enkä edes pysty katsomaan häntä silmiin, mutta usein tuo pieni kohtaaminen on pelastanut päiväni. Joskus tervehdimme, joskus emme. Kaikki vain ihastusta? Ehkä. Koen, että siinä voisi olla jotain muutakin. Enenrgiaa tai kemiaa, jotain jonka takia ajattelen häntä usein ja pidän hyvänä tyyppinä, vaikka en tiedä mitään hänestä.
Energiaa vai kemiaa?
Sunflowers
4355
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Varmaan kantsis ottaa selvää eikä täällä ihmetellä. En ymmärrä ihmisiä jotka antaa asioiden mennä ohi tekemättä mitään. Ehkä siinä ei sellaisessa tapauksessa ollut tarpeex sitä jotain?
Tilanteeni on sellainen etten voi vaan mennä ja tehdä asialle jotain. Koen, että olen kohdannut tämän henkilön jostain tietystä syystä, eikä se välttämättä tarkoita suhdetta.
Ei minkäänlaista suhdetta? Itse näen asian niin, että lähipiirissäni on aina tilaa hyvälle tyypille. Kehittyy suhde mihin tahansa suuntaan.
Ehkä ystävyyttä. Sitä mahdollisuutta en sulje pois. Asia vain ei ole kehittynyt mihinkään suuntaan ja itse en voi olla se, joka ottaa ekan askeleen.