minulle ihan viime päivinä. En usko enää rakkauteen. Siihen että sen löydän. En jaksa enää uskoa. Ja se vie minulta voimat.
Se mikä tässä on omituista ja kerta kaikkiaan kummallista: Sitä ei saanut aikaan ihminen, jonka kanssa taistelin elämäni turhimmat taistelut neljän vuoden aikana. Vaan ihminen, johon tutustuin vasta kuluvan vuoden aikana ja joka ei ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kun ymmärsin, että mikä tuntuu oikealta ja hyvältä ei kuitenkaan toteudu eikä etene. Eikä se johdu siitä, että toinen tuntee tai tekee mitään väärää tai vahingollista. Niin vain on.
Se mikä tässä on omituista ja kerta kaikkiaan kummallista: Sitä ei saanut aikaan ihminen, jonka kanssa taistelin elämäni turhimmat taistelut neljän vuoden aikana. Vaan ihminen, johon tutustuin vasta kuluvan vuoden aikana ja joka ei ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kun ymmärsin, että mikä tuntuu oikealta ja hyvältä ei kuitenkaan toteudu eikä etene. Eikä se johdu siitä, että toinen tuntee tai tekee mitään väärää tai vahingollista. Niin vain on.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hirveeltä ja turhalta kuulostaa, jos kumpikaan ihminen ei käynyt. Mä voisin laskea vuosia myös, tosin mulla tuntuu kestävän ja kestävän, junnaan paikoillani, haluan mennä eteenpäin ja joskus siltä tuntuu, kunnes huomaamattani jarruta ja junnaan ja junnaan taas, vaikka hyvin tiedän ettei se miksikään muuksi muutu.
Häntä en saa mielestäni ja sen tunnustan itselleni. Silti joka päivä uus mä lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, et järkevöidyn, joku päivä sitten onnistun.
Höpsistä. Lakkaa yrittämästä sen saralla. Elä, nauti, tee, unelmoi. Ja, sitten kun sitä vähiten odotat, se kolahtaa, kuin kiven järkäle vuoren rinnettä pitkin. Rakkaus on lahja, joka sinulle annetaan. Se ei ole sinun hallittavissa, se muuttaa sinun koko elämän. Tässä kohdin, minulle hymähdetään, mutta näin se on. Suurin osa rakkauksista on ns. instituutioihin perustuvia perherakkauksia, googleta...voi löytyä jotain. Sen tuntee henkisesti ja fyysisesti. Voi viedä useitakin vuosia, ennenkuin tuskissaan eläneet "rakkaat" uskaltavat kohdata tai ylipäätään tunnistavat toisensa. Ikähaarukkaa voi olla, joten yllätys voi olla melkoinen, itsellenikin. Tässä pieni murunen tästä ...se on kuin kokisi hipaisevansa olemassaolon mysteeriä.
Ja aidon rakkauden lisäksi, sivuvaikutuksena ilmenee ihan käsittämätön ikävä, kaipuu ja himo, jotka ovat välillä ihan raastavia.
Allekirjoitan jotakin tuosta, vaikka ei sekään nosta mua suosta. Rakkaus on silti enemmän kuin mikään muu, se aina sen arvoinen, vaikka lyhytaikainenkin.
Kestävyyteen ja pituuteen tässä asiassa, ei vastausta tiedä varmaan kukaan. Mutta onnellisuus,johon voi yrittää antaa oman panoksensa, lyhytaikaisenakin, on etsimisen arvoinen - ja kokemisen.
Tsemppiä!
Kumpa olisi noin.