Kiertelin pitkin maata, pääosin pikkuteitä, kylien ja pikkukaupunkien läpi, ja välillä isompia kaupunkeja. Jostakin syystä katselin "sillä silmällä", eli voisiko sinne muuttaa asumaan. Porvooseen ei enää sido mikään, paitsi asunto. Kaikki on nähty ja suurimmasta osasta ns. kavereistakin on päästy eroon. Mietintämyssyssä on kysymys "miksi jäisin" ja "minne muuttaisin"
Syitä jäämiseen?
nimi muutettu
11311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sama täällä. Kuljettu on ja asuttu ympäri Suomen. Mikään ei sido enää mihinkään, ei edes asunto. Jäädäkö vai lähteä, jos muuttaisin, niin minne?
Ihmisen tarve on kuulua johonkin. Juuret on jokaisella jossain ja haasteena onkin olla synnyinpaikkansa arvoinen.
"Vapauteen Kristus meidät vapautti, älkää antako minkään sitoa itseänne ...
67. Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?"
68. Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;
Missä mahtaa olla meikäläisen juuret. Synnyinpaikkakunnalle ei ole muita juuria, kuin se, että on siellä syntynyt ja pienen osan elämästä asunut. Isä on taasen syntyisin talosta, joka on ollut saman suvun hallussa 1700 luvun puolesta välistä, mutta lähti sielä nuorena maailmalle. Äiti on kotoisin toiselta puolen Suomea, ja sukuhistoriaa tiedetään 1600 luvulta asti.
Kolossalaiskirje:
2:6 Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä,
2:7 juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.
Minäkin kävin vuosikymmenien jälkeen synnyinpaikkakunnalla. Istuin kotitalon portailla etsien silmilläni lapsuuden maisemia. Poissa oli valtava kuusimetsä, jossa majoja rakennettiin: hakattu aukioksi. Poissa oli peltojen mansikkapaikat: kasvaneet korkeaksi ryteiköksi. Jäljellä vain rapistuneet rakennukset. Lähiomaiseni eivät ole kiinnostuneita tästä kohteesta. Minulla ei paikkaan ole enää osuutta eikä oikeutta. Apeana ajelin pois.
Vaikka olis pitkäänkin ollut poissa niin varmaan kotiseutu säilyy aina jossain sydämen sopukassa. Kuten laulussa, Vanha merimies muistelee, lauletaan, "siel' oli rannalla mökki niin harmaa. Alla tuuhean petäjäpuun. Silloin kyyneleet poskille virtaamaan sai. Ja hän unhoitti kaiken muun.
1. Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.
Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!
Niinkuin laulussa kerrotaan ja kuten Ehnrooth sanoi Suomi on paras paikka suomalaisille. Synnyinmaata ja synnyinseutua ei pidä aliarvioida ja mitätöidä, joutuu vaan jossainvaiheessa ristiriitaan itsensä kanssa.
Olen kotoisin Vantaan Myyrmäestä. En tunnista sitä kotiseudukseni, enkä ylipäänsä keksi syytä miten voisin sen sellaiseksi tunnistaa. Se on vain paikka, jossa olen asunut vuodesta nolla vuoteen jotain, ja siksi jää.
https://www.youtube.com/watch?v=WfzYXN_MuwI