olen 29v 2 pojan äiti,olen sairastanut epilepsiaa pienestä tytöstä saakka,olen huomannut että mulle tullee ihme kohtauksia siis,käsien vapinaa,hermostun äkkiän pieneistä asioista,en uskalla kauppaan mennä,alkaa ahistaan pakko pääsät pois..! kun ahen poikaa tarhasta tuntuu et kaikki katsoon,en siis uskalla kotoa poistua ulko ovesta !! tää on kamala tunne!!!!
auttakaa mitä tää on??
2pojan äiti
7866
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oireesi viittaisivat paniikkihäiriöön.
miten tästä selvii,en uskalla ovesta ulos mennä alkaa heti ahistaan,sydän hakkaan...tää on hirvee olo tila!
Paniikkihäiriöön tehoavat lääkitys ja terapia. Ei se siitä itsekseen miettimällä mihinkään lähde, pahenee vaan.
Vaikka sinun tapauksessasi oireet viittaavatkin ennemmin jonkinlaiseen fobiaan - paniikkihäiriö kun ei ole sidoksissa mihinkään tilanteeseen (esim. ulos menoon) vaan kohtaukset tulevat täysin ennustamatta.
Osoite ja hoito ovat joka tapauksessa samat: lääkäriin reseptiä hakemaan.
Minulla on juuri samanlaista ja aikoinani sain rauhoittavaa lääkettä tilanteisiin. Nyt tilanne ei kun pahenee masennuksen ja ahdistuksen myötä joten olen menossalääkäriin uudestaan. En aio jäädä kotiin enää itkemään ja pelkäämään. Meinaan taistella normaalin elämän itselleni. Yllätyin miten lääkäri suhtautui asiaan enemmän normaalimmin kuin minä, joka pidin itseäni hulluna ja outona.
mene rohkeasti lääkäriin ja huom! puhuminen auttaa!!
Joudutko paljon olemaan yksin ja miettimään olotilaasi ja tarkkailemaan itseäsi. Olisi hyvä jos saisit purkaa tuntemuksiasi henkilölle, jolla on samoja oireita. Tulet yllättymään miten paljon on kaltaisiasi ihmisiä. Olen itse kokenut lievää paniikkihäiriötä sinun iässäsi nyt olen yli 50. Minulla oli silloin 3 pientä lasta ja jouduin olemaan paljon kotona vain heidän kanssaan ja päivät olivat yksitoikkoisia eikä minulla ollut paljonkaan aikuissuhteita ja silloin itselleni tuli vastaavia oireita. Elämänmuutos sai oireet katoamaan kokonaan. Puhu ystävällesi ja kerro miltä sinusta tuntuu, uskon, että se tuo jo vähän helpotusta. Ja juttele eri palstoilla ongelmastasi kohtalotovereittesi kanssa. Kaikkea hyvää sinulle.
keinoja selviytyä ja vertaistukea.Tervetuloa:)
http://groups.msn.com/Avec-kaveriksitasapaino
Omia kokemuksia (paljon muitakin oireista oli):
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000405&posting=22000000005305992