Tutkija: Rikosuutiset kiinnostavat niitä, jotka ovat muutenkin muita pelokkaampia
Valtiotieteiden maisteri Mirka Smolej’n väitöskirjan mukaan rikosuutisointi on lisääntynyt ja uutisoinnin huomio kohdistuu yhä enemmän rikosten uhrien surun ja shokkireaktioiden kuvaamiseen.
Yksittäistä rikostapausta seurataan myös aiempaa pidempään tiedotusvälineissä.
Rikosuutisointi lisääntyi erityisesti iltapäivälehdissä, paikallissanomalehdissä sekä Yleisradion televisiouutisissa.
– Lisääntynyt uutisointi voi ruokkia pelkoa. Ihmiset, jotka lukevat säännöllisesti iltapäivälehtiä välttävät muita vastaajia enemmän liikkumista kotinsa lähistöllä iltaisin.
Entuudestaan pelokkaat ihmiset hakeutuvat rikosuutisten pariin. Tutkimuksessa selvisi myös, että television rikosohjelmia seuraavien nuorten sosiaalinen luottamus on muita heikompi.
Tutkija kertoo usein havahtuvansa siihen, kuinka vakavasti median välittämään uutisointiin suhtaudutaan.
– Pelkästään iltapäivälehtiä ja rikossarjoja seuraavalle rikos- ja oikeusasioita koskeva todellisuus on hyvin erilainen kuin aiheisiin ammattinsa puolesta perehtyneelle.
”Uhrista on tullut kuluttaja, jolle markkinoidaan voimakkaasti erilaisia turvateollisuuden tuotteita.”
Smolej liittää rikosuutisoinnin ja rikospelkojen kasvun laajempaan yhteiskunnalliseen kehitykseen, josta hän käyttää termiä uhrin esiinnousu. Tämä tarkoittaa, että monenlaisten vastoinkäymisten uhreihin kiinnitetään yhä enemmän huomiota eri yhteiskunnan aloilla.
– Uhrista on tullut kuluttaja, jolle markkinoidaan voimakkaasti erilaisia turvateollisuuden tuotteita.
Rikosuutisissa uhrin asema ja ääni korostuvat ja rikoksen uhrien suojaaminen on noussut myös lainsäädännössä keskeiseen asemaan.
– Uhriksi joutuminen tai sellaisena esiintyminen ei ole enää hävettävä ja peiteltävä asia, vaan joissakin tapauksissa jopa status. Uhrikokemukset ovat arkipäiväistyneet ja tulleet itsestään selvyyksiksi.
Suomeen uhriajattelu ja siihen liittyvät useat lainsäädännön muutokset ovat rantautuneet Smolej’n mukaan viiveellä muualta Euroopasta ja maailmasta.
”Itse asia voi hukkua, kun keskitytään tunteisiin ja kynttilämeriin.”
Esimerkkinä uhrin esiinnoususta Smolej mainitsee Poliisi-TV-ohjelman rikosuhrien kuvailut.
– Toisin kuin ehkä yleisesti ajatellaan, mediassa kuvatut rikoksen uhrit eivät ole erityisen heikkoja tai puolustuskyvyttömiä, kuten vanhuksia tai lapsia, vaan keskiluokkaisia perheenäitejä ja isiä, joihin katsojan on helppo samastua, tutkija sanoo.
– Tavallisten uhrien esittäminen muistuttaa katsojaa siitä, että rikoksen uhriksi joutumisen riski on todellinen ja jatkuvasti läsnä.
Kynttilämerien ja tunnevyöryineen korostaminen uutisoinnissa on saanut Smolej’n mielestä osin epäterveitä piirteitä.
– Itse asia ja tapahtuma hukkuvat, kun keskitytään ihmisiin ja heidän tunteisiinsa. Varsinkin lehdissä kokeillaan välillä lukijoiden sietokykyä liian tunteellisen uutisoinnin vastaanottamisessa.
Haastateltavien puuttuessa toimittajat kaivavat esille naapureita, joilta nämä pyytävät tunteisiin vetoavia kommentteja.
Smolej sanoo, että uutiskilpailu vaikuttaa kaikkiin viestimiin, ja on nähtävissä jo muun muassa Ylen puoli yhdeksän uutisissa ja Helsingin Sanomissa.
Mirka Smolej’n väitöskirja Uutismedia, rikollisuus ja väkivallan pelko on luettavissa osoitteessa www.optula.om.fi
Valtiotieteiden maisteri Mirka Smolej’n väitöskirjan mukaan rikosuutisointi on lisääntynyt ja uutisoinnin huomio kohdistuu yhä enemmän rikosten uhrien surun ja shokkireaktioiden kuvaamiseen.
Yksittäistä rikostapausta seurataan myös aiempaa pidempään tiedotusvälineissä.
Rikosuutisointi lisääntyi erityisesti iltapäivälehdissä, paikallissanomalehdissä sekä Yleisradion televisiouutisissa.
– Lisääntynyt uutisointi voi ruokkia pelkoa. Ihmiset, jotka lukevat säännöllisesti iltapäivälehtiä välttävät muita vastaajia enemmän liikkumista kotinsa lähistöllä iltaisin.
Entuudestaan pelokkaat ihmiset hakeutuvat rikosuutisten pariin. Tutkimuksessa selvisi myös, että television rikosohjelmia seuraavien nuorten sosiaalinen luottamus on muita heikompi.
Tutkija kertoo usein havahtuvansa siihen, kuinka vakavasti median välittämään uutisointiin suhtaudutaan.
– Pelkästään iltapäivälehtiä ja rikossarjoja seuraavalle rikos- ja oikeusasioita koskeva todellisuus on hyvin erilainen kuin aiheisiin ammattinsa puolesta perehtyneelle.
”Uhrista on tullut kuluttaja, jolle markkinoidaan voimakkaasti erilaisia turvateollisuuden tuotteita.”
Smolej liittää rikosuutisoinnin ja rikospelkojen kasvun laajempaan yhteiskunnalliseen kehitykseen, josta hän käyttää termiä uhrin esiinnousu. Tämä tarkoittaa, että monenlaisten vastoinkäymisten uhreihin kiinnitetään yhä enemmän huomiota eri yhteiskunnan aloilla.
– Uhrista on tullut kuluttaja, jolle markkinoidaan voimakkaasti erilaisia turvateollisuuden tuotteita.
Rikosuutisissa uhrin asema ja ääni korostuvat ja rikoksen uhrien suojaaminen on noussut myös lainsäädännössä keskeiseen asemaan.
– Uhriksi joutuminen tai sellaisena esiintyminen ei ole enää hävettävä ja peiteltävä asia, vaan joissakin tapauksissa jopa status. Uhrikokemukset ovat arkipäiväistyneet ja tulleet itsestään selvyyksiksi.
Suomeen uhriajattelu ja siihen liittyvät useat lainsäädännön muutokset ovat rantautuneet Smolej’n mukaan viiveellä muualta Euroopasta ja maailmasta.
”Itse asia voi hukkua, kun keskitytään tunteisiin ja kynttilämeriin.”
Esimerkkinä uhrin esiinnoususta Smolej mainitsee Poliisi-TV-ohjelman rikosuhrien kuvailut.
– Toisin kuin ehkä yleisesti ajatellaan, mediassa kuvatut rikoksen uhrit eivät ole erityisen heikkoja tai puolustuskyvyttömiä, kuten vanhuksia tai lapsia, vaan keskiluokkaisia perheenäitejä ja isiä, joihin katsojan on helppo samastua, tutkija sanoo.
– Tavallisten uhrien esittäminen muistuttaa katsojaa siitä, että rikoksen uhriksi joutumisen riski on todellinen ja jatkuvasti läsnä.
Kynttilämerien ja tunnevyöryineen korostaminen uutisoinnissa on saanut Smolej’n mielestä osin epäterveitä piirteitä.
– Itse asia ja tapahtuma hukkuvat, kun keskitytään ihmisiin ja heidän tunteisiinsa. Varsinkin lehdissä kokeillaan välillä lukijoiden sietokykyä liian tunteellisen uutisoinnin vastaanottamisessa.
Haastateltavien puuttuessa toimittajat kaivavat esille naapureita, joilta nämä pyytävät tunteisiin vetoavia kommentteja.
Smolej sanoo, että uutiskilpailu vaikuttaa kaikkiin viestimiin, ja on nähtävissä jo muun muassa Ylen puoli yhdeksän uutisissa ja Helsingin Sanomissa.
Mirka Smolej’n väitöskirja Uutismedia, rikollisuus ja väkivallan pelko on luettavissa osoitteessa www.optula.om.fi
Vastaukset 4
Vanhimmat
Otsikon pitäisi olla "Rikollisuus kiinnostaa muita pelokkaampia".
Etenkin iltapäivälehdet ovat katsoneet asiakseen kaivaa pienimmätkin rikokset esille ja tehdä niistä sitten mahdollisimman suuren jutun isoilla otsikoilla.
Sen vielä kestäisi, mutta kun samaa tarinaa toistetaan useana päivänä ja vielä viikkoja senkin jälkeen otetaan se esille muodossa jos toisessakin.
Sitten kun
1.asiasta on rikosuutinen tai jatkokertomus siitä
2. juttu saadaan tutkittua poliisin toimesta
3.juttu saadaan syyttäjälle
4.Oikeuskäsittely raastuvassa (ehkä useitakin, jos asianajaja kykenee sopivasti viivyttämään).
5.Valitus hoviin
6..Käsittely hovissa, jossa yleensä hiukan lievennetään. Niinpä aina on osoitettavissa että hoviin kannattaa valittaa. Ja yleensä veronmaksajat maksavat. Kiitos!
NYT PUHUU TEKIJÄ / TEKIJÄN TUTTAVAT / UHRI / UHRIN TUTTAVAT / SYYTTÄJÄ / OIKEUSAVUSTAJA...jne