eli olen lähemmäs 30v yksinhuoltajaäiti. mies jätti mut jonkun pikkupil..un takia, käy leikkimässä välillä mun tunteilla..ihanaa kun olen sille raskaana,,valehtelee mulle kokoajan päin naamaa et haluu olla mun kans..ja sit ei kuulu taas hetkeen mitään..musta tuntuu että en halua tätä lasta aborttia en voi tehdä viikkoja 15.., en halua enää elää..toista päivää oon maannut kotona vaan sängynpohjalla ja saanut paniikkikohtauksia..alkaa tulla tunne et tapan itteni ihan just, ja niin varmaan vielä teenkin. olispahan sekin sille kunnon opetus ja ite pääsis tuskista joista ei ole minkäänlaista ulospääsyä.
masentaa
cc871
371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minkäikäinen lapsesi on? Oletan että sinulla on jo lapsi, koska ethän ole vielä yh-äiti muuten jos et ole vielä ynnyttänyt?
Jos sinulla on jo lapsi, niin mieti mitä itsemurhasi tekisi hänelle, sen sijaan että ajattelet että se olisi opetus mulkkumiehelle. Et edes tulisi ikinä näkemään miten hän suhtautuu siihen opetukseen.
On ihan turha kuvitella, että itsemurhasi olisi opetus entiselle miehellesi. Hän unohtaisi sinut muutamassa viikossa. Näitä on nähty.
Ihmisen on turha tappaa itseään. Kyllä se henki lähtee itsekseenkin kunhan tarpeeksi kova paikka tulee. Sinulle ei ole vielä tullut, koska tänne kirjoittelet. Alle kolmekymppisellä on edessään vielä paljon kaikenlaista, kurjaa ja kivaa. Kannattaa katsoa.
Raskaus ja uusi elämä on aina positiivinen asia.
Ymmärrän että sinua masentaa kun suhteessanne kävi noin. Mutta älä ihmeessä ota sitä äijää enään takaisin, ansaitset parempaa. Minusta sinun kannattaisi keskittyä nyt itseesi ja lapseen. Tuleva lapsesi iloitsee jo nyt sinusta masussa ollessasi ja varmaan haluat tarjota hänelle kaiken hyvän, isää nyt aina ei voi valita. Mutta omaan ja lapsen elämään voit vaikuttaa.
Kuulostaa että' olet ahdistunut ja masentunut, mene ihmeessä lääkäriin ja keskustele vaikka masennus/ahdistuslääkkeen tarpeesta, että saat hoitoa ja masennus saadaan kuriin, epätoivoisena sitä ajattelee aina pahinta vaikkei oikeasti sitä haluaisikaan tehdä. Neuvolan kautta pääsee juttusille vaikka psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, tilanteesta puhuminen auttaa ja voitte miettii keinoja miten saada sinulle parempi olo. Älä ihmeessä luovuta jonkun tyhmän äijän takia.
Sinä ja vauva ansaitsette hyvän elämän. =)