Mistä sinä olet onnellinen??

Onnellinen immeinen, kirjoituksesi oli parasta ja kauneinta, mitä olen lukenut pitkiin, pitkiin aikoihin! Kiitos sinulle.

Aloittaja, on ihanaa että sinä olet onnellinen! Jokaisella on mahdollisuus onnellisuuteen huolimatta ulkoisista asioista. Minä olen myös ihminen, joka olen luonteeltani auttavainen, antelias ja hyväntahtoinen. Olenkin koko ikäni pyrkinyt auttamaan läheisiäni. Silti tässä iässä ihmissuhteeni tuottavat minulle kärsimystä. Minun syyni onnellisuuteeni on se, että vihdoinkin tajuan tämän ja että minulla on valta (Jumalan avulla) muuttaa elämäni ja ihmissuhteeni onnellisiksi.

Ympärilläni olevilla läheisillä on synnynnäinen luonnehäiriö, narsismi. Olen lapsesta asti toteuttanut omaa kilttiä luonnettani tekemällä kaikkea läheisteni hyvinvoinnin eteen. Mikään ei ole koskaan riittänyt. Esim veljeni käänsi minulle täysin selkänsä, kun minulla ei ollut enää mitään materiaalista annettavaa hänelle tai mitään ulkoista hyötyä. Äitini kohteli minua aina ilman lämpöä ja vastavuoroisuutta, kunhan vain autoin ja annoin. Jne jne. Menin avioliittoon, missä sama vuorovaikutuskaava toistui. Tämän kärsimyksen ansiosta heräsin näkemään miten olin vaalinut läheisiä suhteita ihmisiin, joiden kanssa suhde perustui minun edellä mainitsemaani kuvioon.

Ei ole muuta mahdollisuutta kuin hankkiutua eroon huonoista ihmissuhteista. Opetella olemaan ihmissuhteissa, joissa minua kohdellaan lämmöllä aivan kuten minä kohtelen lämmöllä toisia.

Olen aloittanut pienillä askelilla. Olen onnellinen siitä, että olen ymmärtänyt että onnellisuus on valinta. Useimmissa tapauksissa se vaatii kärsimystä, työtä ja luopumisia. Jokaisella on kuitenkin mahdollisuus ja oikeus olla onnellinen.

Olen aloittanut pienin

lyckan. kirjoitti:

Onnellinen immeinen, kirjoituksesi oli parasta ja kauneinta, mitä olen lukenut pitkiin, pitkiin aikoihin! Kiitos sinulle.

Aloittaja, on ihanaa että sinä olet onnellinen! Jokaisella on mahdollisuus onnellisuuteen huolimatta ulkoisista asioista. Minä olen myös ihminen, joka olen luonteeltani auttavainen, antelias ja hyväntahtoinen. Olenkin koko ikäni pyrkinyt auttamaan läheisiäni. Silti tässä iässä ihmissuhteeni tuottavat minulle kärsimystä. Minun syyni onnellisuuteeni on se, että vihdoinkin tajuan tämän ja että minulla on valta (Jumalan avulla) muuttaa elämäni ja ihmissuhteeni onnellisiksi.

Ympärilläni olevilla läheisillä on synnynnäinen luonnehäiriö, narsismi. Olen lapsesta asti toteuttanut omaa kilttiä luonnettani tekemällä kaikkea läheisteni hyvinvoinnin eteen. Mikään ei ole koskaan riittänyt. Esim veljeni käänsi minulle täysin selkänsä, kun minulla ei ollut enää mitään materiaalista annettavaa hänelle tai mitään ulkoista hyötyä. Äitini kohteli minua aina ilman lämpöä ja vastavuoroisuutta, kunhan vain autoin ja annoin. Jne jne. Menin avioliittoon, missä sama vuorovaikutuskaava toistui. Tämän kärsimyksen ansiosta heräsin näkemään miten olin vaalinut läheisiä suhteita ihmisiin, joiden kanssa suhde perustui minun edellä mainitsemaani kuvioon.

Ei ole muuta mahdollisuutta kuin hankkiutua eroon huonoista ihmissuhteista. Opetella olemaan ihmissuhteissa, joissa minua kohdellaan lämmöllä aivan kuten minä kohtelen lämmöllä toisia.

Olen aloittanut pienillä askelilla. Olen onnellinen siitä, että olen ymmärtänyt että onnellisuus on valinta. Useimmissa tapauksissa se vaatii kärsimystä, työtä ja luopumisia. Jokaisella on kuitenkin mahdollisuus ja oikeus olla onnellinen.

Olen aloittanut pienin

Lue lisää

Kiitos palautteestasi! :)

Elämä ei ole todellakaan ollut helppoa. Olen erittäin suuresta perheestä. Minulla on ollut vaikea äitisuhde. Olen ollut lähes koko ikäni äitini terapeutti ja hänen elämänsä kantaja. Olen sen lopettanut vajaa vuosi sitten ja käyn yhä läpi irtaantumisprosessiani.

Minun mieheni exällä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Suuret oppiläksyt olen käynyt läpi tämän yksilön kanssa. Kaiken voi kuitenkin aina kääntää voitoksi ja henkiseksi vahvuudeksi. Olen suorastaan kiitollinen hänelle siitä millaiseksi olen tässä koulussa ihmisenä kasvanut :D

Olen karsinut elämästäni tuhoisat ihmissuhteet. Olen laittanut rajat. En hyväksy ala-arvoista kohtelua keneltäkään. Katkasin muun muassa välit vanhimpaan veljeeni. Rakastan häntä veljenä, mutta en halua olla yhteydessä ihmisen kanssa, joka ei edelleenkään kohtelu minua kunnioittavasti!

Rakkaus on universiumin vahvin voima! Kun kaikki kerrokset on kuorittu pois, niin jäljelle jää se mitä me todellisuudessa olemme.. puhdasta rakkautta, ykseyttä ja rauhaa :)

Sehän on iloinen asia!! :D :D

" saan elää ilman vinkuvaa osapuolta"

Olen elänyt äitini, äidin sisaren ja heidän äitinsä kanssa 3-15v , sitten vain äitini kanssa. 21v jolloin menin avioliittoon. Isäni kuoli ollessani 3v.

Olen kyllä ollut 2 km päässä maalla molemmilla äidin veljillä yhtäjaksoisesti parikin viikkoa. Heillä oli neljä ikäistäni lasta ja naapureissa toistakymmentä.

Mutta äidin veljet ja kaksi setää ei ole korvannut isää.
Kyllä lapilla pitäisi olla isä.
Kaipasin isää monta kertaa kun tuli omia lapsia ja toisen kerran kun äitini kuoli 89v.

Äidillä oli hyvä ja helppo ammatti, hän ei tarvinnut taloudellista tukea osti mm. kaksi uutta tuliterää mersua lapsuusaikanani.
Äitini otti mieskaverin vasta kun minulle 22v tuli lapsi , mutta ei siitä isoisää tullut kun oli jo 8 oman lapsensa isoisä.