Jos tunnet olosi masentuneeksi niin sinun kannattaa ottaa huomioon seuraavia asioita.
Alentunut itsetunto, sisäisen epävarmuuden ja huonommuuden tunne eristävät depressiivisen ihmisen inhimillisestä vuorovaikutuksesta.
Hän ei koe itsään kelvolliseksi kohtaamaan toisia ihmisiä puhumattakaan, että uskaltaisi odottaa heiltä ymmärrystä ja apua.
Voimakkaat syyllisyyden, vihan tai häpeän tunteet ovat tuskallisia ja samalla lamaavia, mutta niistä puhuminen toiselle ihmiselle on kuitenkin mahdotonta.
Masennukseen liittyykin olennaisena yksinäisyyden tunne.
Keskeistä depression psyykkisessä kokemisessa on vaikeus tulla ymmärretyksi. Masentunutta on läheisten vaikea, jopa mahdoton ymmärtää.
Ilman ulospäin näkyvää syytä tai mitättömäksi koettua koetun syyn vuoksi, ihminen tulee väsyneeksi, haluttomaksi, itkuiseksi, araksi ja näkee tulevaisuuden synkkänä.
Depressiivinen ihminen kokee itsessä tapahtuneet muutokset käsittämättöminä, elämä tuntuu turhanpäiväiseltä ja tulevaisuus toivottamalta,
toisten suhtautuminen tuntuu usein vähättelevältä, loukkaavalta jopa vihamieliseltä.
Tämä molemminpuolinen "ymmärtämättömyys" johtaa inhimillistä elävyyttä ylläpitävän vuorovaikutuksen estymiseen, kyvyttömyyteen luottaa toisiin ihmisiin ja heistä eristäytymiseen.
Sellaiset teistä joilla on masentuneita tuttuja ja ystäviä, ymmärtäkää heitä ainakin niin, ettette syyttelisi heitä ilonpilaajiksi taikka soivaisi heitä yrittämättömyydestä. Vain masentunut tietää miltä tuntuu, kun ei tunnu miltään vaikka pitäisi...
Olin aikoinani hyvin masentunut. Meni vuosi, melkein kaksi ja menin viimein psykiatrille ja tämä ratkaisu varmaan pelasti henkeni. Supportiivista (tukea antavaa) terapiaa sekä III polven serotoniinin takaisinottoa ehkäisevää masennuslääkehoitoa on nyt jatkettu melkein kaksi vuotta. Mennessäni hoitoon olin yksinäinen, alakuloinen ja mietin elämäni lopettamista. Nykyään asun omassa taloudessani, teen asiakaspalvelutyötä, opiskelen ja seurustelen. Olen kokenut yksityisen mielenterveyshoidon sekä uuden polven masennuslääkityksen tehokkaaksi, joten suosittelen TEILLE kaikille masentuneille näitä hoitomuotoja, ETENKIN koska kunnallinen terveydenhuolto todennäköisesti vain heittää teille lääkkeet kouraan ja lähettää matkaan, mutta SE EI RIITÄ. Masennus on kliininen sairaus siinä missä syöpäkin ja vaikka masennuksen diagnoosi ei ole yhtä helppo kuin syövän niin kyseessä on sairaus, joka täytyy hoitaa.
Toivon siis, että varsinkin te, jotka kärsitte masennuksesta ettekä vielä ole hakeutuneet hoitoon, hakeudutte, koska se pitkä tunneli jonka päässä ei näy valoa, voidaan valaista.
Jos on jotain kysyttävää tai kommentoitavaa niin voin yrittää vastata.
Alentunut itsetunto, sisäisen epävarmuuden ja huonommuuden tunne eristävät depressiivisen ihmisen inhimillisestä vuorovaikutuksesta.
Hän ei koe itsään kelvolliseksi kohtaamaan toisia ihmisiä puhumattakaan, että uskaltaisi odottaa heiltä ymmärrystä ja apua.
Voimakkaat syyllisyyden, vihan tai häpeän tunteet ovat tuskallisia ja samalla lamaavia, mutta niistä puhuminen toiselle ihmiselle on kuitenkin mahdotonta.
Masennukseen liittyykin olennaisena yksinäisyyden tunne.
Keskeistä depression psyykkisessä kokemisessa on vaikeus tulla ymmärretyksi. Masentunutta on läheisten vaikea, jopa mahdoton ymmärtää.
Ilman ulospäin näkyvää syytä tai mitättömäksi koettua koetun syyn vuoksi, ihminen tulee väsyneeksi, haluttomaksi, itkuiseksi, araksi ja näkee tulevaisuuden synkkänä.
Depressiivinen ihminen kokee itsessä tapahtuneet muutokset käsittämättöminä, elämä tuntuu turhanpäiväiseltä ja tulevaisuus toivottamalta,
toisten suhtautuminen tuntuu usein vähättelevältä, loukkaavalta jopa vihamieliseltä.
Tämä molemminpuolinen "ymmärtämättömyys" johtaa inhimillistä elävyyttä ylläpitävän vuorovaikutuksen estymiseen, kyvyttömyyteen luottaa toisiin ihmisiin ja heistä eristäytymiseen.
Sellaiset teistä joilla on masentuneita tuttuja ja ystäviä, ymmärtäkää heitä ainakin niin, ettette syyttelisi heitä ilonpilaajiksi taikka soivaisi heitä yrittämättömyydestä. Vain masentunut tietää miltä tuntuu, kun ei tunnu miltään vaikka pitäisi...
Olin aikoinani hyvin masentunut. Meni vuosi, melkein kaksi ja menin viimein psykiatrille ja tämä ratkaisu varmaan pelasti henkeni. Supportiivista (tukea antavaa) terapiaa sekä III polven serotoniinin takaisinottoa ehkäisevää masennuslääkehoitoa on nyt jatkettu melkein kaksi vuotta. Mennessäni hoitoon olin yksinäinen, alakuloinen ja mietin elämäni lopettamista. Nykyään asun omassa taloudessani, teen asiakaspalvelutyötä, opiskelen ja seurustelen. Olen kokenut yksityisen mielenterveyshoidon sekä uuden polven masennuslääkityksen tehokkaaksi, joten suosittelen TEILLE kaikille masentuneille näitä hoitomuotoja, ETENKIN koska kunnallinen terveydenhuolto todennäköisesti vain heittää teille lääkkeet kouraan ja lähettää matkaan, mutta SE EI RIITÄ. Masennus on kliininen sairaus siinä missä syöpäkin ja vaikka masennuksen diagnoosi ei ole yhtä helppo kuin syövän niin kyseessä on sairaus, joka täytyy hoitaa.
Toivon siis, että varsinkin te, jotka kärsitte masennuksesta ettekä vielä ole hakeutuneet hoitoon, hakeudutte, koska se pitkä tunneli jonka päässä ei näy valoa, voidaan valaista.
Jos on jotain kysyttävää tai kommentoitavaa niin voin yrittää vastata.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiitos tuosta viestistä!
Kaikki tuo on niin tuttua, ollut jo neljä vuotta!
Olen kerran yrittänyt jo lopettaa tämän
elämäni turhana,
sekään ei onnistunut
eikä terveyskeskuksessa
silti otettu vakavasti, sitä miten paha olla minulla on.
Ei mitään lääkkeitä, lähetettiin vain
jollekkiin kallonkutistajalle
joka vaan piruili mulle
joten enpä viitsinyt sielläkään
käydä enempää.
Koko elämä tosiaan tuntuu
niin helvetin turhalta.
En viitsi enää mennä valittamaan
mennä pahaa oloa.
ei siihen ole tähänkään asti
suhtauduttu vakavasti.
No hyvältä jokatapauksessa tuntui
että tästä pohjasta on mahdollisuus
ehkä päästä ylöspäin!
Kiitos rohkaisusta!
Mutta mistä saa apua rahaton,
kun ei terveyskeskuksessa oteta vakavasti?
Ja niitä lääkkeitä, ei olisi varaa kuitenkaan
ostaa...
Niinno... viimeisenä sanon, että nokka pystyy ja menoksi koska se ei onnistu. MUTTA Kelalta voi hakea kuntoutusrahaa. SSRI lääkkeet ovat kalliita, sitä en mene kiistämään, mutta niistäkin korvataan suuri osa. Kuin myös terapiasta. Terapeutti kannattaa sitten valita hyvin... itse olen nuorisopsykiatrian erikoislääkärillä, joka maksaa toki 53 euroa/käynti, mutta on sen arvoinen ja Kela maksaa 60% takaisin.
MUTTA.
Totta on, että jos on aivan rahaton niin on aika vaikea selvitä ilman jotain ulkopuolista tukea.
Tosin sosiaalivaltiossa on siihen resursseja, mutta masentuneella harvoin on voimia lähteä juoksemaan byrokraattien perässä.
Tässä inhimilliset heikkoudet ja masennus kohtaavat ja luovat ikävän noidankehän.
Ratkaisuja kuitenkin on.
Ja masennus voi parantua pitkäänkin jatkuneena itsestään.
Toivon sinulle voimia jokaiseen heräämiseen, askeleeseen, kaupassakäyntiin, ihmisten kohtaamiseen, nukahtamiseen, peilikuvan näkemiseen, pelkojen kanssa elämiseen sekä ilkeeseen ahdistuksen tunteeseen. Yleensä nämä kaikki ovat tuttuja masentuneelle.
Ei kannata luovuttaa ennenkuin on kaikkea kokeiltu.
Kiitos hyvistä neuvoista. Itse en tunne oloani vielä niin masentuneeksi, että itseni lopettamista ajattelisin, mutta itseluottamuksen puute ja yksinäisyys kyllä tuntuvat tutuilta.