Meillä on kolmevuotias sakemanninarttu. Kovapäinen kuin mikä. Nyt vauvan synnyttyä sen toiminta > tottelemattomuus käy mun hermoihini todella. Olen aina ajatellut, että kun koira otetaan, niin se sitten hoidetaan eikä helpolla luovuteta ja anneta pois.
Mutta. Nyt olen vakavasti ajatellut, että poisko se pitää antaa, että tämä tästä helpottuisi. Vauvaa kohtaan koira on kiltti, ongelma ei olekaan siinä.
Lähinnä se haukkuu kaikkea mikä liikkuu ja mikä ei liiku - näin kärjistetysti. Tiellä käveleviä koiria se haukkuu, sauvakäveleviä ihmisiä, pikkulapsia, meille tulevia remonttimiehiä (jotka on käyneet meillä jo kymmeniä kertoja). Siis tällaisia turhia juttuja. Ja se ei hiljene, vaikka sille sanoo "ei hauku", "hiljaa" tai "lopeta". Välillä se herättää vauvan unilta, kun yhtäkkiä alkaa kova haukunta. Silloin mä yleensä purskahdan itkuun, että voi HELVETTI!!!
Asumme omakotitalossa ja meillä on iso piha. Koiralla on pihalla juoksulanka, jossa se on silloin, kun sitä ei vahdita. Kun nukutan vauvaa ulkona (2 x pv), niin heitän koiralla keppiä ja piilotan nameja ja teetän temppuja yms. puolisen tuntia. Kunnon lenkillä sitä ei ole käytetty pitkään aikaan. Mies ei ehdi eikä jaksa pitkän työpäivän ja iltaisen taloremonttityön jälkeen, minä en sitä vaunujen kanssa voi ottaa - turvallisuusriski, kun se haukkuu vastaantulevia koiria vihamielisesti ja vetää.
Pliis, auttakaa, jos jollakin niksejä. Saksanpaimenkoira on ilmeisestikin ollut meille vika rotu, mutta tässä nyt kuitenkin ollaan.
Mutta. Nyt olen vakavasti ajatellut, että poisko se pitää antaa, että tämä tästä helpottuisi. Vauvaa kohtaan koira on kiltti, ongelma ei olekaan siinä.
Lähinnä se haukkuu kaikkea mikä liikkuu ja mikä ei liiku - näin kärjistetysti. Tiellä käveleviä koiria se haukkuu, sauvakäveleviä ihmisiä, pikkulapsia, meille tulevia remonttimiehiä (jotka on käyneet meillä jo kymmeniä kertoja). Siis tällaisia turhia juttuja. Ja se ei hiljene, vaikka sille sanoo "ei hauku", "hiljaa" tai "lopeta". Välillä se herättää vauvan unilta, kun yhtäkkiä alkaa kova haukunta. Silloin mä yleensä purskahdan itkuun, että voi HELVETTI!!!
Asumme omakotitalossa ja meillä on iso piha. Koiralla on pihalla juoksulanka, jossa se on silloin, kun sitä ei vahdita. Kun nukutan vauvaa ulkona (2 x pv), niin heitän koiralla keppiä ja piilotan nameja ja teetän temppuja yms. puolisen tuntia. Kunnon lenkillä sitä ei ole käytetty pitkään aikaan. Mies ei ehdi eikä jaksa pitkän työpäivän ja iltaisen taloremonttityön jälkeen, minä en sitä vaunujen kanssa voi ottaa - turvallisuusriski, kun se haukkuu vastaantulevia koiria vihamielisesti ja vetää.
Pliis, auttakaa, jos jollakin niksejä. Saksanpaimenkoira on ilmeisestikin ollut meille vika rotu, mutta tässä nyt kuitenkin ollaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Sinnillä" ei kyllä kannata rääkätä sen paremmin itseään kuin koiraakaan.
Tiedän kokemuksesta, että pienen vauvan kanssa sitä hommaa on jo aivan tarpeeksi ilmankin.
Kuitenkin jos koira on päätetty pitää laittaisin sille tarhan pihalle ja kävisin viikottain mieluiten päivittäin vaikka vaan tunninkaan kerrallaan aivan kaksistaan koiran kanssa harjoittelemassa tottelevaisuutta tai tekemässä jälkeä t.m.s. siinä ne välit koiraan kuitenkin paranevat kuin itsestään.
Tuntuu kyllä monestikin, että ihmiset aivan liian kauan pitävät tilannetta yllä, pelkän häpeän takia(?) enkä usko että kyse on edes "vikarodustakaan" kyllä se siitä koulutuksesta on vaan kiinni.Mitenkään asiaan kuulumattomana mietelmänä olen joskus funtsinut sitäkin, etteivät emot muissakaan nisäkkäissä luontaisesti, useinkaan "siedä" jälkikasvunsa ensimmäisinä kuukausina ketään "ylimääräisiä" lähistöllään ja kuinka se ihminen niin suuri poikkeus olisi.Hermot on tiukalla ja toivon vaan, ettei koiraparka joudu tilanteessa sijaiskärsijän rooliin.
Tsemppiä nyt vaan, päädyittepä mihin ratkaisuun hyvänsä.
Kuulostaa ikävältä tuo teidän tilanne. Koiran haukkuminen ym. häiriökäytös johtunee pääosin tekemisen puutteesta (ja ehkä vaillinaisesta peruskoulutuksesta?). Ymmärrän kyllä tilanteesi täysin. Olen samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja, ota koiran kasvattajaan yhteyttä. Kaikki kasvattajat tosin eivät valitettavasti kanna huolta kasvateistaan sen jälkeen kun nämä ovat päässeet uusiin koteihin. Mutta suurin osa kasvattajista lienee sellaisia, jotka haluavat kantaa vastuuta koirasta myöhemminkin. Kasvattaja saattaisi tietää koirallenne uuden, hyvän kodin, jossa on kokemusta saksanpaimenkoirista ja ennen kaikkea aikaa.
On olemassa myös lukuisia eri paikkoja, joissa voi ilmoittaa uutta kotia etsivistä koirista.
Yritä jaksaa, toivottavasti löydätte koiralle pian uuden kodin. Tsemppiä!
Kiitos asiallisista vastauksista. Kyllä tuo koira meille vielä rakas on, ja se uusi koti on viimeinen vaihtoehto. Vaikka rakastaminen onkin vaikeaa välillä. Olette varmasti oikeassa, ja itsekin sisimmässäni tiedän, että ongelmana on puutteellinen peruskoulutus ja riittävän aktiviteetin puute. Vaikka ongelmakoirakouluttajakin sanoi, että kovaluonteinen koira on, olisi kuulemma hyvä työkoira.
Ajattelin vielä lohduttaa silläkin, että koirasi saattaa alkaa pian rauhoittumaan ikänsä puolesta. Meilläkin hulinaa kesti kolmeen ikävuoteen, mutta nyt nelivuotias koira on jo ihan toisenlainen - jotenkin kypsempi touhuissaan.
Niin, kuin nimimerkistäkin ilmi käy, lapsia meillä on 4. ja pikku sakemanni myös, aivan kakara hänkin vielä 5 kk.
Kerroit, että teille on vauva aika vasta syntynyt. Ymmärrän täysin, että jaksaminen on tiukilla. Vauvan synnyttyä on jonkin asteinen "masennuskin" yleistä, minä itse olen joka synnytyksen jälkeen tarvinnut muutaman kk uppoutumisaikaa uuteen tulokkaaseen. Voi olla, että sinunkin tilanne helpottuu ajan kanssa, jaksat paremmin keskittyä koiraankin.
Voimia sinulle. Meillä on 10 kk. vanha saksanpaimenkoira ja tänään on ollut fiiliksiä, että luovun siitä. Pureminen on järkyttävää. Kun aamuisin herään, ensimmäinen asia, jota se harrastaa, on pureminen. OOn ihan mustelmilla. Tänään otin sitten ihan kylmän asenteen ja annoin remmiä. En tiedä ! En tunne oikeastaan mitään fiiliksiä sitä kohtaan, vaan ajattelen meidän entistä Tomia, joka oli viehättävä ja todella upea schäferi. SP-osoitteeni on: [email protected].
T. Anita
10kk on aivan kakara vielä... Mene koirasi kanssa koulutukseen, anna sille tekemistä esim mehevä luu aamuisin niin ei käytä hampaitaan sinuun. Ja tietenkin huolehdi, että koira saa temmeltää ja purkaa valtavaa energiaansa pari kertaa ainakin päivässä.
Saksanpaimen ei ole missään nimessä pelkkä kotikora. Se tarvitsee henkisiä ja fyysisiä haasteita ollakseen onnellinen.
Löit 10kk pentua remmillä kun se puri??!! HÄPEÄ! ärsyttää just tollanen! kuule mun ystävän koira on n.1v ja se puree vieläkin vähän silloin tällöin! 10kk on pentu! otitko huomioon että vauvojakin kutittaa hampaisiin kun ne kasvaa?!
Kokeile vaikka sumutepulloa tai nostat vaan kylmän viileesti niskasta esim.toiseen huoneeseen ja ovi vähäks aikaa/niin pitkään kun rauhottuu kiinni. mut tollasta ei kyl KuKaaN hyväksy kuka eläimistä välittää!
Sitäpaitsi miten oot luopumassa koirastas jos kerran TIESIT ottaessas että pentukoira puree, tottakai! kärsivällisyyttä ja opeta sille vaikka kantapään kautta että purra ei saa. mutta älä remmillä.
keskity nykyiseen hauveliis! eihän se koira kouluttamatta ja hoitamatta (JA ANTAMALLA RaKKaUttA) hienoksi ja viehättäväksi tule! HÖLMÖ...
En ole mikään sadisti, enkä muuta sellaista. Luulen, että kun toimin radikaalisti la., auttoi se meitä molempia. Nyt Tomi on ollut paljon rauhallisempi ja kiltimpi. Teen sen, mitä ehdotit, että annan joka aamu luun hälle. Hänellä on hyvät ulkoilitilat; sekä taka- että etupihalla suuri aidattu alue, jossa hän saa totetuttaa itseään. Lisäksi paljon virikkeellisiä leluja, hyvä ruoka säännöllisesti etc. Ja tämä Tomi on meille kolmas schäferi. Aiemmat olivat erilaisia jo pennusta lähtien, mutta jokainen on luonnollisesti ainutkertainen yksilö.
T. Anita
Kiitos sinulle rohkaisustasi. Laitoin nimimerkki Sarahille viestin, jonka varmaan voit katsoa myös. Tilanne on nyt parempi. Kyllä teemme parhaamme Tomin suhteen. Virikkeitä hänellä on ja oomme kesällä käyneet koirakoulunkin. Kyllä varmaan minun tulee myös keskustella asioista itseni kanssa. Aina ei niin ehdi/jaksa, kun työkin vie oman aikansa.
T. Anita
ilmeisesti teidän koira kokee olonsa syrjäytytetyksi vauvan tultua! mutta, kun otitte koiran olisi ehkä kannattanu ottaa joku toinen rotu...ja ehkä olisi hieman kannattanut ottaa selvää enemmän rodusta! ensiksi, sakemanni tarvitsee aktiivisen kodi jossa se saa paljon liikuntaa ja tekemistä..ei mitään hihnassa pitoa ja puoli tuntia kepin heittelyä....sakemanni kaipaa vapaana liikkumista ja paljon mieluisaa toimintaa...haukkuminen johtuu nimenomaa juuri siitä! ette varmaan ole pentuna sitä paljon totuttaneet muihin ihmisiin ja koiriin! nyt täytyy vain sanoa että koirassa ei ole mitään vikaa vaan teissä!!! ehdottaisin koiran myymistä tai antamista aktiiviseen kotiin, jossa pidetään siitä hyvää huolta ja sitä osataan hoitaa!!!!!