Olen 35v. Vaimo ja yhden pienen pojan äiti. Perhe-elämä on ihan perus mukavaa, mieheni on hyvä mies ja periaatteessa minulla on kaikkea, mutta silti tuntuu, että jotain puuttuu. Mieheni on arkipäivän kumppani. Mitään suuria tunteita ei ole. Niitä ei juuri ollut edes silloin kun 15 vuotta sitten hänen kanssaan aloin seurustella. Mies oli rehellisesti sanottuna järkivalinta kun vaihtoehtoja ei juuri ollut (tai jostain syystä luulin niin) ja halusin kumppanin. Hän oli myös ensimmäinen seurustelusuhteeni. Vaikka mies on vuosien varrella osoittautunut pääosin hyväksi valinnaksi ja kiintymys on suuri, olen nyt alkanutkin kaipaamaan muuta. Sellaista syvää, polttavaa tunteen paloa, himoa ja rakkautta, jota en ole koskaan omaa miestäni kohtaan tuntenut. En tietysti olisi koskaan perhettä hänen kanssaan perustanut, jos olisin tiennyt haluavani muuta. Nyt olen kohdannut miehen, jonka kanssa kemiani kohtaa, sydän hakkaa, väristykset kulkevat pitkin kehoa ja koen hänet sielunkumppaniksi. Mies ei tiedä tunteistani ja tilanne on vaikea koska myös hän elää parisuhteessa tahollaan. Kuitenkin jännite välillämme on käsinkosketeltava ja olen myös hänen suunnastaan tulkinnut merkkejä tunteista. Mikä neuvoksi? Hylkäänkö ok-hyvän avioliiton mieheni kanssa ja tunnustan tunteeni tälle vuoratulle miehelle vai jatkanko avioliitossa siinä toivossa, että toinen mies joskus unohtuu (tunteet häntä kohtaan heräsivät n. Vuosi sitten, että kauan tässä on jo tunteita vastaan taisteltu)...? Kaikki tämä on väärin perhettäni kohtaan. Tiedän.
mistä löydän tosirakkauden?
riutuva nainen...
46343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Ihan kuin mun kynästä... näitä tarinoita riittää. Itsekään en tiedä, mitä teen. Tietenkin kaikki riippuu myös toisesta osapuolesta.
Kolme vuotta sitten kuulin juuri tuon tarinan silloisen vaimoni kertomana. Olin aina kuulemma ollut hyvä mies ja isä, mutta toinen oli vienyt sydämen....Nopea ero, omaisuuden jako, järjestelyt lasten osalta, jne. Vaimoni muutti jo harkinta-aikana yhteen uuden rakkautensa kanssa, alkuhuuma oli jopa kadehdittavaa jätetyn silmin katsottuna.
Neljä kuukautta ja alkuhuuma oli kadonnut, uudesta miehestä olikin löytynyt myös niitä huonoja puolia ja katumus vaimoni puolelta alkoi. Hän muutti erilleen miehestä ja kertoi katuvansa asiaa tosissaan, pyysi anteeksi tekoaan ja oli alamaissa.
Harkinta-aika tuli täyteen ja hän ehdotti takaisin yhteenmuuttoa, vasta etäältä katsottuaan hän oli huomannut, että se tasainen hyvä elämä olikin ollut sitä oikeaa rakkautta. Hän oli kaivannut sitä alkuaikojen rakastumisen huumaa, mutta huomannut että aikahan muuttaa sen syvemmäksi, erilaiseksi ja ehkä ei niin jännittäväksi, pikemminkin turvalliseksi ja vähän tylsemmäksi, mutta syvemmäksi.
Minä en kaikesta yrittämisestä huolimatta pystynyt enää luottamaan häneen, anteeksi kyllä pystyin antamaan. Jätin kakkosvaiheen eropaperin yksin, hän ei halunnut nimeään siihen laittaa.
Olen löytänyt noin vuosi sitten uuden rakkauden ja rakastan nykyistä kumppaniani yli kaiken, tunne tuntuu onneksi olevan molemminpuolinen. Hän pitää tasaista arkea ja läheisyyttä arvossaan, aiemmassa suhteessaan kun on joutunut kärsimään mm. Kumppanin alkoholismista ja väkivallasta.
Exäni on yrittänyt seurustelua varmaan noin 6 - 7 kumppanin kanssa, mutta omien sanojensa mukaan oikeaa ei taida enää löytyä. Pidän hänestä yhä niin, että toivon hänenkin löytävän etsimänsä. Hän varmaan osaisi arvostaa sitä kokemuksen jälkeen aivan eri tavalla.
Hieno tarina! Toivottavasti omakin vaimo lukee tämän.
monen kohdalla. liian myöhään huomataan ja ymmärretään mikä on mitäkin.
sinulla kävi hyvin kun löysit hienon naisen.
tarina, ihastui sukat sauhuten toiseen mieheen, erosi, muutti ryminällä toisen kanssa yhteen ja kas kummaa vajaan puolen vuoden kuluttua kertoi tehneensä
elämänsä suurimman virheen, halusi takaisin entiseen mutta portti ei ollutkaan auki enään. Alkoi raju luisu alaspäin kaikilla elämän aloilla, sotkuisa vyyhti jossa
on setvimistä pitkäksi aikaa.
Mitä näihin voi sanoa.
joskus voi tulla halu entiseen mutta se voi olla turvan hakemista ei muuta, varsinkin naisten osalta, yksin ei ole hyvä olla vuodesta toiseen
No eihän tuo kerro kuin siitä että sitä oikeaa ei silti vättämättä löydy vaikka kuinka etsisi neulaa heinäsuovasta, ja ei hän varmaankaan olisi silti sinun kanssa onnistunut vaikka olisit takaisin ottanutkin tai ollut onnellinen, joten tosiaan olisi turha olla vahingoniloinen.
enempi naisten juttu ku miesten, ken tietää. Joskus vaan tuntuu et ois.
Tuo kertoo siitä, että noin piti käydä, jotta sä tuut onnelliseksi. Tuskin olisitte löytäneet onnen jos olisitte palaneet yhteen.
Ota ero ja ala elämään sitä kiihkeää elämääsi.
Siinä se yksinkertaisesti. Ei luulis minkään estävän....Kupit tasajakoon ja näkemiin.
Täällä höpö-höpö palstalla on yksi nurja puoli (tai on niitä toki useampiakin). Monien eroa harkitsevien uskotaan hakevan jotakin kiihkeää elämää, vaikka asia on kuulkas yleensä juuri toisinpäin. Moni aikuinen kyllä kaipaa tasaista, leppoista, mutta rakkauden sävyttämää elämää eikä mitään vuoristorataelämää.
Uskon ja tiedän, että rakkauden ja sen intohimonkin mukaista elämää voi olla ilman "kiihkeää" elämää. Ehkä se kiihkeä elämä on sitten sitä sinkkujen elämää, tehdään tähän tällainen samanlainen yleistys.
Kuule ap mitään pikaista ratkaisua ei kannata tehdä, kuten joku jo aiemmin neuvoi. Mutta jos rakkauden tunne ja intohimo tuntuu suhteestasi puuttuvan yrityksistäsi huolimatta, kannattaisi kyllä harkita eroamista. Ja jos suhteesi jatkuu huonona ja vaikka tuo tämän hetkinen rakkautesi olisi yksipuolista sinun osaltasi niin se hetki tulee jolloin kummankinpuolinen rakkaus jonkun kanssa saa sinut lähtemään suhteesta. Niin siinä vain ennenpitkää käy, jos suhteessasi voit huonosti ja kyllä siinä se toinenkin osapuoli voi katsoa itseensä peiliin ettei aina tarvitse parjata lähtijöitä.
Sinulla on hyvä pointti. Täällä tosiaan nousee vähän liian usein esiin se, että avioliiton ulkopuoliseen ihastuva tai rakastuva hakee pelkkää alkuhuumaa ja kiihkeyttä. Ettei voisi tuntea niin että se ihastus tuntuu pitkällä tähtäimelläkin ajateltuna oikealta vaihtoehdolta.
Ei kannata pitkää suhdetta sotkea. Elämä on pitkä siihen mahtuu kaikilla ihastumisia ja kivoja ihmisiä, mutta ei heidän takia kannata oma liittoa sotkea.
Miten voi joku sanoa ettei kannata pitkää suhdetta rikkoo. Ei sillä suhteen pituudella oikeesti ole p: nkään väliä, jos suhde on huono.
Suhteellanne on hyvät mahdollisuudet, jos seuraavat asiat kunnossa: keskinäinen arvostus ja kunnioittaminen, avoimuus, toimiva kommunikaatio, yhteiset elämänarvot ja keskinäinen huumorintaju.
Jos ei toimi niin ei toimi. Ihmiset kasvavat henkisesti iän myötä ja aina kumppanit eivät kasva samaansuuntaan. Myös lasten saaminen muuttaa suhdetta ja aina se ei lähellä kumppaneita. Jos asiat lakaistaan maton alle niin siellä ne odottaa nousuaan hetkeen, jolloin voi olla liian myöhäistä enää korjata asioita. Ollaan jo etäännytty tarpeeksi.
Jos pitkität eroasi tee se hyvästä syystä ja yritä korjata asioita. Mutta varaudu siihen että kumppanisi ei välttämättä näe tätä tarpeellisena ja siinähän toivot turhaan. Sitten otat hatkat ja muistat lämmöllä yhteisiä, mukavia hetkiä ihan
aloittajan suhteesta taitaa puuttua vain huumori ja ilo ei muuta
Et voi olla noin tyhmä =(
Tyhmyys on tästä kaukana. Sanotaanko, että kiukku on parempi sana, mutta mun ei tarvi sitä tänne tuntemattomiin purkaa.
Ap, kuinka paljon olette tekemisissä uuden ihastuksen kanssa, päivittäin? Kerro tunteistasi, suosittelen. Jos tulee täystyrmäys, luultavasti saat uuden katsontakannan... jos taas hän on valmis eroamaan omasta suhteestaan, sitten voit miettiä asiaa uudelleen. Jos haluaa rakkausliiton, niin miksi kärvistellä vanhassa ns. kaveripohjalla olevassa liitossa? Toki siinäkin voi olla elämä ihan jees. Kuinka vanha lapsesi on, ymmärtääkö jo eron syitä? Se helpottaa tilannetta. Sinun täytyy itse päättää. Tsemppiä!
se tulee vastaan kun on tullakseen.
Sehän on jo löytänyt sen. Se uusi se on.
Ettekö ymmärrä lukemaanne, ei ap etsi.
Otsikossa on kuitenkin "Mistä löydän tosirakkauden" eli ei ole löytänyt vielä ehkä sitä omaansa. Tuo ihastus on toisen oma ja varattu, niin eipä se paljoa lohduta.
Itse olin aikoinani hyvinkin ihastunut varattuun mieheen, koska minulla oli tuo sama tilanne tismalleen kuin aloittajajalla. Olin korviani myöten ihastunut mieheen, joka muutti lähistölle, oli oikea keikari, naisten mies vaikka yritti esittää uskollista mukavaa kilttiä miestä vaimolleen ja lapselleen. Huomasin kuitenkin vuosien päästä, että se oli vaan ihastumista ja miehellä oli vankka suhde vaimoonsa, enkä muutenkaan enää nähnyt hänessä mitään mielenkiintoista. Tunne syntyi siis vain siitä, kun olin niin onneton avioliitossani, että tuon miehen ihailu minua kohtaan vaan sai minut unelmoimaan hänestä.
Otin eron onnettomasta liitostani, joka oli paras teko itseäni kohtaan. Löysin elämäni rakkauden, jollaista aina olin toivonutkin. Harmi, että vakava sairaus kaatoi tuon meidän ihanan suhteemme ja elän nyt yksin toivoen löytäväni vielä hänen kaltaisen miehen.
Huonoon, intohimottomaan, rakkaudettomaan ja latistuneeseen suhteeseen ei ole mitään järkeä jäädä, siinä kuluttaa vaan ikävuotensa turhaan, kun voisi oikeasti antaa itselleen vielä mahdollisuuden kokea jotain oikean tuntuista.
En halua neuvoa, mutta jos oikeasti olet onneton, ahdistunut ja suhde on vain ystävyyttä, mutta siinä ei ole kipinää, ei intohimoa, eikä sitä tunnetta, joka tuntuu ihanana tyytyväisenä rauhana ja onnentunteena, niin todellakin ota rohkeasti oma elämäsi haltuun ja mieti, mitä sinä haluat ja mikä sinulta puuttuu ja annatko itsellesi vielä mahdollisuuden vai tyydytkö kumppaniin, joka ei sinusta tee kokonaista.
samaa mieltä.
Erotessa olisi hyvä olla jonkun aikaa itsekseen, käytävä eroprosessi kunnolla lävitse. Muutoin voi käydä niin että siirtää erosta erinäisiä tuntieta ja käytösmalleja seuraavaan suhteeseen. Vaikka sinulla olisikin uusi jo tiedossa, olisi hyvä ettet aloittaisi vakavaa suhdetta ennen kuin olet eronnut edellisestä kunnolla ensin. Lisäksi voisi olla hyvä tutusta tähän uuteen ja ihanaan kaikessa rauhassa, voi olla ettei hän olekaan ihan niin ihana kuin mitä nyt uskot.
Mutta onnea valitsemallesi tielle, oli se sitten kumpi tahansa!
Kuuleppas nyt. Ota miehesi erottinen puoli käyttöön, lämmittele hyvin, nautiskele, ole oma itsesi. Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan...
Alkuhuuma (seksi) toisen miehen kanssa on varmasti kivaa hetken aikaa, mutta se ei kestä kauan. Myöhemmin joku toinen vähän flirttaa, vaihdatko sitten taas osoitetta? Jotkut ihmiset eivät vaan tajua ajoissa mitä heillä jo on - eivät osaa olla kiitollisia ennen kuin vasta jälkeenpäin. Kysy itseltäsi, miten päässä oleville tunteille käy jo vaikka "ihastus" panee kerran ja torppaa jutun siihen (monilla miehilä kiinostus loppuu ekaan panokertaan). Kuvaamani tarina on monille liiankin tuttu.
Vastaan tässä monille katkerillekin miehille, en millään pahalla. Jos naisesi on suhteessa ongelmista sinulle kertonut ja et ole korvaasi lotkauttanut ja erostakin on pitkään puhuttu niin nainen työstää jo eroaan, samalla kun mies pakenee ikäviä asioita. Naiset ovat erotilanteessa asian monesti jo vuosia käsitelleet, kun miehille se mukamas tulee yllätyksenä. Näin asiantuntijat väittävät ja taitaa olla jotakin perää. Naiset siis voivat olla hyvinkin valmiita suhteeseen eron jälkeen oltuaan henkisesti vuosia yksin. Miehet sitä vastoin käyttävät enemmänlaastareita.
Ja mitä tulee eräsmiehen kommenttiin ei kai eronneenkaan tarvitse ihastuksensa kanssa heti sänkyyn hypätä? Kyllä kai sen huomaa jos toisella vain seksi mielessä. Ja ylipäätäänkin pelkkään seksiin kannattaa naistenkin valita mies, johon ei ole tunteita. Sellainen komea ja seksuaalisesti vetävännäköinen. Nykynaisetkin kun saattavat tykätä seksistä.
Mutta kaikkien kommentit tässä ketjussa on ollut hyvin avartavia ja saa varmasti monet harkitsemaan siihen huonoonkin suhteeseen jäämistä.
eihän aloittajan suhde ole edes huonoa nähnytkään....
Kuule, kun on sinkkuna ollut niin noita "sielunkumppani" tuntemuksia tulee harva se päivä. Sä alat olla siinä iässä että tunnet ja tiedät jo itsesi millainen olet. Olet kasvanut miehesi kanssa, vaali sitä, ole kiitollinen siitä, ehkä se ei ole ollut täydellinen parisuhde mutta mieti TODELLA tarkkaan ennenkuin lähdet, jos sittenkin kaipaisit vain turvaa ja kivaa arkea, nimittäin hyviä miehiä on todella vähän tarjolla, pitää olla sopivasti itsekäs ja asettaa rajojaan ettei lähde väärän kelkkaan. Joten älä hötkyä asian kanssa.
Osui silmiini pakotie ulos hän nimimerkiltä: hyviä miehiä on todella vähän tarjolla. Mitä tarkoitat tuolla? Millainen on hyvä mies? Olen itse, samoin ystäväni (sinkkuja) tavanneet lukuisia hyviä, vapaita miehiä. Mutta tässä tuleekin nyt mieleen se hyvän määritelmä. Naiset kuulemma monesti vaativat miehiltä rahaa, komeaa ulkonäköä,statusta ym.(ja mitään huonoa piirrettä ei saa olla). Onkohan nuo muuten niitä asioita, jotka tekevät miehestä hyvän ja arjesta kivan ja turvallisen? Muistakaahan, jos puolet avioliitoista päättyy eroon niin kyllähän sieltä vapautuu niin naisia kuin miehiä. Mihin ne miehet sitten katoaa? No ehkä ne sitten ryyppää itsensä hengiltä tai jos ne onkin niitä luusereita, huonoja miehiä kaikki.
tosirakkaus....ei sitä voi löytää, se löytää sut sitten kun sen aika tulee.
se on lähempänä kuin osaat kuvitella.
tarkotus ei ole olla mitenkään vittumaisen kryptinen mutta en osaa selittää nyt vaan paremmin eikä tästä maailmasta löydy ketään joka osais rautalangasta vääntää mitä rakkaus on
sen näkee vain sinä eikä kukaan ei voi päästä sitä lähemmäksi kuin sinä. siihen suorastaan sulautuu. mutta mistä sen voisi löytää?
Tämä lähes samansisältöinen aloitus ilmestyy tänne palstalle vähän väliä ja koskaan aloittaja ei kommentoi mitenkään saamiaan vastauksia. Liekö sama tyyppi joka tehtailee näitä aloituksia...
Aloitus on ilmiselvä provo, kuka oikeasti miettisi lähtevänsä suhteesta, joka on hyvä ja ihan toimivakin. Mutt voihan näitä pohtia.
Jos ei ole rakkautta niin onko suhde hyvä????
Ota ero, mutta titenkään et sotkeennu siihen varattuun mieheen. Etsi itsellesi uusi suhde tai elä yksin. paljon parempi kuin vain roikkua kuolleessa suhteessa.
Mihin ap hävisi? Olet saanut monia hyviä vastauksia!
Kiitos hyvistä näkemyksistä. Tajusin, että omassa liitossani on niin paljon hyvää, että en voisi sitä hylätä. Pitää vaan yrittää piristää sitä parhaani mukaan. Vaikea osuus on sen toisen miehen unohtaminen, koska olen hänen kanssaan tekemisissä usein työn merkeissä...
Vaikeaa varmasti mutta tsemppiä kuitenkin... Viisas päätös ainakin järjellä ajatellen.
Vitsit mitkä jutut. AP päättää nyt tästä noin mitä tekee näiden vastausten perusteella. Mitähän huomenna? Olipas taas provo. Ja joku pelkää niin kovasti omansa puolesta, että.
Nauroin tuota samaa, jo loppui riutuminen palstan vastauksien perusteella. Olisi ap:n kannattanut rustata aloituksensa tänne vuosi sitten niin ei olisi tarvinnut riutua ollenkaan.
Hohhoijakkaa!
Ehkä oikea ratkaisu ei ole, että hyppää suhteesta toiseen vaan jos päättää erota niin antaa aikaa itselle ja omien ajatusten kykyyn ratkaista ongelma/ongelmat. Sama tyyttymättömyys useinkin seuraa perässä vaikka kohde muuttuu kun omassa päässä ei tapahdu tarvittavia muutoksia. Kumminkin se on niin että muutoksen tekee omat ajatukset eikä se uusi partneri. Tsemppiä valintoihin.. ;)
Joskus ongelma on vain kaksi toisilleen sopimatonta ihmistä eli väärä kemia. Ihan samalla tavalla kuin joissain työpaikoissa on hyvä ilmapiiri ja joissain ei, tai tietystä porukasta ystävystyt jonkun kanssa ja jostain et pidä niin paljon. Samalla tavalla pariutumisessakin joku herättää enemmän tunteita ja kemiat toimivat paremmin kuin jonkun toisen kanssa. Eli ei kaikki ongelmat ole aina pään sisällä ja joskus vaihtamallakin paranee.
Aloittajakin tajusi sen kemianpuutteen seuraukset heti 15 vuoden ja kakaroidenteon jälkeen...
Joo, jätä vain miehesi. Hänhän on omien sanojesikin mukaan hyvä mies, sellaisia kyllä tarvitaan täällä sinkkumarkkinoilla. Moni meistä olisi kiitollinen sellaisen löytäessään. Mutta älä kuitenkaan pilaa samalla toistakin suhdetta eli ihastustuksesi nykyistä suhdetta, kyllä ihmisen pitää toisesta osata erota ilman että uusi on odottamassa. Kyllä hän sitten perässä seuraa, jos kokee että sinulla on enemmän annettavaa kuin nykyisellä vaimollaan.
Pitkässä parisuhteessa eroa harkitsevana voisin sanoa, että aina ne toisen kaikki piirteet eivät ennen lasten saantia tule esiin tai jotkut huonot piirteet voivat vahvistua lasten saamisen jälkeen. Moni ajattelee ja toivookin, että ne pikkulapsivaiheen myötä helpottaa tai kun yhdessä yritetään korjata niin saadaan paikattua. Että kyllä enemmänkin pitäis nostaa hattua naisille, jotka tuollaista kestää vuodesta toiseen. Mutta ei, ne on ne miehet joita pitää surkutelka ja sääliä kun ovat niin julman kohtelun alle joutuneet ja vielä suhteesta jätetään. Voi, voi. Niin, mitä ovat ne kunnon miehen tuntomerkit, joita ei yli 35vuotiaita ole yhtään vapaana?
Niin ja kst nimimerkin tekstiin viitaten toiset naisetko ne yksinään pilaa miesten liitot ja miehiä viedään kuin pässiä narussa...?
Eikös aloittaja juuri kertonut, ettei miehessään ole oikeastaan mitään vikaa, ei kai tässä mistään miehen muuttumisesta puhuttu. Aloittaja vaan ei silloin 15 vuotta sitten muita saanut kelkkaansa houkuteltua, vai miten se olikaan...
Emmehän me naiset yksinään tietystikään mitään pilaa. Nythän aloittaja vaan on päässään kehittänyt vuosisadan rakkaustarinan. Toinen mieshän ei ole mitään puhunut, tehnyt tai muutakaan, aloittaja vain on ollut ihastunut vuoden ajan ja pitää miestä sielunkumppaninaan ja on eleistä, tai jostain, tulkinnut että mieskin on palavasti rakastunut., vai miten se tämäkin olikaan...
Eli kyllä minä ihan oikeasti olen sitä mieltä, että aloittaja vaan ottaa eron, jos kamalalta tuntuu. Miettii sitten vasta tunnustaako tunteensa toiselle miehelle. Fair play.
Nimimerkki kst olet yhtä epälooginen kuin ap. Te sopisitte hyvin toisillenne. Jos ap on mielessään kehittänyt jonkun vuosisadan rakkaustarinan ja se on vain hänen oman päänsä tuotos, niin miksi hän sitä koskaan kertoisi toiselle. Neuvon tässä nyt hyvien tapojen mukaisesti, että älkää tehkö mitään, älkää puhuko mitään sillä jompikumpi tai kumpikin tai toinen teistä tai ei kumpikaan teistä saattaa rakastaa toista, mutta te olette varattuja.
Mutta aikuisten oikeesti jutelkaa keskenänne, olkaa avoimia ja rehellisiä tunteistanne vain niin pääsette eteenpäin suuntaan tai toiseen. Se on se fairplay, eikä mikään kyräily. Ja ne jotka pitävät kumppaniaan niin tahdottomana ihmisenä, että lähtee kenen tahansa kelkkaan niin katsokaapa peiliin. Onko suhde huonolla tolalla vai onko puoliso kerran vuodessa kumppania vaihtava.
Minua muuten hieman ihmetyttää,kun näillä sivuilla niin kauheasti paheksutaan varattuja, jotka jotakuta kaipailee täällä (olkoonkin se vaikka edesmennyt ystävä), mutta onhan se niin että tosinaiset ja tosimiehet senkun oikeesti pettää eikä täällä lirkuttele.