Vapaaksi apatiasta

Jotain sellaista tarkoittanen.

>> Olisiko tarkoittamasi loihtiminen sitä(kin), että pystyy hahmottamaan liikkeen ilman peräkkäisyyttä? >>

No enpä osaa sanoa. Pitäisi ymmärtää mitä tuolla tarkoitat.

Minusta apaattisuus on jonkinlainen tauti, joka saa ihmiset heittämään hukkaan elämänsä, elämään löysän apaattisessa askeesissa ja omistautumaan turhuuksille, kuten kodin elektroniikka, kulttuuriharrastukset (sanotaan halventavaan sävyyn), jedi-ritarit, akkain juoruilu ja ukkoin uhoilu.

Sen vastakohta puolestaan on mielekästä, syvällistä ja todellisen tuntuista olemassaoloa, joka todella myös tuntuu mielekkäältä, syvälliseltä ja todelliselta olemassaololta.

Sekä oman ajan lyhyyden että maailman ajan ikuisuuden kokemukset toki kuuluvat siihen.

Turmelus kirjoitti:

Jotain sellaista tarkoittanen.

>> Olisiko tarkoittamasi loihtiminen sitä(kin), että pystyy hahmottamaan liikkeen ilman peräkkäisyyttä? >>

No enpä osaa sanoa. Pitäisi ymmärtää mitä tuolla tarkoitat.

Minusta apaattisuus on jonkinlainen tauti, joka saa ihmiset heittämään hukkaan elämänsä, elämään löysän apaattisessa askeesissa ja omistautumaan turhuuksille, kuten kodin elektroniikka, kulttuuriharrastukset (sanotaan halventavaan sävyyn), jedi-ritarit, akkain juoruilu ja ukkoin uhoilu.

Sen vastakohta puolestaan on mielekästä, syvällistä ja todellisen tuntuista olemassaoloa, joka todella myös tuntuu mielekkäältä, syvälliseltä ja todelliselta olemassaololta.

Sekä oman ajan lyhyyden että maailman ajan ikuisuuden kokemukset toki kuuluvat siihen.

>>Minusta apaattisuus on jonkinlainen tauti, joka >>saa ihmiset heittämään hukkaan elämänsä, >>elämään löysän apaattisessa askeesissa ja >>omistautumaan turhuuksille, kuten kodin >>elektroniikka, kulttuuriharrastukset (sanotaan >>halventavaan sävyyn), jedi-ritarit, akkain >>juoruilu ja ukkoin uhoilu.

>>Sen vastakohta puolestaan on mielekästä, >>syvällistä ja todellisen tuntuista >>olemassaoloa, joka todella myös tuntuu >>mielekkäältä, syvälliseltä ja todelliselta >>olemassaololta.

Suonet anteeksi, mutta tuo ei kuulosta sen kummemmalta kuin normaali naistenlehtien narina, joka minusta on sekin aika apaattista. Edistääkö joidenkin kulttuuri-ilmiöiden turhuuksiksi arvottaminen vapautumista apaattisuudesta?

Ovatko mielekkyyden, syvällisyyden ja todellisuudentunnon kokemukset kiinni nihilistisestä tai muusta arvottamisesta vaiko kokijasta tai peräti kokemisesta?

Lähinnä tuo vuodatus kuulostaa siltä, että tunnet itsesi apaattiseksi koska maailma tai ainakin jotkut maailman triviaaleina pitämäsi ilmiöt ärsyttävät sinua, ja ärtyneisyyshän ei ole kaikista luovin mielentila?

>>Sekä oman ajan lyhyyden että maailman ajan >>ikuisuuden kokemukset toki kuuluvat siihen.

"Maailman ajan ikuisuus" kuulostaa löysän runolliselta, sekavalta höpinältä. Ajattomuudella en tarkoittanut ikuisuutta tai ikuista aikaa (mitä se sitten lieneekään) vaan ajattomuutta. Käsittääkseni aika on nimenomaan peräkkäisyyttä, sitä että asiat seuraavat toisiaan peräkkäisessä järjestyksessä, liikettä jossa ajatus synnyttää seuraavan ajatuksen.

Vaikka oletammekin arkikokemuksessamme, että kaikki on ajallista, on kai selvää että on olemassa aikaa syvempiä tasoja, ajattomia järjestyksiä? Sellaisen hahmottaminen ja kuvaaminen, joka ei tapahdu peräkkäisessä järjestyksessä on kylläkin hankalaa, koska kieli on ajallista, peräkkäisesti järjestynyttä. Otetaan siis pari esimerkkiä:

Fraktaalisuus, jossa matemaattinen kaava generoi jotain loppumattoman monimutkaista kuten Mandelbrotin kuvion, on pohjimmiltaan esimerkki liikkeestä ilman peräkkäisyyttä, vaikkakin fraktaalikuvio havainnollistetaan kodin viihde-elektroniikalla peräkkäisesti tapahtuvan komputoinnin avulla.

Myös musiikki, musiikkikappaleen rakenne, tunnetila jne. on ajatonta liikettä, joka toki akustisesti tuotetaan ja vastaanotetaan peräkkäisessä järjestyksessä nuotti nuotilta, mutta hahmotetaan kokonaisuutena, joka ei ole ajallisuudesta riippuva. Musiikki onkin hyvä loitsu apatiaa vastaan, minkä hyvin ymmärsi mm. kulttuuriharrastaja Maukka Perusjätkä.

paatti kirjoitti:

>>Minusta apaattisuus on jonkinlainen tauti, joka >>saa ihmiset heittämään hukkaan elämänsä, >>elämään löysän apaattisessa askeesissa ja >>omistautumaan turhuuksille, kuten kodin >>elektroniikka, kulttuuriharrastukset (sanotaan >>halventavaan sävyyn), jedi-ritarit, akkain >>juoruilu ja ukkoin uhoilu.

>>Sen vastakohta puolestaan on mielekästä, >>syvällistä ja todellisen tuntuista >>olemassaoloa, joka todella myös tuntuu >>mielekkäältä, syvälliseltä ja todelliselta >>olemassaololta.

Suonet anteeksi, mutta tuo ei kuulosta sen kummemmalta kuin normaali naistenlehtien narina, joka minusta on sekin aika apaattista. Edistääkö joidenkin kulttuuri-ilmiöiden turhuuksiksi arvottaminen vapautumista apaattisuudesta?

Ovatko mielekkyyden, syvällisyyden ja todellisuudentunnon kokemukset kiinni nihilistisestä tai muusta arvottamisesta vaiko kokijasta tai peräti kokemisesta?

Lähinnä tuo vuodatus kuulostaa siltä, että tunnet itsesi apaattiseksi koska maailma tai ainakin jotkut maailman triviaaleina pitämäsi ilmiöt ärsyttävät sinua, ja ärtyneisyyshän ei ole kaikista luovin mielentila?

>>Sekä oman ajan lyhyyden että maailman ajan >>ikuisuuden kokemukset toki kuuluvat siihen.

"Maailman ajan ikuisuus" kuulostaa löysän runolliselta, sekavalta höpinältä. Ajattomuudella en tarkoittanut ikuisuutta tai ikuista aikaa (mitä se sitten lieneekään) vaan ajattomuutta. Käsittääkseni aika on nimenomaan peräkkäisyyttä, sitä että asiat seuraavat toisiaan peräkkäisessä järjestyksessä, liikettä jossa ajatus synnyttää seuraavan ajatuksen.

Vaikka oletammekin arkikokemuksessamme, että kaikki on ajallista, on kai selvää että on olemassa aikaa syvempiä tasoja, ajattomia järjestyksiä? Sellaisen hahmottaminen ja kuvaaminen, joka ei tapahdu peräkkäisessä järjestyksessä on kylläkin hankalaa, koska kieli on ajallista, peräkkäisesti järjestynyttä. Otetaan siis pari esimerkkiä:

Fraktaalisuus, jossa matemaattinen kaava generoi jotain loppumattoman monimutkaista kuten Mandelbrotin kuvion, on pohjimmiltaan esimerkki liikkeestä ilman peräkkäisyyttä, vaikkakin fraktaalikuvio havainnollistetaan kodin viihde-elektroniikalla peräkkäisesti tapahtuvan komputoinnin avulla.

Myös musiikki, musiikkikappaleen rakenne, tunnetila jne. on ajatonta liikettä, joka toki akustisesti tuotetaan ja vastaanotetaan peräkkäisessä järjestyksessä nuotti nuotilta, mutta hahmotetaan kokonaisuutena, joka ei ole ajallisuudesta riippuva. Musiikki onkin hyvä loitsu apatiaa vastaan, minkä hyvin ymmärsi mm. kulttuuriharrastaja Maukka Perusjätkä.

>> Suonet anteeksi, mutta tuo ei kuulosta sen kummemmalta kuin normaali naistenlehtien narina >>

Saat toki anteeksi, kunhan oli sitten viimeinen kerta.

Onneksi olkoon. Ei kuulosta kovinkaan apaattiselta.