Hei, olen tuolta astetta paria vanhemmasta ikäluokasta. Olen huomannut, että teikäläisiäkin niillä palstoilla surffailee. Hyvä niin. Tulee välillä uutta verta uusia oivalluksia jutusteluun. Siksi olen vastavuoroisesti täällä teidän palstallanne, jos sallitan?
Omakohtaisesti olen todennut sen virheen, minkä olen omien edesmenneiden vanhempieni ja muiden iäkkäiden sukulaisteni kohdalla tehnyt. Ei tullut kyseltyä heiltä menneistä ajoista (sota-ajalta, sukujuurista jne). Oli olevinaan kiire ja tohina päällimmäisenä. Kaikki se mielenkiintoinen tieto,jota olisi voinut saada, on menetetty ikuisesti. Älkää tehkö tätä samaa virhettä. Sitä tulee katumaan vielä joskus.
Omakohtaisesti olen todennut sen virheen, minkä olen omien edesmenneiden vanhempieni ja muiden iäkkäiden sukulaisteni kohdalla tehnyt. Ei tullut kyseltyä heiltä menneistä ajoista (sota-ajalta, sukujuurista jne). Oli olevinaan kiire ja tohina päällimmäisenä. Kaikki se mielenkiintoinen tieto,jota olisi voinut saada, on menetetty ikuisesti. Älkää tehkö tätä samaa virhettä. Sitä tulee katumaan vielä joskus.
Vastaukset 7
Vanhimmat
asiaa olen joskus itsekin miettinyt.
Olen 50 ja ei ole tullut tarpeeksi kyseltyä
vanhemmiltani menneistä ajoista. Kuten sanoit, on monesti mukamas liian kiire. Se rikastuttaisi
omaa elämää ja he saisivat iloa siitä kertomisesta.
Monesti yhdessä vietetyt tuokiot ovat kuluneet
joutavien asioitten puimisessa. Toisaalta kaikki yhdessä vietetyt hetket ovat arvokkaita.
No, vielä ei ole myöhäistä, kiitos neuvosta.
Itse olen ollut 30 , kun kaikki vanhemmat sukulaiseni olivat kuolleet. Onneksi sitten oli tällaisia "varapaikkoja". Nyt asian tärkeyden ymmärtäen, yritän siirtää tietoa lapsenlapsilleni, kesällä mökillä ollessamme, kävimme naapurin maatilalla, jossa itse vietin paljon lapsuudestani. Näytin heille lähteen ja kerroin, että sinne vietiin aina maitotonkka yöksi kylmenemään ja aamulypsyn jälkeen hevosella vietiin meijeriin maito. Toinen kysyi, onko kaikilla maapaikoilla lähde ja pääsin vielä selittämään sahanpurut ja jäät. Nykyään, jos olen iltahoitamassa, niin he eivät halua iltasatua vaan, että kerron, mitä äiti on tehnyt pienenä. Joskus kun aikaa on yhdessä, isovanhemmista olisi varmaan mukavaa, kun kysyttäisiin entisistä jouluista, puhelimen ja television tulosta, koulumatkoista, siis siitä historiasta. Se varmasti olisi antoisaa molemminpuolin.
vanhempieni tarinoita menneistä ajoista.Äiti kertoi juuri ottaneensa selvää oman äitinsä synnyinsijoista ja oli erittäin mielenkiintoista kuultavaa.Paikka on jo neljännessä sukupolvessa
ja edelleen samanlaisena.
Itse hoitaessani sisarentytärtä silloin tällöin kerron tarinoita elävästä elämästä,hän haluaa kuulla mummotarinoita,koska työni on ko.alalla.
Samoin hän kuuntelee tarinoita ed menneestä koirastani ja kissasta ja on tiedon haluinen.
Vanhusten jutustelu on samaa kuin lukisi historian
kirjaa,naapurin setä oikein paneutui sotajuttujen kertomiseen joita me kylän penskat hengittämättä
melkein istuimme ja kuuntelimme tuvan penkillä rivissä.
ovat kuolleet jo 15 vuotta sitten samoin kuin koko senaikainen ikäluokka suvusta, olen seuraavana jonossa hautaan. Aikoinaan tuli kyllä juteltua paljonkin vanhempien aiemmasta elämästä.
Isäukko kuoli puolitoista vuotta sitten 98 -vuotiaana; kerkesin kysellä. Äiti kuoli paljon aiemmin, en ehtinyt kysellä mitään. Yritti kyllä kertoa, kun olin nuori, mutta en yhtään viitsinyt kuunnella. Harmittaa niin vietävästi nyt 6kymppisenä.
ja kirjoittakaa mieluummin muistiin nämä turinat, sillä niitä on kiva nuorten lukea, kun aika meidät on jättänyt.
Olisin halunnut saada isältä talteen jutut
esim. ns. pyrkimärunoista, joita he olivat
aikoinaan käyttäneet kun "pyrkivät" tyttöjen
aittaan. Niitä hän ketoili aikaisemmin, mutta kun
vihdoin havahduin ja olisin ottanut talteen ei
hän halunnutkaan kertoa enää. Se harmittaa
vieläkin. Sillä hän kuoli kolme vuotta sitten
liki 90-vuotiaana. Paljon muuta mukavaa kyllä on
onneksi muistoissa ja haluankin käydä suvun
kantapaikoilla joskus katselemassa.
Todella hyvä vinkki kaikille joille tiedon
saaminen on vielä mahdollista.