Olen itse miettinyt pitkään mielialalääkkeitä ja niiden oikeaa tehoa...
Psykiatria on syntynyt 1800 -luvulla "filosofiasta" ja alkuaikoina siihen on kuulunut jopa okultismia mukana. En nyt tarkoita herra Sigmundia... mutta muutama muu nykyään arvostettu tieteenhaaran aloittaja on kunnostautunut myös okultismin parissa.
Eli puhumme hyvin uudesta tieteenhaarasta, jonka menetelmät terapiaa lukuun ottamatta eivät ole juurikaan kestäneet ajan hammasta. Voi jopa sanoa, että kolmenkymmenen vuoden takaiset menetelmät on lähes aina leimattu vääriksi ja epäonnistuneiksi.
Lobotomia ja sähköshokit ovat vain jäävuoren huippu tieteenhaaran menetelmistä, joiden käyttö on vaiettu kuoliaaksi.
Me olemme jo löytäneet 80 ja 90 -lukujen menetelmistä isoja puutteita ja todenneet osan virheellisiksi. Näiden menetelmien aiheuttamat asiat sitten vai on vaiettu.
Mielialalääkkeitä on käytetty useamman vuosikymmenen ja ne ovat kehittyneet, mutta edelleenkään niiden oikea hyöty on testausvaiheessa. Eli tämän päivän sairaat ovat enemmän tai vähemmän koekaniineina menetelmille, jotka voivat paljastua myös vääriksi ja joita voidaan pitää hyvinkin virheellisinä seuraavien vuosikymmenien kuluttua.
Se ei ole oikeasti mikään pikku juttu lähteä säätämään välittäjäaineilla mielialoja ja aivojen toimintaa. Aivojen, joiden oikea ymmärtäminen on vielä lasten kengissä.
Harva ymmärtää kuinka vähän me oikeasti tiedämme ja kuinka alkeellisia vaste-malleja me käytämme.
Tiede menee kyllä eteenpäin, mutta hinta joillekin yksilöille voi olla aika kova
Psykiatria on syntynyt 1800 -luvulla "filosofiasta" ja alkuaikoina siihen on kuulunut jopa okultismia mukana. En nyt tarkoita herra Sigmundia... mutta muutama muu nykyään arvostettu tieteenhaaran aloittaja on kunnostautunut myös okultismin parissa.
Eli puhumme hyvin uudesta tieteenhaarasta, jonka menetelmät terapiaa lukuun ottamatta eivät ole juurikaan kestäneet ajan hammasta. Voi jopa sanoa, että kolmenkymmenen vuoden takaiset menetelmät on lähes aina leimattu vääriksi ja epäonnistuneiksi.
Lobotomia ja sähköshokit ovat vain jäävuoren huippu tieteenhaaran menetelmistä, joiden käyttö on vaiettu kuoliaaksi.
Me olemme jo löytäneet 80 ja 90 -lukujen menetelmistä isoja puutteita ja todenneet osan virheellisiksi. Näiden menetelmien aiheuttamat asiat sitten vai on vaiettu.
Mielialalääkkeitä on käytetty useamman vuosikymmenen ja ne ovat kehittyneet, mutta edelleenkään niiden oikea hyöty on testausvaiheessa. Eli tämän päivän sairaat ovat enemmän tai vähemmän koekaniineina menetelmille, jotka voivat paljastua myös vääriksi ja joita voidaan pitää hyvinkin virheellisinä seuraavien vuosikymmenien kuluttua.
Se ei ole oikeasti mikään pikku juttu lähteä säätämään välittäjäaineilla mielialoja ja aivojen toimintaa. Aivojen, joiden oikea ymmärtäminen on vielä lasten kengissä.
Harva ymmärtää kuinka vähän me oikeasti tiedämme ja kuinka alkeellisia vaste-malleja me käytämme.
Tiede menee kyllä eteenpäin, mutta hinta joillekin yksilöille voi olla aika kova
Vastaukset 1
Vanhimmat
Testausvaiheessa niiden hyöty on lähinnä siksi, että tietyt hoidosta päätävät tahot eivät ole kiinnostuneita oikeista tieteellisistä tuloksista lainkaan. Jos oltaisiin kiinnostuttu oikeasti potilaiden voinnista ja paranemisesta niin huomattaisiin, että esim. skitsofrenian hoitotulokset ovat vain huonontuneet 70-luvulta lähtien lähemmäs 1800-luvun lopun tasoa. Että masennuksesta johtuvat työkyvyttömyyseläkkeet ovat räjähtäneet samaan aikaan, kun masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt. En ymmärrä miten älyvammaisia tavalliset ihmiset ovat, jos oikeasti kuvittelevat että heidän ahdistuksensa ja ongelmansa johtuva ensisjaisesti jostain kemiallisesta epätasapainosta aivoissa...Suurin osa taitaa olla jotenkin vieraantunut itsestään. Huomattava osa näiden psyykelääkkeiden nautijoista on köyhiä ja epätoivoisia. Sosiaalipolitiikkaa harjoitetaan psykiatrian toimesta "tieteellisten" myyttien varjolla, toisin sanoen luodaan addiktioita köyhille epätoivoisille ihmisille hoidon nimissä. Samanlaista kyseenalaista sosiaalipolitiikkaa harjoitetaan mm. huumejengien toimesta, tosin vähän vähemmän hienovaraisemmin ja usein vähän kovemmilla aineilla. Tätä kuitenkin pidetään laittomana ja rikollisena toimintana, vaikka on varsin helppo todistaa että monilla kaltoinkohdelluilla ihmisillä aivojen välittäjäainejärjestelmät ovat kehittyneet tavalla joka altistaa addiktioille. Tämä johtuu tietenkin huono-osaisuudesta ja varhaisten kiintymyssuhteiden epävakaudesta, mutta psykiatriassa olisi melko helppo todistaa että heroinisti oikeasti kärsii keskimääräistä todennäköisemmin opiaattivajeesta aivoissa ja hoitaa täten vajetta heroiinilla tai jollain muulla kehon ulkoisella opioidilla. Verrattuna lobotomiaan lääkkeet ovat ehkä vähän inhimillisempiä "hoitokeinoja" ja tuottavat paremmin rahaakin, mutta mitä tulee hoitotulosten paranemiseen, niin sitä lääkkeet tuskin edistävät.