Mä olen tavallaan ystävien kesken yksinäinen. Ihan omasta halustani muutin keskelle metsää. Asuin ennen suurkaupungissa, mutta kyllästyin koko meininkiin. Nyt asun kaukana kaikesta ja olen tavallaan ihan onnellinen, mutta kuitenkin yksinäinen. Tietyt asiat elämässäni ovat hemmetin väärin ja siksi kärsin yksinäisyydestä. Mun ystävät ei ole jättäneet tai mitään, mutta jotain on pielessä mun elämässä. Mun viikko täyttyy minäminä tekemisestä ja jotenkin se mietityttää. Joskus olen miettinyt, että koska mulle tulee itsemurhaamisajatuksia, koska aika paljon mun elämässä on tyhjiä hetkiä, milloin ajelehdin yksin omassa maailmassani ja aina en kestä sitä. Mulla on pari ammattia, joihin suhtaudun intohimoisesti. Kumpikin vaatii melkoista pohdintaa ja se on ehkä mun pelastus. Mutta siis mitään ihokosketusta ne ei korvaa. Kauan olen rukoillut kumppania itselleni. Ei vaan tunnu löytyvän.
Olenko tuomittu
Yksinäisyyteen
7192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sitten pitää aktiivisesti alkaa etsiä sitä mikä puuttuu elämästä.. :) kai...
Ei se varmaan helppoa ole mutta joskus pitää kohdata monta "väärää" ennen kun tulee se oikea tielle... tai sitten se tulee sattumalta helpommin kun arvaatkaan.. mutta ei sattuman varaankaan välttämättä kannata laskea...
ps. olen liian nuori tietämään asiasta
Moi!
Mä koen ehkä ymmärtäväni sua..
tosin haluaisin tietää tarkemmin, mitä tarkoitat minäminä tekemisellä?
Olen itse muuttanut vasta hetki sitten uudelle paikkakunnalle ja mulla ei ole juurikaan kavereita..
Siis sellasia oikeita ihmisiä, kenen kanssa voisin tehdä muutakin kun juoda..
Tuntuu nyt tosi toivottomalle ja stressaantuneelle ja masentuneelle..
Minäminä tekeminen on siis sellaista tekemistä mitä tehdään yksin ja itsen hyväksi. Siitä ei ole yleensä hyötyä, kuin itselle. Turhauttavaa.
Siis jos olet mieshenkilö, miksi ei saisi olla kaikessa rauhassa vaan
häijy mulk.ku ja tehdä vain ja ainoastaan itsensä eteen asioita,
niinhän nämä kaupungistuneet kostoretkilepakko ääriaktivismi
telaketjuosasto feminiinitkin jyrää sitä omaa mantraansa koko ajan
yhä vaan häijymmäksi käyvällä otteella.
Etkä sää niillä tosiaankaan enää mitään tee, parempi yksin kuin huonossa
seurassa.
Moi
En usko, että sinua on tuomittu yksinäisyyteen. Minusta näyttää, että haet elämääsi uutta suuntaa. Jo päätöksesi muuttaa suurkaupungista metsän keskelle oli tätä uuden suunnan etsimistä. Ja toteat, että olet tavallaan onnellinen. Muutos siis kannatti?
Jään minäkin miettimään tätä minäminä-tekemistä. Olet oivaltanut, että se ei tyydytä sinua? Mikä olisi vaihtoehto sille? Mitä voisit tehdä toisten ihmisten hyväksi? Mitä haluaisit tehdä? Ajattelen, että maailmassa on paljon tekemätöntä työtä, vapaaehtoistyötä, jota tehdään yleensä toisten ihmisten hyväksi. Millaisessa haluaisit olla mukana? Monelle ihmiselle hyväntekeväisyystyö tuo sisältöä elämään, samalla myös uusia ihmisiä ja mielekästä tekemistä. Onko jotain järjestöä, jonka toimintaan haluaisit sitoutua?
Hienoa, että sinulla on työ, johon voi suhtautua intohimoisesti ja joka varmasti antaa paljon sinulle. Älä menetä toivoasi. Uskon, että löydät kumppanin.
Siunausta elämällesi
Toivoo Päivi-pappi Hämeestä
Kiitos viesteistänne, mutta minusta tuntuu edelleen täysin turhalta ja mitättömältä ihmiseltä, joka ei saa aikaiseksi, ei parisuhdetta, ei lasta, eikä työtä...siis todellakin mauton tilanne. Miksei kukaan välitä minusta?? Miksi kukaan ei hyväksy minua? Olenko aina yksin ja tuomittu yksinäisyyteen? Vihataanko minua??
Sama kohtalo mulla. Miksi ei ole jotain surkeiden yksinäisten ihmisten deittipalstoja kun noi tavalliset on sellasia karjamarkkinoita et niistä saa vaan pahan mielen. Itse olisin uskollinen ja osaisin arvostaa elämänkumppaniani jos vaan sellaisen saisin. Olen jo luopunut toivosta. Aivan hullua että nykyään sitä ei arvosteta että joku rakastaa vaan vaihdetaan heti kun löytyy mielenkiintoisempi eli aina hakupäällä ja deitti ilmo vetämässä. Sivusta seurannut näitä enkä itse lähde sellaisiin mukaan. Yksin kai lopun elämää ja puolivälissä jo menossa iänpuolesta.