Huoh, olen ollut jo kolmatta kuukautta ihastunut korviani myöten, tilanne vain on enemmän kuin onneton. En pysty enää keskittymään kunnolla mihinkään asiaan, koko ajan hän tulee ajatuksiini. Tilanteeni on hieman poikkeava, vaikka olenkin vasta lukion toisella niin asun yksin. Mitä tahansa teen, ajattelen voi kuinka kiva olisi jos hänkin olisi luonani ja voisimme tehdä sen yhdessä. Tätä on siis jatkunut jo pidemmän aikaa ja alkaa jo olemaan suorastaan "normaalia" elämää häiritsevää.
Minun on nykyään vaikea keskittyä opiskeluun, hän käy samaa lukiota kanssani ja koulukirjojen näkeminen vain muistuttaa minua noista lyhyistä mukavista hetkistä kun koulussa katseemme kohtaavat pikaisesti. Enpä tiedä laisinkaan onko hän kiinnostunut laisinkaan, kysymällähän se ratkeisi mutta kun olen vain niin kertakaikkisen ujo, kuten hänkin.
Kiva jos jaksoit lukea. Lähdenpä tästä hajoamaan ja keittiöön tekemään ruokaa samalla toivoen kuinka kiva olisi, jos ovikello soisi ja hän tulisi käymään.
Mukavampia, ja toivottavasti ei niin yksinäisiä talvi-iltoja teille muille. Terveisiä vielä Johannalle :)
Minun on nykyään vaikea keskittyä opiskeluun, hän käy samaa lukiota kanssani ja koulukirjojen näkeminen vain muistuttaa minua noista lyhyistä mukavista hetkistä kun koulussa katseemme kohtaavat pikaisesti. Enpä tiedä laisinkaan onko hän kiinnostunut laisinkaan, kysymällähän se ratkeisi mutta kun olen vain niin kertakaikkisen ujo, kuten hänkin.
Kiva jos jaksoit lukea. Lähdenpä tästä hajoamaan ja keittiöön tekemään ruokaa samalla toivoen kuinka kiva olisi, jos ovikello soisi ja hän tulisi käymään.
Mukavampia, ja toivottavasti ei niin yksinäisiä talvi-iltoja teille muille. Terveisiä vielä Johannalle :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mä olin lukiossa yli vuoden ihastunut yhteen tyttöön. Esitimme epävarmoja ja sitä olimmekin, mutta silti olimme varmoja toisen kiinnostuksesta. Merkit oli niin selvät puolin ja toisin. Mutta olishan se pitänyt tietää: jos kaksi yhtä ujoa ihmistä _ei_ kohtaa, niin eihän siitä tuu lasta eikä paskaa. Sitten tuli kevät, ja lukio loppui. Emmekä koskaan nähneet toisiamme sen koommin. Tai mistäs sen tietää.
Mulla ihan sama juttu,paitsi oon vähä vanhempi ja mies.Mäkin oon ihastunu yhteen muijaan,mut en tiedä,onks se muhu.Välillä sen käytöksen perusteella tuntuu,et se ois mutta sit taas tuntuu,et se pakenee ja välttelee.. Ristiriitasta.Sitä kun yrittää lähestyä, se torjuu mut sit se välillä lähestyy itse.Onko se vaa frendi vai mikse kiusaa mua noin?EI viittis ahistellakaa sitä,josse ei ookkaa muhun yhtään,säikähtää vielä ja välttelee entisestään.
Ootte outoja muijat!Tehkää jutut selväksi älkääkä härnätkö ja antako välillä toivoa,välil epätoivoa..
Oon saanut semmosen kuvan että ujomman puoleiset tytöt heittäytyy semmosiks että ne saattaa välillä vältellä ja sit taas vähän onnistuvat keräämään rohkeutta ja sitten taas vältellään..... ei kivaa :/
minäkin saman ilmiön huomannu.oisko kellään hyviä vinkkejä miten sellasta lähestyä? tai miten haluaisitte ujot tytöt että teitä lähestyttäisiin?
Itse kysyin, sain pakit, hävetti, nolotti, olin surullinen. Mutta olo parani kummasti, kun sai kerrottua. Olen nainen ja ujo. Ensimmäisen suudelmankin sain vasta 2 vuotta tuon lukioaikaisen episodin jälkeen.
En anna ikinä itselleni anteeksi etten tehnyt siihen aikaan mitään. Oli ihan sama tilanne kun sullakin. Ehkä sitä vaan kuvitteli että toinenkin oli huomannut, mutta niin uskon vieläkin vaikken nyt enää yhtään kaipaakaan. Aika paransi.
Olisin vaan voinut olla niin onnellinen. Harmi että riistin sen mahdollisuuden. Kaikki on mahdollista. Tee jotain. Mieti: Mikä on pahin skenaario? Sinut korkeintaan leimataan hulluksi naisten rakastajaksi. Häh? Mitä vikaa siinä muka olisi. Voitte nauraa kavereiden kanssa jos homma kusee korkeintaan. Jos ei niin, en edes uskalla miettiä kuinka mukavaa sulla tulee olemaan..
Nooh, kiitokset kannustuksesta. Katsotaan mitä aika tuo tullessan