Mistä johtuu että on niin monta eriseuraista lestadiolaisliikettä ja millaista yhteistyötä heillä on keskenään?
Mikä oikeaoppisin lestadiolais herätysliikkeistä?
kuvastaa uskontoa
10139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Maaimassa on tuhansia uskontoja.
Lestadiolaissuuntien välisiä yhteistöitä nyt ja historiassa:
-Uusheränneet ja kumpulaiset narvalaiset yhdistyivät vuonna 1913 Viipurissa järjestetyn sovintokokouksen seurauksena.
-Inkerin vanhoillislestadiolaiset ja uusheränneet yhdistyivät vuonna 1924 vanhoillislestadiolaisten seuroissa käytyjen keskustelujen ja saarnojen kuuntelun vaikutuksesta. "Yhdistyminen" oli todellisuudessa pitkälti sitä, että monet uusheränneet tekivät parannuksen väärästä uskosta, joita sitten loput uusheränneet seurasivat ulkonaisesti vanhoillislestadiolaisuuteen, mutta jopa säilyttäen uusheränneen identiteetin. Vähitellen uusheräys ja sen vaikutteet katosivat Inkerin ja Venäjän vanhoillislestadiolaisuuden sisältä. Lopullisen puhdistuksen uusheräyksen vaikutteista Venäjän vanhoillislestadiolaisuus kohtasi 1990-luvulla, jolloin siitä erkani uusheräykselle ominaisia piirteitä omannut ryhmittymä erilliseksi ryhmäkseen erään iäkkään naispuhujan johdolla.
-Rauhansanalaisilla ja uusheränneillä on yhteinen kirkkokunta ja yhteisiä kirkkoja ja seurakuntia Amerikassa.
-Norjan Vesisaaressa uusheränneillä on yhteistyötä erikiinien kanssa.
-Norjan Pykeijassa uusheränneillä on yhteistyötä esikoisten kanssa.
-Leskisläisillä ja rauhansanalaisilla on ainakin joskus ollut paljonkin yhteistyötä, ehkä vieläkin. Leskisläiset, elämänsanalaiset, uusheränneet ja rauhansanalaiset hyväksyvät seuroihinsa saarnaamaan myös ei-lestadiolaisia evlut-pappeja. Ja tässä ei tarkoiteta mitään juhlapuheita tai avajaispuheita tms.
-USAssa ruonavaaralaisilla ja rauhansanalaisilla on yhteistyötä ja ne ovat mahdollisesti jopa yhdistyneet.
-USAssa sveeniläisillä ja rauhansanalaisilla on yhteistyötä ja ne ovat mahdollisesti jopa yhdistyneet.
-Vanhoillislestadiolaisten ja uusheränneiden välillä järjestettiin yhteinen sovintokokous vuonna 1911, joka ei kuitenkaan johtanut suuntausten yhdistymiseen. Esikoislestadiolaisiakin pyydettiin sovintokokoukseen, mutta he kieltäytyivät osallistumasta.
-Vanhoillislestadiolaisilla oli sovintokokous vähän aikaa muutakin yhteistyötä rauhansanalaisten kanssa vuonna 1945.
-Lamppalaisilla oli aikoinaan jonkin aikaa yhteistyötä vanhoillislestadiolaisten kanssa USAssa.
-Esikoislestadiolaisilla on käsittääkseni jonkinlaista yhteistyötä Luthersäätiön kanssa (Luthersäätiö ei ole lestadiolaisuuden haara).
-Uusheränneet ja rauhansanalaiset saattavat kutsua silloin tällöin ketä tahansa saarnaamaan seuroihinsa. Ei-lestadiolaisia evlut-pappeja he kutsuvat seuroihinsa saarnaamaan hyvinkin usein. Rauhansanalaiset ovat perustelleet käytäntöä mm näin: "Antoihan Jumalakin käärmeen saarnata paratiisissa".
-Elämänsanalaisilla oli tiivistä yhteistyötä Taize-liikkeen kanssa (Taize-liike ei ole lestadiolaisuuden suuntaus).
-Suurseuralaisuudeksi kutsuttiin vanhoillislestadiolaisuuden sisäistä suuntausta, joka järjesti yhteisiä suviseurojen tapaisia suuria seuroja pikkuesikoisten ja uusheränneiden kanssa vuodesta 1908 alkaen. Silloinen vanhoillislestadiolainen ja pollarilaisuuden tuleva perustaja Juho Pollari oli yksi aktiivisimmista suurseuralaisuuden alulle panijoista ja kannattajista vuonna 1908, kunnes hänen itsensä myöhemmin vuonna 1921 perustama pollarilaisuus erkani vanhoillislestadiolaisuudesta USAssa.
Kyseisiä yhteisseuroja vastustaneita vanhoillislestadiolaisia kutsuttiin heidemanilaisiksi, sillä A. L. Heideman oli vaikutusvaltaisin ja näkyvin yhteisten seurojen vastustaja ja kutsui niitä sekaseuraisuudeksi. Suurseuralaiset erkanivat lopulta vanhoillislestadiolaisuudesta ulkonaisestikin suurseuraerimielisyyden vuoksi vuonna 1928, mutta vasta seitsemän vuotta sen jälkeen, kun Juho Pollarin pollarilaisuus oli jo erkaantunut vanhoillislestadiolaisuudesta erilliseksi ryhmäkseen.
Pikkuesikoisuus oli alunperin esikoislestadiolaisista vuonna 1903 erkaantunut ryhmä, mutta heidän ja uusheränneiden sekä vanhoillislestadiolaisten suurseuralaisten kanssa yhteisten suurseurojen vaikutuksesta heihin liittyi vähitellen vanhoillislestadiolaisia suurseuralaisia, jotka erkanivat lopulta vuosina 1928 ja 1955 lopullisesti ja ulkonaisestikin vanhoillislestadiolaisista ja jäivät pikkuesikoisuuteen. Esikoislestadiolaiset olivat erkaantuneet Amerikassa vanhoillislestadiolaisista käytännössä jo vuonna 1888.
Uusheräys oli erkaantunut Amerikassa vanhoillislestadiolaisista vuonna 1901 ja heillä oli eräällä paikkakunnalla Amerikassa oma kirkkokin United Peace Church, mutta kirkko lakkautettiin lopulta, koska uusheränneet olivat vähitellen liittyneet pikkuesikoisten kirkkoihin ja kirkkokuntaan vuodesta 1908 alkaneen suurten seurojen yhteistyön vaikutuksesta.
-Hajaannusten tapahduttua eri paikkakunnilla, toisistaan erkaantuneet suuntaukset ovat paikoitellen jatkaneet yhteistyötä yhteisen toimitalon ylläpitämisessä, mutta yleensä ilman enää yhteistä seuratoimintaa. Täysi ulkonainen erkaneminenhan ei olisi ollut tapahtunutkaan, mikäli yhteisten seurojen järjestäminen olisi jatkunut, sillä juuri erilliset kokoontumiset ovat tärkein osa ulkonaisen hajaannuksen/erkaantumisen määritelmää. Yhteisiä toimitaloja ulkonaisen hajaannuksen jälkeen oli mm uusheränneillä ja vanhoillislestadiolaisilla. Uusheränneiden ja vanhoillislestadiolaisten yhdistyksillä on yhä yhteistä kiinteistöomaisuutta entisessä yhteisessä toimitalossa tai sen tontilla ainakin Helsingissä, joskaan se ei ole enää (ainakaan molempien) seurakäytössä, vaan lähinnä keinona kerätä yhdistyksille varoja vuokratuloilla. Uusheränneiden yhdistyksellä on kyseisessä kiinteistössä käsittääkseni vielä jotakin omaakin toimintaa.
Esikoiset on tervein ja aito vanhoillislestadiolainen suunta!
Kun lähdetään siitä, että alkuherätys oli raitista ja Raamatullista koska itse Pyhä Jumala sen käynnisti.
Kysymys; mikä on pysynyt lähinnä alkuherätyksen opissa ja hengessä.
Ei ainakaan srk-johtoinen. LLL piti uskovaisena (ainakin joitakin) batisteja muun muassa.SRK-johtoinen ei pidä esim. kirjoitettua Sanaa totena eikä sitä saa uskoa.
Ehkä rauhansanalisuus: Esikoisuudessakin on vain me henkeä.
Tuossa viitattiin pikkuesikoisiin v. 1908. Mutta eikö se ollut Suomessa v. 1934, kun pikkuesikoisuus tavallaan ajautui VL-liikkeestä omaksi uomakseen, siis tää nykyinen Rauhan Sanan laestadiolaisuus. Talosen historia-teoksissakin on mainintoja Rauhan Sanan laestadiolaisuuden pitämisestä tietynlaisena "toisena laumana", mutta tämä käytäntö viimeistään 1950-luvulle tultaessa haihtui pois. Jo n. 70 vuotta VL-väen mielestä Rauhan Sanan laestadiolaiset ovat olleet kehitysvammaisuus- ja pikkulapsi-poikkeuksia lukuunottamatta yksiselitteisesti "epäuskoista" väkeä. SRK-oppien muuttuvaisuus tässäkin on huomattava. Rauhan Sanan laestadiolaisten jonkinasteinen pitäminen uskovina ja tuon käytännön väkisin lopettaminen... mitä muuta se on kuin SRK-oppien muuttuvaisuutta.
LYRS minunkin mielestäni. Yhteistyötä tietysti edustaa mm. Siionin matkalaulujen julkaiseminen. Nykyisessä laitoksessa ryhmittymiä ovat enää Uusheräys ja Lyrs. Aikaisemmin kokoelman julkaisijoita oli hiukan enemmän. Muistelen, että USA:ssa Rauhan Sanan laestadiolaisia olisi erkaantunut esikoislaestadiolaisuudesta. Ja siksi kai eräs nimikin Rauhan Sanan laestadiolaisuudelle on "pikkuesikoisuus". Suomessa Rauhan Sanan laestadiolaiset tosiaan erkaantuivat vanhoillislaestadiolaisudesta 1930-luvulla. Rahan Sanan kristillisyyden piirissä on ollut nykypäiviin asti "RAUHANYHDISTYKSIÄ", mutta ne eivät ole merkitykseltään sama asia kuin VL-laestadiolaisuuden RY:t.
Ei saa sekoittaa asioita.
Pikkuesikoiset olivat alunperin esikoisista vuonna 1903 Amerikassa erkaantunut suuntaus. Heihin liittyivät sitten Amerikan uusheränneet ja suurseuralaisuutta kannattaneet vanhoillislestadiolaiset prosessina 1908-1928. Suurseuralaisia kutsuttiin myös haalilaisiksi. Sillä monet suurseuralaiset olivat kuuluneet aikoinaan haalilaisuuteen, joka erkani lestadiolaisuuden päähaarasta Amerikassa vuodesta 1885 alkaen ja liittyi ulkonaisesti takaisin Amerikan vanhoillislestadiolaisiin n. vuoteen 1895 mennessä.
Suurseuralaiset erkanivat vanhoillislestadiolaisista ulkonaisestikin v. 1927-1928 alkaen, kun suurseuralaiset perustivat yhteisen kirkkokunnan pikkuesikoisten ja uusheränneiden kanssa. Näin muodostuneen uuden kirkkokunnan eli Apostolic Lutheran Churc of America:n kannattajia ja jäseniä alettiin kutsua kirkkokuntalaisiksi ("federation") ja pikkuesikoisiksi. Amerikan uusheränneet ovat jatkaneet ALC:n sisällä kirkkokuntalaisten yhteisen seuratoiminnan puitteissa.
Ja sitten vielä Wolf Laken seudulla pieni erä suurseuralaisten jälkeläisiä v. 1955 (=yksi paikalliskirkko) erkani lopullisesti ulkonaisesti vanhoillislestadiolaisista ja liittyivät tuohon pikkuesikoisten kirkkokuntaan.
Euroopassa rauhansanalaiset erkanivat vanhoillislestadiolaisista vuonna 1934 ja liittyivät Amerikan kirkkokuntalaisten eli pikkuesikoisten kanssa yhdeksi suuntaukseksi. Rauhansanalaiset saivat nimensä Rauhan Sana -lehden mukaan. Näin ollen pikkuesikoisuutta eli kirkkokuntalaisuutta kutsutaan nykyään myös rauhansanalaisuudeksi, ja heidän organisaatioitaan ovat Suomessa Lyrs ja LFF, sekä Amerikassa kirkkokunta Apostolic Lutheran Church of America ja paikallisseurakuntien organisaatioina Amerikassa ovat ALC-kirkot. Suomessa heillä on paikallisseurakuntien organisaatioina rukoushuoneyhdistyksiä ja rauhanyhdistyksiä (joita ei pidä sekoittaa SRK-vanhoillislestadiolaisten rauhanyhdistyksiin).
Paitsi että Vesisaaressa Norjassa 'pikkuesikoiset' eli silloinen huru-brune-ryhmä erkani vanhoillislestadiolaista käytännössä jo vuonna 1886. Silloin heitä ei tietenkään vielä kutsuttu pikkuesikoisiksi, vaan Hurun eli Neljäskunnan eriseuraksi tai huru-brune-ryhmäksi. Myöhemmin hurulaisista erkaantuivat brunelaiset vuonna 1914, jotka ovat samaa ryhmää kuin nykyiset pikkuesikoiset eli Altan suunta. Norjassa pikkuesikoisia kutsutaan myös Altan suunnaksi, sillä heitä erkani vanhoillislestadiolaisista erityisen paljon juuri Altan alueella vuoden 1934 hajaannuksessa. Loput hurulaiset jakaantuivat myöhemmin kahteen osaan, kun toinen osa liittyi uusheränneisiin ja toinen osa erikiineihin vuoden 1951 hajaannuksessa. Näin hurulaisuus lakkasi olemasta, kun uusheräys ja erikiinit erkanivat toisistaan lopullisesti. Hurulaisuuden perustajan toinen sukunimi oli Neljäskunta, joten siksi nämä kaksi eri nimitystä.
Kiitos USA-tietouden hyvästä osuudesta.