Minkälainen ilma?

Sää oot sää ja mää oon mää!

Olipa se kummonen tahansa menen tänään cittariin on hankittava eräs ruoan raaka-aine että saan tehdä herkkuja josta nuo bunukatkin tykkää...verilettuja meinaan.
Teollisesti valmistetut eivät kelpaa ja mummi osaa tehtä.
Eilen keskustelin asiasta lapsen lapseni kanssa hänen tunnustaessa ettei kaupasta ostetut maistu niin kuin mummin tekemät, no ei kai kun voissa paistan ja on omatekemää hilloa puolukoista.

Sinitaivas vilkuilee meitä maassa tallaavia paikka paikoin, onneksi pilvet ovat ohutta laatua ei liene vesisadetta odotettavissa 6 ja jotain ilmoittaa mittari.
Siis sää on vuodenaikaan nähden lepposa, passaa tästä lähteä sisätiloihin polkemaan ja punnertamaan, että viimeistään keväällä voi liikkua omin konstein ulkona.

Parasta kuitenkin ne metsäretket, palokärjen ja muiden liitelijöiden parissa kyllä käärmekin mahtuu joskus joukkoon, sitten keväällä jos Luoja suo!

Lauantaina lensin ilmojen halki Kanarialta Suomeen, yli kuusi tuntia kököttäen ahtaassa tilassa. Teneriffan ilman lämpötila oli noin 26 astetta varjossa päivisin, ilmavat vaatteet tuntuivat miellyttäviltä. Kotomaassa odotti pari lämpöastetta. Menomatkalla näkyi yli kymmenen kilometrin korkeudella pilvien yläpuolella alppien huiput päivän kirkkaudessa, paluumatkalla Pariisi iltavalaistuksessaan säihkyi kuin koru. Muistelen, että Katleijakin rakastaa ilmailua, katsella korkealta.

Maa ja ilma, sehän on kokonainen maailma. Kun on jalat tai kulkuneuvo maan kamaralla, silloin puhutaan kelistä. Liukkaalla pitää kulkea taiten, että pysyy vakaa tuntuma jalkain alla, kurakelillä on omat haasteensa. Silmät, nenä, korvat ja koko keho aistivat ilmanalan, sään. Tuuleeko, lämmittääkö aurinko, pureeko pakkanen, mitkä ovat taivaan värit. Eipä ihme, että ihmisten tekee mieli ilmaista iloa silloin , kun saamme ilmaista iloa kauniin ilman muodossa. Mutta onko oikeastaan rumaa ilmaa. Pahan ilman lintuja tosin on joskus liikkeellä.

Nytkin marraskuun valju aurinko pilkistelee matalalta pilvien lomasta ja saa näyttämään lehdettömien puiden runkojen ja okssistojen muodot mielenkiintoisilta . Kävelyllä ilma tuntui poskiin ja nenään raikkaalta, hiukan kostealta ja helpolta hengittää.

Mikäpä ilmassa olisi vikana, leutoa pilvipoutaa täällä etelässä. Pääsenkin nyt vasta lähtemään ulos, kun on valokuvattu niin perusteellisesti tätä kotia, viikon saan nyt ainakin touhusta olla vapaana.

Onhan hauskaa nähdä Ramoonankin kirjoitusta palstalla, varmaan virkistyneenä olet palanut takaisin. Tuosta ilmojen laadusta, ei rumaa ilmaa sinällään minustakaan ole, räntäsateella ja myrskyllähän koti on suloisimmillaan. Miten monet kerrat olenkaan puhdistanut suurimmat lumet piposta ja hartioista, ennen lämpöön astumista.

Pieni ripsoluuta on eteisessä saappaiden harjaamista varten, mutta nyt painelen hyvillä mielin ulos tuohon ilmaan viikon hankintoja katsastamaan.

Hengitys on elintoiminnoistamme tärkein, hapen saanti ilmasta soluihin. Henki on monimerkityksinen sana, merkitsee myös elämää, hengissä oloa. Palstallakin on oma henkensä, milloin parempi, milloin huonompi. Jumaluus on Suuri Henki monessa uskonnossa. Ilmaa kehkoihimme me tarvitsemme elääksemme ensiparkaisusta viime henkäykseen.

Minulla on soinut mielessä eilisestä Ruuneperin aloituksen lukemisesta lähtien eräs hyvin vaikuttava rakkauslaulu : Olet ilma jota hengitän...olet kaikki. Miten väkevä kielikuva rakastetun välttämättömyydestä ja läheisyydestä.
Topi Sorsakosken esitys on mielestäni hyvin liikuttava.

http://www.youtube.com/watch?v=yg57rqUkezo


Pian taas kunnon happihyppelylle koiran kanssa, postilaatikolla jo nuuhkittiin hapekasta raikasta tuulen liikuttamaa ilmaa.

Samaan hengenvetoon laitan samanhenkisen rakkauslaulun, Jenni Vartiaisen Missä muruseni on. Ilma jota hengitämme, samaa ilmaa on...

http://www.youtube.com/watch?v=PtKhhaeBq50

Osallistunpa minäkin, vaikka osallistumisen vuoksi, maanläheisillä havainnoillani.

Ennen puhuttiin "pahanilman linnusta", kun mökkiä lähestyi sanansaattajaksi itsensä pestannut viestien kuljettaja. Pahan ilman lintu kertoi viimeiset päivän kuulumiset, oletukset, arvailut - juorut. Niistä ei oikein pidetty, mutta kohteliaasi vastattiin: vai silleen, jopas on jotakin.

Koiranilma oli myös tuttu, kun oikein kunnon rönttäkeli oli menossa. Onhan sille perusteet, ainakin eskimoiden koiravaljakot kestää ilmalla kuin ilmalla.

Eräässä mökissä oli tapana sanoa: istu ettei ilma pilaannu! Tällä lienee ollut ihan kotoperäinen taustakin. Vanhalla iällä varsinkin saattaa kehittyä vaiva, että pieru pörähtelee hallitsemattomasti. Eihän se nyt paljon ilmaa pilaa ja luomuahan se onkin.

Kesähelteillä kun aurinko porottaa pitkään päälle kolmekymmentä, on vankka kuuisikko paras paikka oleilla. Kuuset pitävät raikkaan ilman viileänä ja samalla saa nähdä ilmaisen kaurusellin kun valo vilkkuu oksien rakosista.

Tauon jälkeen voisi tähän Ruuneperin "vaarattomaan" aloitukseen jonkun sanan keksiä ja toivon mukaan se ei pahemmin olisi häiriöksi.

Ilmahan on se jota hengitämme ja meille ihan elämisen ehto.
Kyllä meillä kelpaa kaupunki-ilmaakin hengitellä verrattuna pekingiläisiin, jotka joutuvat hengityssuojainten läpi ilmaa keuhkoihinsa vetämään. Liekö tuo suojus paljoakaan sitä puhdistaa.

Niin, sää onkin sitten eri asia, jossa ilmallakin on jotain tekemistä. Ainakin mikä on ilman lämpötila ja kosteus ja vieläpä ilman liikkeet, tuulet.
Uutisten jälkeen tulee aina säätiedotukset eikä ilmatiedotukset. Kelit ovat puolestaan taas säästä riippuvia ja kertovat teiden ja maaston kulkukelpoisuuden. Kelikamerat näyttävät tiesään.
Nykyään arkikielessä säistä puhumisen tilalle on tullut keleistä puhuminen. Sitä vierastan, kun kesäaikaankin "on niin hienot pyöräilykelit".

Koiraihmisille ovat säät ja kelit tärkeitä, nääs ulos on mentävä satoi tai paistoi. Tommoinen ukaasi pitäisi omaankin ulkoiluun laittaa.

Kunkaton ikkunasta taivas on mustanpuhuva . Pakkasta on tai ihan 0 astetta --jos sataa on se varmaankin räntää.
ja kauppaankin on mentävä ,ruoka on lopussa .
Toivon vaan että poika hakee minut kaupanedestä -- onkin soitettava ja varmistettava se . Muuten ---hyvää päivänjatkoo --vaikka täälä kyllä on kun yö jo -vaikka klo on 15:16

Minä nyt sekaannun tähän Ruuneperin ketjuun, vaikka tiedän ettet pidä ( puskista huuteluista) mutta kun sinä tiedät asioista paljon, niin kysyn sinulta ja muiltakin minne on kadonnut entinen tiskipaperi se alkuperäinen ei siis se jossa on kiiltävä pinta. Se olisi hyvää tyhjän jääkaapin tai tyhjillä olenan pakasteen raikkaana pitäjä ei tule ummehtuneen hajua. Sanomalehteä olen käyttänyt, eikai siitäkään mitään haittaaineita kerry seinämiin.

Alottajan kysymykseen.....
Ilima on ku morsian lämmin ja kostee....

Ei tämä ilmaa' minulle ole tämä palsta, vaan eelleen tärkiä jos sattuu aikaa olemaan niin voin kirjoittaakin. On muuten hyvä tämä tuotyöli kun iskhiais-kipeä selkä tässä jumittuu niin ettei tässä kauan voi istua. Rajoittuupahan netissä olo aika.