Olen tällä hetkellä lukiossa, ensimmäistä vuotta käyvä opiskelija.
Jännittämisoireeni alkoivat epävirallisesti viime keväänä, yläasteella esitelmien myötä. Huomasin, että käteni tärisevät esitelmien pidossa ja aloin pelätä sitä hirveästi. Pelkäsin, että muut huomaisivat sen. Sinnittelin kuitenkin loppuun asti, kunnes tuli loma.
Loman aikana itsetuntoni kohosi ja oireilu loppui.
Sitten alkoi koulu. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien alkoi salamannopeasti jännittäminen. Uusi ympäristö ja ihmiset vaikuttivat tähän negatiivisesti. Sairastuin kahvikuppineuroosiin.
Kävin hakemassa Propralia, se auttoi ja itsetuntoni kohosi useiksi kuukausiksi.
Nyt, kun on ruvennut tulemaan vähän enemmän esitelmiä ja kokeita paineita on hirveästi, jännitysoireet ovat palanneet hirveinä.
Hyvä, kun uskallan edes koulun ruokalaan enää mennä. Esiintyä en uskalla ollenkaan.. Käsien tärinän lisäksi pääni on alkanut täristä; olen aivan uupunut..
Minua on pyydetty esiintymään pariin tilaisuuteen, ja minä suorastaan hingun sinne esiintymään, MUTTA kun en voi!!! Olen itkenyt tämän takia monesti itseni uneen, sillä jännittäminen musertaa haaveeeni... En voi tehdä enää sitä kaikkea, mistä ennen nautin ylitse kaiken! Mutta en ymmärrä, miksi olen aiheuttanut itselleni tällaisen pakkomielteen jännittämisen suhteen... Jos olisin jotenkin varma, että esiintyessäni käteni eikä pääni tärisisi, en varmasti pelkäisikään tilannetta. Suurin pelkoni on, että mokaan 100%:sti ja muut huomaavat jännitykseni.
Miten siis voisin selviytyä tästä jännityksestä? Usein olen itselleni ennen esitelmää tai muuta vastaavaa vakuuttanut, että "kyllä minä tästä selviän" jne. Mutta nykyään tosipaikan tullen iskee kertakaikkisesti "paniikki", henkeä alkaa ahdistaa ja kuvittelen, etten pysty siihen..
Ei kai minulla ole paniikkihäiriötä? Se tästä vielä puuttuisi.. Kaikki olisi niin paljon helpommin, jos ampuisin kuulan kallooni. Ei tarvitsisi jatkuvasti pelätä, milloin alkaa taas jännittää. Mainittakoon vielä, että en ala mistään hinnasta popsimaan mitään rauhoittavia lääkkeitä, mutta kun Propral ei tunnu auttavan... :(
Lääkäri sanoi minulle, että tämä saattaa liittyä ikävaiheeseen ja olla ohimenevää, mutta kun haluan opiskella koulut loppuun.. Mutta miten se onnistuu tämän vaivan kanssa, kun joka päivä saa pelätä ja kärsiä..?!
Jännittämisoireeni alkoivat epävirallisesti viime keväänä, yläasteella esitelmien myötä. Huomasin, että käteni tärisevät esitelmien pidossa ja aloin pelätä sitä hirveästi. Pelkäsin, että muut huomaisivat sen. Sinnittelin kuitenkin loppuun asti, kunnes tuli loma.
Loman aikana itsetuntoni kohosi ja oireilu loppui.
Sitten alkoi koulu. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien alkoi salamannopeasti jännittäminen. Uusi ympäristö ja ihmiset vaikuttivat tähän negatiivisesti. Sairastuin kahvikuppineuroosiin.
Kävin hakemassa Propralia, se auttoi ja itsetuntoni kohosi useiksi kuukausiksi.
Nyt, kun on ruvennut tulemaan vähän enemmän esitelmiä ja kokeita paineita on hirveästi, jännitysoireet ovat palanneet hirveinä.
Hyvä, kun uskallan edes koulun ruokalaan enää mennä. Esiintyä en uskalla ollenkaan.. Käsien tärinän lisäksi pääni on alkanut täristä; olen aivan uupunut..
Minua on pyydetty esiintymään pariin tilaisuuteen, ja minä suorastaan hingun sinne esiintymään, MUTTA kun en voi!!! Olen itkenyt tämän takia monesti itseni uneen, sillä jännittäminen musertaa haaveeeni... En voi tehdä enää sitä kaikkea, mistä ennen nautin ylitse kaiken! Mutta en ymmärrä, miksi olen aiheuttanut itselleni tällaisen pakkomielteen jännittämisen suhteen... Jos olisin jotenkin varma, että esiintyessäni käteni eikä pääni tärisisi, en varmasti pelkäisikään tilannetta. Suurin pelkoni on, että mokaan 100%:sti ja muut huomaavat jännitykseni.
Miten siis voisin selviytyä tästä jännityksestä? Usein olen itselleni ennen esitelmää tai muuta vastaavaa vakuuttanut, että "kyllä minä tästä selviän" jne. Mutta nykyään tosipaikan tullen iskee kertakaikkisesti "paniikki", henkeä alkaa ahdistaa ja kuvittelen, etten pysty siihen..
Ei kai minulla ole paniikkihäiriötä? Se tästä vielä puuttuisi.. Kaikki olisi niin paljon helpommin, jos ampuisin kuulan kallooni. Ei tarvitsisi jatkuvasti pelätä, milloin alkaa taas jännittää. Mainittakoon vielä, että en ala mistään hinnasta popsimaan mitään rauhoittavia lääkkeitä, mutta kun Propral ei tunnu auttavan... :(
Lääkäri sanoi minulle, että tämä saattaa liittyä ikävaiheeseen ja olla ohimenevää, mutta kun haluan opiskella koulut loppuun.. Mutta miten se onnistuu tämän vaivan kanssa, kun joka päivä saa pelätä ja kärsiä..?!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Älä luovu toivosta, meitä on monia joilla on sama ongelma. Itse olen kärsinyt siitä jo parikymmentä vuotta, mutta olen oppinut elämään ongelmani kanssa ja olen hyvin tyytyväinen elämääni, tiedostaen hyvin omat rajoitteeni. Tärkeintä on ymmärtää ettei jännittäminen ja "esiintymiskyvyttömyys" ole kauhein asia mitä ihmiselle voi tapahtua, vaikka tuossa iässä se varmasti siltä tuntuukin. Ihmiset voivat arvostaa sinua tosi paljon vaikka et olisikaan mikään esiintyjätyyppi, ja ovat paljon ymmärtäväisempiä kuin nyt saatat kuvitella.
Minkälaista Propral-annosta sinä muuten käytät? Itse olen käyttänyt Propralia noin vuoden ajan aina ennen esiintymisiä, ja mulla se ainakin on toiminut hyvin.
Nykyään olen stressin myötä alkanut käyttää uudestaan Propralia (10 mg) puolikkaan tabun verran/koulupäivä. Oireet ovat vähentyneet ja ehkä itsetuntokin hiukan noussut.
Ongelmana on edelleen se, että jännitän esiintymisiä ylitse kaiken. Pelkään sitä eniten, että mokaan luokan edessä. Meillä sattuu olemaan suhteellisen suuri luokka, jopa 30 oppilasta, ellei ylikin.. Lähiaikoina ainakin äikän ja enkun kurssilla on tiedossa ryhmäesitys. APUA!
Miksi kaikki muut luokkalaiset ovat niin rentoja esitysten ajan?? Olen varmasti ainut luokassani, kenellä on esiintymisfobia. Haluan kuitenkin ehdottomasti osallistua seuraaviin esityksiin; lintsaus saa luvan loppua!! Olisiko mitään koppakonsteja kuitenkin, jos vaikka ennen esiitystä iskeekin aivan kauhea jännitys ja tuntuu, ettei Propralkaan auta, niin mitä voisin tehdä? En halua nimittäin paniikin vallassa mennä luokan eteen.. Lisäksi olen huomannut, että jos pääsen ensimmäisten joukossa esiintymään, on jännitykseni lievästi pienempää kuin jos odotan esiintymistäni läpi koko tunnin ja seuraan vain heikentäen samalla itsetuntoani, kun muut esiintyvät ongelmitta..
Toivon vaan joku päivä, että ongelmani loppuisivat. Toivottavasti johtuu tästä iästä.
Haaveenaani on aikuisena ryhtyä tv-juontajaksi tai joksikin muuksi, kuka esiintyy yleisöjen edessä. Olen monasti luopunut jo toivosta, mutta vielä en kokonaan...
Pääasia kuitenkin tässä vaiheessa on, että saisin koulussa esiintymisjännitykseni kuriin. En pelkää puhua koko luokalle omalta paikaltani, mutta luokan edessä tilanne on hirveä!
Onko Propralin säännöllisestä syönnistä mitään haittaa? En kuitenkaan ota nappia silloin, kun en mene kouluun, eli viikonloppuisin ja lomilla.. Luulen, että jos saan tarpeeksi positiivisia elämänkokemuksia, voin joku päivä luopua lääkkeistä..
Hei kerrohan vielä, onko tosiaan koulupsykologista apua? Lääkäri suositteli minulle hänen luonaan käyntiä.. Auttaisiko?
En ole lääkäri, mutta puolikas 5 mg tuntuu kyllä todella pieneltä annokselta. Itselleni määrättiin samaan vaivaan 1-2 kpl 40 mg tabuja, mutta olen ottanut vain puolikkaan eli 20 mg ja se tuntuu auttavan, eikä mitään sivuvaikutuksia ole tullut.
Psykologista voisi ilman muuta olla apua, sillä koko juttuhan on vain sinun päässäsi. Ei varmasti ole mitään estettä siihen että voisit olla vaikka esiintyvä taiteilija, kunhan tuo pikku "jumi" aivoissasi menee ohitse. Ja et muuten taatusti ole ainoa teidän luokalla joka jännittää. Sitä vain itse kuvittelee että kaikki huomaavat jännityksen, vaikka se ei välttämättä ole totta.
Usein auttaa jos pystyt kertomaan porukalle ennen kuin aloitat esiintymisen että sinua jännittää. Tiedän että se on vaikeaa myöntää, mutta usko pois, kukaan ei sinua pidä sen huonompana ihmisenä tällaisen tunnustuksen jälkeen, sehän on lopultakin ihan luonnollista. Olen kokeillut tätäkin ja sen jälkeen en ole koskaan enää jännittänyt saman porukan edessä.
Yksi asia mikä auttaa on myös sen miettiminen, mitä voisi pahimmillaan tapahtua luokan edessä? Voitko esimerkiksi jännityksen takia kuolla, saada potkut koulusta tai jotain. Et varmasti. Asiat täytyisi pystyä laittamaan oikeisiin mittasuhteisiin. Itse tiedän monta tyyppiä, jotka jännittävät ihan sairaasti kaikkia esiintymisiä, mutta ovat tosi fiksuja ja kaikkien arvostamia kavereita tästä pikku puutteesta huolimatta. Esiintymiskyky on lopulta kuitenkin vain yksi ominaisuus kaikkien muiden joukossa.
toi sun tekstis on ihan kun mun suusta kirjotettu!!
olen myös ekaa vuotta lukiossa ja oireeni ovat TÄYSIN samanlaiset!
välillä on kauheita ajanjaksoja tai viikkoja, jolloin koulupäivät ovat yhtä helvettiä jännittämisen takia. propralin avulla selviän jotenkin ja nyt voin taas paremmin. esitelmää pelkään kuin viimeistä päivää.
joskus on myös tullut ajatuksia, että entäpäs jos tyhjentäisin koko propral -purkin suuhuni ja menisin nukkumaan ja tuntisin kuinka sydän lyö viimeiset lyönnit; ei enää sairaalloista jännittämistä!
mutta silti, olen elämänmyönteinen ja uskon että selviän vielä. terapia on auttanut kohdallani, kannattaa kokeilla.
tsemppiä ja jaksamista!
Vaikka nielisitkin koko purkin Propralia, et kuolisi. Ei ole niin myrkyllinen lääke. kokeiltu on.
Käy lääkärillä ja ehdota serotoniinin takaisinotonestäjiä..käytetään mielialalääkkeenä,muttä myös sos.tilanteisen pelkoon ja syömishäiriöihin ja lääkärini mukaan jopa migreenin hoidossa.Itse sain vastaavaan apua kyseisellä lääkkeellä,seroxat oli muistaakseni lääkkeen nimi..
Mulla on kans ihan samanlaista jännityksen kanssa kuin sulla. Mutta vieläkin pahempaa... se on kestänyt koko yläasteen ja kaks vuotta siitä eteenpäin tähän päivään saakka. Ja ei pelkästään esiintymistilanteissa, vaan lähes kaikkialla missä on ihmisiä. Se on niin sietämätöntä ja itsetuntoa musertavaa, että usein oon ajatellu... kunpa vois päättää päivänsä. Se esiintymispelko... varsinkin luokan edessä, on minullekkin kuin tuomiolle meno. Ja ruokalaan meno, sekin on tuntunut kamalalta, ja kerran se jännitys yltyi paniikkikohtaukseksi. Olen saanut vähän apua Propralista. Oon joskus ottanu kaksikin tabuu kerralla. Tosin se ei kannata, sydän lyö sit iiiihan hitaasti. Mulla kans kädet ja pää tärisee, myös jalat. Jännitys ja esiintymispelko on lievästi sanottuna sietämättömiä asioita, mutta niistä VOI päästä eroon. En kuitenkaan itse oo vielä päässy, mut helpotusta on tullu.
Mä toivon sulle paljon voimii ja kestämistä, näihin kärsimyksiin löytyy kyllä apu JOSTAIN.
Tiedän täysin tuon tunteen. Itselläni tämä vaikutti osaltaan siihen, että lopetin lukion jälkeiset opintoni. Työelämässä tein töitä missä ei tarvinnut esiintyä. Nyt aion aloittaa opinnot uudelleen ja aion sanoa kaikkien esitysteni alussa, että minulla on tämmöinen ongelma ja koittakaa kestää se. Sanon tämän niin usein kunnes jännitys loppuu, mikäli ei lopu, niin sanon sen aina. Kokeile tuota ja kerro miten vaikutti. Vähenikö jännitys edes vähääkään ja olivatko muut ymmärtäväisiä? Näin minä aion, kun muu ei auta, periaatteesta en kokeile lääkkeitä, jos ei ole aivan pakko.