Muppe tunsi pullotusta haarovälissään. Hän runkkasi, ja paine poistui sieltä missä se oli ollut, mutta sitä tuli uuteen paikkaan, eturauhasen seudulle. Hän sai nyt keskityttyä kotitöihin, ja pian asunnon pölystä oli suuri osa siirtynyt imurin pussiin. Sitten oli kulutettava aikaa nukkumaanmenoon saakka. Ruoan tekemiseen ja syömiseen kului tunti. Televisiosta myös tuli ohjelmia, ja vieläpä saattoi käydä puolen tunnin kävelyllä. Suihkussakin kannatti käväistä, ja siistiä partaansa.
Muppe ei saanut unta, mutta aika kului nopeasti, kun ei ollut mitään, koska olotila oli jatkuvaa aistideprivaatiota. Tarkemmin ottaen ajantaju katosi. Vieläkin tarkemmin ottaen sopivien virstanpylväiden puuttuessa oli mahdotonta arvioida aikaa jälkikäteen.
Seuraavana päivänä Muppe ei runkannut. Hänelle nimittäin tuli runkkaamisesta huono olo jälkikäteen. Ehkä se johtui paluusta todellisuuteen. Oli epäkäytännöllistä, että tekoon piti suhtautua niin eri tavoilla ennen ja jälkeen sen tekemisen. Luonto ei ollut optimoinut ihmistä toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla niissä oloissa, joissa Muppe eli: suurimmaksi osaksi itsekseen pienessä kolossa.
Mutta toisaalta tämä mahdollisti omanarvontunnon kohottamisen runkkaamisesta pidättäytymällä. Muppe käytti harkintaansa: vältti tilanteita, joissa oli todennäköisempää valita runkkaaminen kuin siitä kieltäytyminen, ja oppi muistamaan seisokin tullessa, että se ja runkkaamishimo menisivät vähitellen ohi, jos yrittäisi järjestää itselleen jotain muuta tekemistä. Paras tapa välttää runkkaamista oli tehdä jotain miellyttävää mutta ei-seksuaalista.
Silloin tällöin Muppe kuitenkin runkkasi jo senkin vuoksi, että nuorena runsaasti orgasmeja saaneilla miehillä esiintyi tunnetusti vähemmän eturauhasen syöpää. Luultavasti eritteet poistivat kudoksesta altistavia aineita.
Muppe ei ollut koskaan saanut pillua. Tämä johtui siitä, ettei kukaan ollut tarjonnut hänelle pillua, ja ehkä myös siitä, ettei hän koskaan ollut pyytänyt keltään pillua. Tällaisia tilaisuuksia ei ollut tullut, koska Muppe ei harrastanut yhden illan suhteita – hän ei pystynyt lähestymään kapakassa naista – eikä hänellä ollut tyttöystävää. Kummallakin oli tekemistä sen kanssa, ettei Muppe oikein osannut heittää läppää. Ainakaan hänellä ei ollut taipumusta moiseen. Täten ihmiset pitivät häntä joko tyhmänä, ylimielisenä tai outona. Mupella ei ollut kavereitakaan, jotka olisivat kannustaneet häntä lähestymään naisia. Luonto toimi aikoinaan viisaasti suunnitellessaan ihmismielen kyvyttömäksi ryhtymään riskialttiisiin, aikaa vieviin projekteihin sosiaalisen tukiverkon puuttuessa, mutta Mupen elinoloissa adaptaatio kääntyi itseään vastaan.
Muppe ei saanut unta, mutta aika kului nopeasti, kun ei ollut mitään, koska olotila oli jatkuvaa aistideprivaatiota. Tarkemmin ottaen ajantaju katosi. Vieläkin tarkemmin ottaen sopivien virstanpylväiden puuttuessa oli mahdotonta arvioida aikaa jälkikäteen.
Seuraavana päivänä Muppe ei runkannut. Hänelle nimittäin tuli runkkaamisesta huono olo jälkikäteen. Ehkä se johtui paluusta todellisuuteen. Oli epäkäytännöllistä, että tekoon piti suhtautua niin eri tavoilla ennen ja jälkeen sen tekemisen. Luonto ei ollut optimoinut ihmistä toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla niissä oloissa, joissa Muppe eli: suurimmaksi osaksi itsekseen pienessä kolossa.
Mutta toisaalta tämä mahdollisti omanarvontunnon kohottamisen runkkaamisesta pidättäytymällä. Muppe käytti harkintaansa: vältti tilanteita, joissa oli todennäköisempää valita runkkaaminen kuin siitä kieltäytyminen, ja oppi muistamaan seisokin tullessa, että se ja runkkaamishimo menisivät vähitellen ohi, jos yrittäisi järjestää itselleen jotain muuta tekemistä. Paras tapa välttää runkkaamista oli tehdä jotain miellyttävää mutta ei-seksuaalista.
Silloin tällöin Muppe kuitenkin runkkasi jo senkin vuoksi, että nuorena runsaasti orgasmeja saaneilla miehillä esiintyi tunnetusti vähemmän eturauhasen syöpää. Luultavasti eritteet poistivat kudoksesta altistavia aineita.
Muppe ei ollut koskaan saanut pillua. Tämä johtui siitä, ettei kukaan ollut tarjonnut hänelle pillua, ja ehkä myös siitä, ettei hän koskaan ollut pyytänyt keltään pillua. Tällaisia tilaisuuksia ei ollut tullut, koska Muppe ei harrastanut yhden illan suhteita – hän ei pystynyt lähestymään kapakassa naista – eikä hänellä ollut tyttöystävää. Kummallakin oli tekemistä sen kanssa, ettei Muppe oikein osannut heittää läppää. Ainakaan hänellä ei ollut taipumusta moiseen. Täten ihmiset pitivät häntä joko tyhmänä, ylimielisenä tai outona. Mupella ei ollut kavereitakaan, jotka olisivat kannustaneet häntä lähestymään naisia. Luonto toimi aikoinaan viisaasti suunnitellessaan ihmismielen kyvyttömäksi ryhtymään riskialttiisiin, aikaa vieviin projekteihin sosiaalisen tukiverkon puuttuessa, mutta Mupen elinoloissa adaptaatio kääntyi itseään vastaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
vitun intellektuelli peräreikä!!!
Heheh . Muppe rulaa.
Siltä varalta, että kijoittaja sattuisi olemaan Muppe ihan oikeasti, niin kehoitan kyllä hankkimaan sellaisen harrastuksen, jossa voi luonnostaan tavata toisen sukupuolen edustajia, ilman että läpän heitto on se olennaisin asia.
Mutta kirjoittele lisää, se ehkä helpottaa omienkin ajatustesi hahmottamisessa. Äläkä välitä niistä, joiden ajatusmaailmaan ei pohdinnat mahdu.