Nostin reppuni maasta ja astelin sisään koulun ovista. Heti ensimmäiseksi näin luokan "kovikset" Samun ja Aten. Atte pelasi kovaäänisesti jotain peliä puhelimellaan Samun kannustaessa vieressä. Koitin lipua heidän ohitseen huomaamatta, mutta turhaan.
"Katos vaa neiti uskaltautu kouluu." Samu räkätti. Sydämmeni takoi tuhatta ja sataa veri kohisi päässäni ja käteni hikosivat, pelko hiipi hiljalleen ja pian kontrolloi jokaista soluani. Nauraen Atte tönäisi minut maahan. Samu sylkäisi kasvoilleni. Sitten alkoi se jatkuva jokapäiväinen litania. Minua haukuttiin homoksi, neidiksi, nössöksi ja nörtiksi eivätkä ne olleet ainoita ikäviä sanoja joita jouduin kuulemaan.
Katsoin ympärilleni. Kukaan ei reagoinut mitenkään. Sensijaan että joku olisi auttanut muutama poika yhtyi pilkkaan.
Nousin ylös ja pyyhin kuolaa kasvoiltani.
"Miten sä hintti kehtaat tulla tänne enää pitääkö mun kohta hakkaa sut.. ansaitsisit kuolla." Atte uhkasi. Samu tönäisi mutta en kaatunut. Törmäsin kuitenkin erääseen tyttöön joka luikki pois paikalta nopeasti. Ajatelin että se päivä olisi niinkuin kaikki muutkin päivät. Menen peloissani kouluun ja siellä kuulen jatkuvaa pilkkaa ja uhkailua, mutta niin ei ollut. Kaikki se tuska mitä he olivat aiheuttaneet purkautui suustani ulos sanojen sekaisena ryöpynä kun huusin kurkku suorana päin poikien naamaa:
"Mä olen kestänyt tätä samaa paskaa ekaluokasta asti!! EN ENÄÄ!!! Te siat oote aiheuttanu mulle sellasta tuskaa jota en koskaan unohda!" Huusin pidätellen kyyneleitä. "Mun ei tarvitse sietää tällästä!! Mikä vika on ihmisen päässä kun pitää muitten tuskan kautta lisätä omaa hyvää tunnettaan!! Oootko nyt ylpeä kun oot tuhonnut toisen ihmisen elämän melkein kokonaan!!! Monta kertaa olen meinannut heittäytyä auton alle koska en vain jaksanut tätä enään!! Mutta en anna sinulle sitä mielihyvää! Nyt tämä loppu!!NYT RIITTÄÄÄ!!!" Vedin henkeä vielä niin vihaisena. Avasin suljetut silmäni ja näin poikien pelokkaat katseet. Koko koulu tuijotti minua.
"Nyt se loppuu lopullisesti." Sanoin rauhassa ja kävelin pois aploodien saattelemana. Olin yhä tuohtunut mutta myös ylpeä itsestäni. Siihen loppui kiusaaminen..
Tarina perustuu minun omaan elämääni ja kokemukseeni nimet ja muutamat yksityiskohdat on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi..
Toivon että kaikki kiusatut uskaltautuu nousemaan vastarintaan.. ja jos näette että jotakin kiusataan MENE VÄLIIN et voi uskoa kuinka kiitollinen olisin ollut jos joku olisi tullut väliin kun minua koeteltiin..
Mutta selvisin siitä...ja niin SINÄKIN SELVIÄT ;)
Hyvää joulua ja uuttavuotta näin etukäteen
TheBlueFlyingCamel
P.s Anteeksi kielenkäyttö ja kirjoitusvirheet.
"Katos vaa neiti uskaltautu kouluu." Samu räkätti. Sydämmeni takoi tuhatta ja sataa veri kohisi päässäni ja käteni hikosivat, pelko hiipi hiljalleen ja pian kontrolloi jokaista soluani. Nauraen Atte tönäisi minut maahan. Samu sylkäisi kasvoilleni. Sitten alkoi se jatkuva jokapäiväinen litania. Minua haukuttiin homoksi, neidiksi, nössöksi ja nörtiksi eivätkä ne olleet ainoita ikäviä sanoja joita jouduin kuulemaan.
Katsoin ympärilleni. Kukaan ei reagoinut mitenkään. Sensijaan että joku olisi auttanut muutama poika yhtyi pilkkaan.
Nousin ylös ja pyyhin kuolaa kasvoiltani.
"Miten sä hintti kehtaat tulla tänne enää pitääkö mun kohta hakkaa sut.. ansaitsisit kuolla." Atte uhkasi. Samu tönäisi mutta en kaatunut. Törmäsin kuitenkin erääseen tyttöön joka luikki pois paikalta nopeasti. Ajatelin että se päivä olisi niinkuin kaikki muutkin päivät. Menen peloissani kouluun ja siellä kuulen jatkuvaa pilkkaa ja uhkailua, mutta niin ei ollut. Kaikki se tuska mitä he olivat aiheuttaneet purkautui suustani ulos sanojen sekaisena ryöpynä kun huusin kurkku suorana päin poikien naamaa:
"Mä olen kestänyt tätä samaa paskaa ekaluokasta asti!! EN ENÄÄ!!! Te siat oote aiheuttanu mulle sellasta tuskaa jota en koskaan unohda!" Huusin pidätellen kyyneleitä. "Mun ei tarvitse sietää tällästä!! Mikä vika on ihmisen päässä kun pitää muitten tuskan kautta lisätä omaa hyvää tunnettaan!! Oootko nyt ylpeä kun oot tuhonnut toisen ihmisen elämän melkein kokonaan!!! Monta kertaa olen meinannut heittäytyä auton alle koska en vain jaksanut tätä enään!! Mutta en anna sinulle sitä mielihyvää! Nyt tämä loppu!!NYT RIITTÄÄÄ!!!" Vedin henkeä vielä niin vihaisena. Avasin suljetut silmäni ja näin poikien pelokkaat katseet. Koko koulu tuijotti minua.
"Nyt se loppuu lopullisesti." Sanoin rauhassa ja kävelin pois aploodien saattelemana. Olin yhä tuohtunut mutta myös ylpeä itsestäni. Siihen loppui kiusaaminen..
Tarina perustuu minun omaan elämääni ja kokemukseeni nimet ja muutamat yksityiskohdat on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi..
Toivon että kaikki kiusatut uskaltautuu nousemaan vastarintaan.. ja jos näette että jotakin kiusataan MENE VÄLIIN et voi uskoa kuinka kiitollinen olisin ollut jos joku olisi tullut väliin kun minua koeteltiin..
Mutta selvisin siitä...ja niin SINÄKIN SELVIÄT ;)
Hyvää joulua ja uuttavuotta näin etukäteen
TheBlueFlyingCamel
P.s Anteeksi kielenkäyttö ja kirjoitusvirheet.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olisit lyönyt niitä nassuun
Sama mäkin meinasin joskus tappaa itseni. Ja toivoin että en ois päässyt kouluun. Nykyään olen itse kiusaaja. Mutta yritän muuttua takaisin itsekseni.