Niin, onko kukaan ns. näkyvässä asemassa paikkakunnallaan ja toimii sijaisvanhempana?
Me olemme tietyllä tavalla työn puolesta näkyvässä asemassa pikkupaikkakunnallamme.
Olemme hekeutumassa sijaisvanhemmiksi. Omiakin lapsia on.
Mietin vain, että millaisia kokemuksia teillä on ollut tästä yhtälöstä?
Tuli mieleen aiemmasta viestiketjusta, jossa nimim. Siiri kertoi heidän myös olevan sijaisvanhempia ja oman piakkakuntansa "julkkiksia"...
Me olemme tietyllä tavalla työn puolesta näkyvässä asemassa pikkupaikkakunnallamme.
Olemme hekeutumassa sijaisvanhemmiksi. Omiakin lapsia on.
Mietin vain, että millaisia kokemuksia teillä on ollut tästä yhtälöstä?
Tuli mieleen aiemmasta viestiketjusta, jossa nimim. Siiri kertoi heidän myös olevan sijaisvanhempia ja oman piakkakuntansa "julkkiksia"...
Vastaukset 29
Vanhimmat
Itse olen vasta myös alkamassa sijaisvanhemmaksi, mutta minut on "värvätty" mukaan juuri sen vuoksi, että olen tunnettu työstäni julkisuudessa. Haluan myös tässä samassa kiittaa palstalaisia mielipiteistänne. Tämä antaa apua neuvotteluihin. Neuvottelen työkseni sopimuksia (tosin en mitään perhehoitoon viittaavaa) ja haluan olla valmistautunut kunnolla kun on aika neuvotella toimeksiantosopimus. Kaikki teidän mielipiteenne auttavat valmistautumiseen.
Me asumme myös pienellä paikkakunnalla.
Olemme paikkakunnan "julkkiksia", koska sijaisvanhempia ei ole muilta lähelläkään.
Jotkut ovat aidosti kiinnostuneita ja jotkut ovat turhan kehuvia. Ei tätä hommaa tee kehujen takia ja on joskus vähän noloa, kun ihmiset kehuvat yli äyräitten.
Tiedän paikkakuntia, missä sijaisperheille ollaan kateita. Luullaan, että tässä tekee rahaa lapsilla. Lisäksi kytätään, että onko lapset hyvin puettu ja kohdellaako niitä hyvin.
Eli sijaisperheet ovat kyllä suurennuslasin alla hyvin usein kyläläisten silmissä.
- Onneksi meidän paikkakunnalla ei ole siten -
Hei!
Pieni paikkakunta on mukava asua ja meidät tietää kyllä kaikki, vaikka me emme tunne kovin hyvin, koska emme tieten tahtoen halua jokaisen tutuksi ja lasten elämänkertaa selvittämään.
Mutta usein kysytään, mistäspäin he ovat ja tyttö onkin sitten kai, sen ja sen sukulainen jne....
Kaikkein röyhkein kerta oli kaupassa, kun eräs nainen....vanhempi, tuli ja sano pojallemme, että sun isäs se sitten on vankilassa, poika oli tuolloin 6-vuotias, oli siinä nolo tilanne.
Että, kyllä julkkiksia ollaan, ei tarvitse, kuin kysyä, että missä se sijaisperhe asuu, niin tien näyttäjiä kyllä riittää ja mielellään.
Lapsia seurataan ja parempi pitää kunnon kamppeissa, ettei sitten sanota, että rääsyissä kulkevat, mutta sitten ostaan olla taas siitäkin kateita, että kunnan" vaatteissa kulkevat, mutta minua ei se haittaa.
Uusia vaatteita pyrin ostamaan, ajatelkoon kukin tavallaan, tietenkin käytettynäkin pidetään ja säästän aina vaatteet, en raaski antaa pois, vaan osan säilytän muistoksi lapsille itselleen, hienoa saada isona, oma käytetty eka-juhla paita esimerkki vain.
Niin tarkoitin ehkä hieman toisella tavalla.
Miten sanoisi? Olemme "taloudellisesti hyvässä jamassa" ääh, ja yrityksemme työllistää useita henkilöitä pikkukaupungissamme. Olemme siis kohtalaisen suuri työnantaja. Tätä tarkoitan.
Jostain kyllä olevinani olisin lukenut, että sijaisvanhemmista iso osa on keskimäärin paremmin
ansaitsevia ja "varakkaita", vai onko tämäkin samanlainen katulegenda ja vanha tabu kuin adoptioonkin aikanaan liittettiin (tyyliin vain rikkailla vara adoptoida).
Ajattelen ..onko bisneskuvioistamme hyötyä vaiko haittaa?
Onkohan sulla kaikki ruuvit tallella.
Minun mielestäni taloudellinen vakaus on lapsen etu, kunhan bisnes ei imaise aikuisia liikaa mukaansa. Tarkoitan, että aikaa pitää jäädä perheellekin. Ja niin varmaan olette ajatelleetkin.
Jos elämän arvot ovat kohdallaan, niin rahahan tuo kaikkea mukavaa myös sijaislapsellenne. Käytätte siis varallisuuttanne hyvään ja humaaniin asiaan.
Eivät kaikki sijaisvanhemmat ole rikkaita. Eikä taloudellinen tilanne ole tärkeimpiä asioita, mutta kyllä omien laskujen itse maksaminen varmaan on etu sijaisvanhempia valittaessa.
Voihan lapsenne tietysti joutua kateellisten silmätikuksi, mutta suurin osa ihmisistä arvostaa valintaanne.
...kotimainen vanha elokuva...metsätorpan Marjatta....olisko nimi oikein muistettu...mutta?
Siinä pieni tyttö maalta pienestä torpasta, joutui hienoon perheeseen kaupungiin ja hänellä oli kova ikävä sitä kotiaan ja mummoa ja pappaa jotka häntä hoitivat siellä vaatimattomuudessa ja hän ei sopeutunut hienoihin tapoihin, joita siinä perheessä tietysti oli, onneksi hän pääsi kotiin, vaikka elokuva olikin!!!
Jo viestisi aloitus sai minut miettimään, mikähän sinä olet, liian suuri ero on shokki lapselle, tulla pohjalta ja joutua liian ylös!
Tavallinen koti on kaikkein paras.
eivät kaikki sijoitetut tule salomökkien lahoavista nurkista. eikä edes vuokralähiöiden slummeista.
meille sijoitetut ovat akateemisten vanhempien lapsia. isovahemmat eläkkeellä valtion viroista ja suvusta löytyy niin piispaa kuin rehtoriakin.
se on vain niin että kun viina ja huumeet vie, ja suku katsoo ovelasti yli, eikä huoli mustanlampaan jälkeläistä pesään, niin jäljelle jää vain sijaisperhe.
Kannustava viesti sinulla.
Sitäkin olen ajatellut, että kunpa ei lapsi (mahd.) joutuisi silmätikuksi?
Toisaalta sijoitus itsessään tekisi hänet jossain määrin silmätikuksi, menisi hän sitten mihin tahansa perheeseen sijoitettavaksi.
Tämä kaikki pohdinta minulla on vain yksi osa-alue kaikke aiheen tiimoilta noussutta pohdintaa. Haluamme olla niin varmoja kuin ikinä että olemme omalta puoleltamme valmiit sijaisvanhemmuuteen.
Sitä haluaa ikäänkuin tasottaa kaikki karikot mitkä vain mahdollista, jo etukäteen.
Aivan kuin omien lastenkin kanssa, jo ennen heidän syntymäänsä, sitä halusi olla mahdollisimman valmis vastaanottamaan pienen lapsen. Luettiin kirjoja, hankittiin sitä haettiin tietoa, pohdittiin millaisia biovanhempia olisimme sitten jne..
Mielestäni paljolti saman kaltaista itsetutkiskelua on nytkin. Asiat ja kulissit ovat vain erinlaisia. Tavallaan haluaa olla nytkin valmis ottamaan lapsen /lapset vastaan sellaisenaan kuin he meille tulisivat, kaikkine mahdollisine puutteineen ja tarumoineen.
Olen monesti miettinyt tätä palstaa enemmän taustalla lukiessani, kuka oikein olet?
Sinulla on aika kärkkäitä oman näkövinkkelisi mukaisia tuomioita muista mahdollisista tulevista ja toimivista sijaisvanhemmista.
Oletko jotenkin kateellinen, että joku muukin saa sijaislapsia hoitaa?
Vai oletko kuitenkin ottanut niitä sulkia hattuun joita ihmiset ovat sinulle kertomasi mukaan tarjonneet "kun teet niin hyvää työtä"?
Minusta ap.n kysymys oli ihan asiallinen, mutta sinun piti vähän päästä sanomaan, eikö?
Oletko kateellinen? Niitä täällä näyttää pisaavan , kuka mistäkin asiasta.
Mikäs shokki lapsella on päästä hyvään kenties myös varakkaaseen perheesee? Ei sen varakkuuden tarvi näkyä, niin kuin tunnut ajattelevan. Ei varmaankaan kaikissa varakkaissa perheissäkään lapset saa temmeltää miten haluaa.
"tulla pohjalta ja joutua liian ylös" Mikä on sinun mielestä "liian ylös"??
Etkö soisi sijoitetun lapsen saavan myös aineellista hyvää ja sen tumaa huolettomuutta kaikkien murheidensa vastapainkosi?
Kyllä todella kuulosta olevan vain tarkka.
Tuntuuhan se varmasti hienolta ruokkia omaa ajatusmaailmaa, että olimme köyhiä ja silti halusimme antaa kodin sitä tarvitsevalle, katsokaa kaikki kuinka HYVIÄ olemme? Kuka muuten määrittelee mikä on tavallinen koti tai einakin melkein tavallinen. Kuinka paljon onkaan rikkaita ihmisiä, joita pidetään tavallisena ja vasta heidän kuolemansa jälkeen tulee julki, että hei nehän olikin tosi rikkaita.
Kaikista ei todellakaan ole sijaisvanhemmiksi.
Oli köyhä tai rikas.
Yksi neuvo sinulle (orginal sijaisäiti), älä yleistä, ikinä.
Hei Taavi!
Oliko viestilläsi tarkoitus loukata minua ja ajatuksiani, millaisen kuvan olen itsestäni mahtanut antaa, minulla ei ole todellakaan ketään mitään vastaan ja jokaisen viestini olen kirjoittanut tänne, ajattelen lasten parasta ja oikeudenmukaisuutta.
En ymmärrä lainkaan kirjoituksesi sanomaa, täällä puhuttiin julkkiksista ja halusin tuoda näkökannan, ajatellen lapsia, jotka tulevat tosi heikoista oloista ja eivät ole tottuneet niinsanotusti "etiketti" elämään....tajuatko mitä tarkoitan...et varmaankaan....siis sanomani oli vain, että jos tuleva perhe lapselle, on kovin "ylevä" niin tunteeko lapsi sellaisessa itsensä liian ala-arvoiseksi ja huono itsetunto senkuin syvenee...vaikea selittää niin, ettei joku taas käsitä väärin.
Aineellista hyvää voidaan antaa, mutta se ei ole sama, kuin annat lapselle henkistä läheisyyttä ja huomioit lapsen todelliset tarpeet, pienet asiat ovat ainakin meidän lapsille erittäin tärkeitä, esim. metsäretket ym. ei tarvita mitään yltäkylläisyyttä.
Minä en yleistä mitään, luulen jos tuntisit minut, vetäisit joka sanasi takaisin, minusta ei saa omahyväistä millään, olen niin kovan elämän koulun käynyt, että tunnen itseni ala-arvoiseksi, mitättömäksi ihmiseksi, en anna itselleni mitään arvoa.
Ainoa missä tunnen olevani vahva, on lasten puolustaminen ja oikean ja väärän eroittaminen, ehkä siksi tuo "julkkis" keskustelu tuntui minusta " omakehulta".
Ohita minun kirjoitukseni, niin ne eivät sitten ärsytä sinua, jos tämän vielä luet, hyvää jatkoa sinulle!
"Aineellista hyvää voidaan antaa, mutta se ei ole sama, kuin annat lapselle henkistä läheisyyttä ja huomioit lapsen todelliset tarpeet, pienet asiat ovat ainakin meidän lapsille erittäin tärkeitä, esim. metsäretket ym. ei tarvita mitään yltäkylläisyyttä"
Tuntuu minustakin hieman kurjalta, kuinka yleistät
-ne joilla on mahdollista antaa myös aineellista hyvää- kyvyttömiksi antamaan henkistä läheisyyttä ja huomioimaan lapsen tarpeet.
Kyllä se on enemmänkin luonteesta ja elämänkokemuksesta kiinni. Tuskin raha heikentää huomioimaan ne pienet ja suuret luonnon ihmeet ja ihminen on sen luontoinen että tällaiset asiat merkitsee hänelle paljon. Silloin nämä asiat ja kokemukset mielellään siirretään omiin/sijais lapsiinkin.
Aivan sama kun yleistäisi, että kaikki -tavikset- ovat mahdottoman hyviä ja sydämellisiä ihmisiä.
Mikä ei todellakaan pidä paikkansa, tai että kaikkinainen kärsimys jalostaisi aina ihmistä paremmaksi ihmiseksi? Ei todentotta kaikkien kohdalla pidä ollenkaan paikkansa.
Aivan yhtä ontuvaa.
Minulla on yksi hyvä ystävätär, usean lapsen äiti, joka on todella varakkaasta perheestä. Hän on erittäin sielukas ja aina auttamassa.
Hänellä nimenomaan on kyky nähdä ne arjen pienetkin ilot. Ja heidän lapsensa eivät todellakaan kasva yltäkylläisyydessä, vaan aivan tavallisesti ja arkisesti.
Toisekseen pisti silmään, että jos on -näkyvässä asemassa-, niin eihän sellaisen elämä välttämättä tarvitse olla -ylevää- tai -etiketti elämää-?
Onhan paljon ihan oikeita julkkiksia, jotka ovat visusti pitäneet perhe-elämänsä poissa julkisuudesta. Mistäpä tietäisimme, etteikö jollain tällaisella vaikka olisikin jo sijoitettuja lapsiakin, kuka tietää.
Lisäksi, saahan täällä kysyä ihan mitä haluaa ja ihan millaisista taustoista tahansa tulevat sijaisvanhemmat. Jokaisella on oikeus täällä kysellä, ei sen mitään omaa kehua tietenkään pidä olla, aivan kuten ei ole sädekehän kiillottelua sellaisellakaan joka on vähävarainen ja silti haluaisi avata kodin sitä tarvitsevalle.
Ehkä sinulla kuitenkin on oma asenne hieman suppea?
Hei!
Juuri sitä YRITÄN sanoakin, ettei me kukaan voida yleistää ja sanoinhan etten yleistä.
Täällä voi todella keskustella ja onkin mukavaa, ettei kaikilla ole samanlaisia mielipiteitä, tuskimpa olisikaan mitään mieltä, jos kaikki olisimme aina yhtä.
Mutta tänne kai saa kirjoittaa,eriäviäkin mielipiteitä.
Arvostan jokaista sijaisvanhempaa, jotka aidosti ja rehellisesti tekevät työtään, kuten Sinuakin, uskon niin.
Olisi mielenkiintoista olla palaverissä, jossa tää keskusteleva (kirjoittava) ryhmä kokoontuisi, mekin ollaan 25-vuotta toimittu kotina ja paljon nähty.
Kyllähän ns.varakkaissa ja tavallisissa kodeissa, on monenlaisia ihmisiä, kuten jokainen sen tietää.
Hyvää alkavaa viikkoa Sinullekin!
olen mukana järjestötoiminnassa, kunnanvaltuustossa ja toimin vielä työssäni hyvin näkyvästi hoitamassa läheskaikkien yrittäjien asioita. lisäksi sukuni on vuosikymmenten mitaan muodostunut lähes legendaksi paikkakunnalla. eli kyllä pellen kaikki tuntee, pelle ei vain tunnista kaikkia.
mitä haittaa tai hyötyä asiasta on: kaikki tietävät mitkä lapsista olen synnyttänyt, mitä saanut valmiina. lasten toimia ehkä seurataan suurennuslasilla, samoin kasvatusmenetelmiäni. ja se ei aina ole positiivista. kun kerran on alkanut vieraiden mukuloita hoitamaan, ei saisi mitään mokaa sattua. ei edes pahasti traumatisoiduille lapsille.
sos.puolella asiasta juteltiin Pridessä, mutta eivät pitäneet tunnettavuutta ongelmana. eivät edes kakkosijoitusta tehdessä, kun olin juuri päässyt valtuustoon.
tiettyihin kommentteihin voit karaistua: -luuletko olevasi jotenkin muita parempi kasvattaja? -eikös teille tule tarpeeksi rahaa firmasta, kun pitää muiden lapsia ottaa? oi voi, kun olette hyviä ja jaloja ihmisiä! kyllä teitä täytyy kunnioitaa noin humaanista työstä!
kaikki tietenkin päin p:tä. mutta kestää pitää ja sopeutua.
meilläkin. Tänä vuonna en vielä valtuustoon lähtenyt, mutta perhetaustat ovat melkein samat kuin teillä. Minua on julkisuutemme ansiosta seurattu ihan pienestä pitäen sen "suurennuslasin" kanssa ja osittain olen sille suurennuslasille myös kiitollinen. Oli vaikea tehdä mitään negatiivisesti huomiotaherättävää kun aina joku tunsi tai tiesi minut tai perheeni. Olen myös "julkkis" nykyisen työni ja nuoruudenaikaisen urheilu-urani ansioista. Sosiaalityöntekijän kannalta kaikki tuo aktiivisuus on vain positiivista kunhan ei mene lapsen edun edelle. Saattaa olla, että vaikuttaa sitten tulevaisuudessa millaisen lapsen meille antavat, mutta periaatteessa haittaa asemastani ei ainakaan koeta olevan.
Vielä julkisuudesta ja sijaisvanhemmuudesta:
olen julkisuudesta tuttu henkilö. Teen työkseni tiedettä ja minulta pyydetään usein, pahimmillaan jopa viikoittain, tutkimusaiheisiini liittyviä kommentteja TV:n ja radion ajankohtaislähetyksiin, lehtiin jne.
Minä henkilönä en sentään ole julkisuudessa kiinnostava (vrt. missit ja laulajat), mutta työni kautta olen paljon julkisuudessa. Sijaisvanhemmuuttani en anna ruotia lehtien palstoilla (kaikki jututhan pitää voida lukea ennen niiden julkaisemista) enkä esimerkiksi ole koskaan antanut ottaa sijoitettuja lapsia lehtikuviin kanssani. Kaikki haastattelut tehdään työpaikallani ja siksi aikaa pistän työpöydältä lapsien valokuvat pois. Lapset tietävät työni luonteen ja nauravat makeasti, kun näkevät äiskän iltauutisissa virallisena lausuntoautomaattina.
Julkisuuden ulkopuolella olen tavallinen työssä käyvä sijaisäiti, joka väsyneenä hakee tytöt työpäivän jälkeen tarhasta ja kokkaa einesruokaa... Omat työhön liittyvät iltamenot ovat minimissä lasten takia, en raaski jättää heitä kuin ihan pakottavasta syystä.
Rahasta en sijaisvanhemmaksi ryhtynyt, rakkaudesta lapseen kyllä. Julkisuuden ja sijaisvanhemmuuden voi kokemukseni perusteella hyvin yhdistää, mutta on oltava hyvin tarkka, mistä lapsiin ja sijaisvanhemmuuteen liittyvästä julkisuudessa puhuu.
Oma lukunsa on, mitä kyläläiset ja kadunihmiset puhuvat minusta ja tytöistämme. Sillehän itse en voi mitään, joten sille ei kannata antaa kovin paljoa painoarvoa.
Mukava kuulla että hyvin on teillä kaikesta huolimatta mennyt.
Ihmisten pahansuopuus ja mitä se lie onkaan on ihmeellisen voimallista. Sen näkee näistäkin vatauksista, mitä tähän aloittamaani ketjuun on tullut. Ikään kuin pakosti on nähtävä asiat negatiivisesti.
Asiattomiin en vaivaudu edes vastaamaan.
Tuota juuri mitä kirjoitit olen ajatellutkin. Joutuuko suuremman suurennuslasin alle? Jokainen asia ja teko tullaan varmasti punnitsemaan oikeinkin tarkasti.
Nämä pahat kirjoitukset täällä ja ylipäätään , ei päätäni käännä. Minulla ja miehelläni on halu avata kotimme sitä tarvitsevalle.
Raha ei sydämen avaruutta tai kapeutta kerro vaan se on yksin se sydän.
Juuri tuo mitä kirjoitit, on oltava äärimmäisen tarkka, mitä kenellekin puhuu.
Itse lähdemme myös mukaan (tulevaisuudessa) rakkaudesta lapsiin myös. Voihan olla että meitä ei edes hyväksyttäisi.
Motiivina on halu auttaa ja antaa rakkautta, huolenpitoa ja tukea sitä tarvitsevalle.
Tsemppiä teille!
Itse julkisuuteen kasvaa ja muuhun vastaavaan.
Tavallisia ihmisiä me kaikki lopultakin olemme.
Mehän emme missään tapauksessa ole julkkiksia sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan tunnettuja lähinnä noista aiemmin mainitsemistani syistä.
Pienen paikkakunnan haitta kun on valitettavasti se, että anonyymina on vaikea olla.
Sen olemme saaneet monesti jo nyt huomata. Toisaalta tätä myöten on ehkä jo kasvanut ottamaan ne kaikenmaailman "kuiskuttelut" vastaan???
Mutta mukava kuulla, että teilläkin samat aatokset ja liki samassa veneessä ollaan nyt. ;)
"näkyvässä"asemassa. Olette varmaan tekin nähneet minut useammassa TV-ohjelmassa myös työmme on tuntuva ja "näkyvä". Vieläkö näkyvämpi pitäisi olla? Näymme siis työssämme ja myös kaupungilla kulkiessamme, melkein kuin ankkaemo poikueineen. Muuten emme ole tuoneet julkisesti esille sitä että olemme sijaisvanhempia. Eikä meillä ole tunnetta että olisimme joitakin "julkkiksia" tai muuten erikoisia. Olemme tavallisia työstämme pitäviä ja luontevasti elämän tuoman kokemuksen myötä voimakas halu auttaa ihmistä niin pientä kuin suurtaki.
Lähimmät työkaverit kyllä tietävät että meillä on sijaislapsia ja ottavat sen aivan luonnollisesti, koska lapset ovat aina kuuluneet meidän elämänluonteeseen/-tapaan elää molemmat jalat tukevasti maassa. Joskus kyllä seisomme yhdellä jalalla kuten ankka konsanaan huilatessaan ja lepuuttaessaan toista jalkaa.
Naapureilta ei koskaan minkäänlaisia kommentteja. Eivät kait tiedä edes että meillä on joku vakituisesti asuva huostaanotettu sijoitettulapsi.
Asumme keskisuuren kaupungin lähiössä omakotialueella. Sijaislapsen/-lasten koulukaverit kyllä ovat aina tienneet että ovat "kasvatteja" meillä.
Lähinaapureissa ei ole enään kotona samanikäisiä lapsia kuin meillä olevat sijaislapset ovat olleet/ja on. Myös moni perhe on nuoria hiljattain muuttaneita joilla perheen kasvu on aivan alkutekijöissä.
Tarkoititkohan tällaista "näkyvässä"asemassa olevalla?
Eikös jokaisessa pikkukaupungissa vähänkin esillä oleva ole jonkin sortin julkkis? Ainakin kaikki tietää hänen asiansa. Onhan se välillä hieman ahdistavaa. Asema sinänsä ei ole haitannut tai edistänyt sijaisvanhemmuutta, mutta haastava työ vie aikaa perheeltä!!
Julkkikset näyttää touhuavan lapsiseksin parissa, liittyneekö nämäkin "julkkikset" jonon jatkoksi.
työ joka samalla johtaa siihen että myös myös vapaa aikaa menee "työhön".
Meidän työ on sen luontoista että työtä tehdään 40 tuntia viikossa ja piste. Esimerkiksi aamuisin aina olen kotona kunnes lapsemme ovat lähteneet/lähtee kouluun ja samoin kun tulee tai ovat tulleet koulusta kotia.
Aina olemme olleet kaikissa koulun kokouksissa mukana (on tullut nyt 29 vuotta kun olemme olleet vanhempina koulussa ilman katkosta välillä) lasten vapaa ajan harrastuksien kokouksissa ym.
Myös vanhemmat kaupungilla ja/taikylällä on toimittu kausittain. Aina silloin on kovat menot kun huumeet sekä alkoholi on tullut paikkakunnan nuorten kuvioihin mukaan. Tänään jopa 10 vuotiaita löydämme täysin "örvelönä" kaupungilla.
Sekin ilmiö kun tulee ja menee kuin "aalloittain".
Lapsemme sekä lastemme kaverit ja me siis yhdessä olemme usein olleet kaupunkikierroksilla.
Näistä jo aikuistuneista meillä käyneistä lapsista vain yhdellä on elämä mennyt rikosten tielle ja tällähetkellä istuu lusimassa. Hänen elämänsä oli jo lapsena hyvin ongelmallinen eikä siihen kukaan sivullinen pystynyt mitenkään vaikuttamaan hän oli jo silloin yksinäinen vaeltaja.
Jos meiltä vanhemmilta työ veisi aikaa enempi kuin on tarve niin emme voisi mitenkään antaa aikaa lapsille/perheellemme niin paljon kuin mitä aina olemme antaneet. Emme ole mikään koti tai perhe jonne lapset kokoontuvat ominpäin ja saavat huusata vapaasti ilman vanhempien valvontaa.
Se on ollut pointtina että lapset ovat viihtyneet meillä kun on se jonkinlainen turvallisuuden tunne jota ei saa jos ovat omanonnensa nojassa yksin jätettyinä.
Nykyisen sijaislapsenmme kavereita ei tule oikeastaan ollenkaan tytön 12 v. kanssa leikkimään ovat käyneet vain kerran kaksi ja sitten ei heitä enään ole näkynyt. Mielestäni hänen käytöksensä ei ole ainakaan vielä kestänyt kaverisuhdetta. Koulussa jo rupeaa menemään aika hyvin kaikenlainen yhteistyö mutta ketään luokkakaveria ei hänellä ole joka myös olisi vapaa aikoina hänen kanssaan. Yhteistyö opettajan kanssa on ollut hyvin tiivistä ja se on antanut hyviä tuloksia. On muuten tosi hyvä opettaja.
Tämä sijaislapsi on rajoittanut aika huomattavasti myös meidän vierailuja ystävien ja sukulaistemme luona.
Mutta ystävämme ovat kyllä huomanneet suuren muutoksen parempaan, siltikään emme voi luottaa häneen koska esim. hän sitoo vieraillessamme heidän lapsensa tuoliin kiinni tai leikko saksilla heidän vaatteensa tai verhoista palan, varastaa, ym. Tätä ei moni voi ymmärtää eikä uskoa mutta näin vaan on tosi.
Nuo jo aikuistuneetkin lapset käyvät vielä meillä ja muistelevat niitä aikoja joissa tulee niin selvästi esiin se lämmin tunne jonka he olivat kokeneet meillä. Osalla heistä on jo omia lapsia ja heille kertovat asioita mitä me teimme yhdessä kun he itse olivat pieniä/nuoria, on muuten mukavaa kuunnella.
Meillä aina on ollut selvät rajat sekä säännöt ja on komennettu vieraiden lapsia siinä kuin omiakin.
Mitä ihmettä tarkoitat? Kannattaisikohan sinun mennä johonkin toiselle palstalle, jos koet, että mielenkiinnon kohteet ovat jossain muualla kuin sijaisvanhemmudessa?
Mieti vähän mistä syyttelet "kaikkia julkkiksia".
Taviksetko sitten pulmusia ovat? Tekeekö sana julkkis jo itsessään jostain "rikollisen".
Voi hyvää päivää ja millaista kateellista panetteluako täällä riittää.
Mies on tämän pikkukunnan johtavia virkamiehiä (useampi kymmenen alaista) ja usein esillä paikallislehdissä ja -radiossa.
Itse olen luottamushenkilönä tällä hetkellä yhdessä lautakunnassa ja yhdessä kuntayhtymän hallituksessa ja teen vapaaehtoistyötä MLL:n kautta ja näissä touhuissa joudun aina silloin tällöin näkyviin.
Täällä kaikki tietävät, että nämä nuorimmat eivät ole omatekemiä. Ensimmäisen sijoitetun meilletulo noteerattiin heti paikallisen kaupan nurkalla pussikaljoittelevasta seurueesta " ei oo`samaa näköä, taitaa olla talonmiehen tekemä", kun mies oli kävelyllä rattaissa istuvan lapsen kanssa.
Toinen lapsi on syntyjään paikkakuntalaisia ja hänestä on alkuaikoina paikallisessa ravintolassa tultu miehelleni sanomaan, että "hyvä kun pääsi teille, eihän ne x:t osaa lapsia hoitaa".
Muuten ei ole hirveästi tullut kommentteja, mitä nyt jotkut mummot yrittää sitä sädekehää meikäläisen päälle sovitella ja udella lasten asioista. Yksi todella ikävä tapaus oli, jossa paikallislehden mielipidekirjoituksessa arvosteltiin mieheni toimia virassaan ja samaan syssyyn oli vedetty kuinka "harjoitamme liiketoimintaa" meille sijoitetuilla lapsilla.
Vaikka tämä liiketoimintasyyte oli täysin perusteeton, toimimme toimeksiantosuhteessa ja palkkiot ovat mitä ovat, niin emme tietenkään voineet puuttua asiaan lehden palstalla ja luulen monenkin olevan sitä mieltä, että rahan takia ne niitä lapsia pitää - ei voi mitään, parhaat tutut kyllä tietävät että ei tätä rumbaa hoitopalkkioilla pyöritetä ja palkkatyöstä saisin palkan lisäksi lomaa ja vapaapäiviä, eikä työaikakaan olisi kuin vajaat 8 h/pivä.
Liiketoimintaahan se on, saa lapsista hyvät hoitopalkkiot, lapsilisät yksinhuoltajakorotuksineen, korotus tulee siis automaattisesti lapsen mukana jos lapsi tulee yksinhuoltajaperheestä ja huolimatta siitä, että sijaisvanhemmat ovat avioliitossa. Kela saattaa maksaa lapsille asumistukea ym. ym. Kunnan virkamiehet tietävät nämä porsaanreiät mistä rahaa tulee.
Vielä se jos vaimo ei halua tai pysty tulemaan toimeen normaalissa työelämässä, saadaan vaimolle näin pedattua "syy" kotona olemiseen ja siitä vähän netotakin.
On hyvä saada tietoa mistä sitä rahaa voi saada noinkin helposti. Olethan itse myös sijaisvanhempi ja monellekko lapselle
Voisit neuvoa hiukan tarkemmin nuo porsaanreijät. Voisin vaikka minäkin jäädä kotia. Kiitän sinua jo etukäteen nimimerkki "liiketoimintaa"
-Liiketoiminta- sana sai hyvät ja makeat naurut.
=)
Suosittelen nimim. -liiketoimintaa-, liiketoiminnan kurssia, niin siellä avautuisi ne oikeat liiketoiminnan salat, hih niin ei tarvitseisi kahden sijoitetun lapsen sijaisvanhempaa liiketoiminnasta syyllistää.