Sinä minua vain lainasit,
kun tuskaasi minuun rakastit.
Silti sinä tiedät sen, olen eri ihminen,
vaikka hetken sinulle olinkin,
hän jota eniten kaipasit.
Vaikka muuta sinä kuvittelit,
kun minulle totena vakuuttelit.
Niin nyt minä tiedän sen, olet eri ihminen,
vaikka hetken minulle olitkin,
hän jota eniten kaipasin.
kun tuskaasi minuun rakastit.
Silti sinä tiedät sen, olen eri ihminen,
vaikka hetken sinulle olinkin,
hän jota eniten kaipasit.
Vaikka muuta sinä kuvittelit,
kun minulle totena vakuuttelit.
Niin nyt minä tiedän sen, olet eri ihminen,
vaikka hetken minulle olitkin,
hän jota eniten kaipasin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Väittävät sen olevan mahdotonta,
ei entisen jälkeen - rikki haavoitettuna,
heti uutta voi ottaa.
Aikaa armotonta,
ei voi kiiruhtaa.
Ja sainhan minä maistaa sen,
hänelle kuuluvan,
sydämesi katkeruuden.
Mutta tiedätkö,
huomasitko ollenkaan,
kaiken lävitse minä maistoin sinut,
vain sinut.
Silti kun yön kosteudessa
rakkauttani ihollesi huokailin
ja kun tuoksuasi muistoihini henkäilin,
jo silloin minä tiesin sen,
se oli kerta viimeinen.
Aikaa armotonta ei voi kiiruhtaa,
se omansa ottaa, ei kysele lupaa.
Yön syleilyssä kun minä hellästi sieluasi suutelin,
huomasitko silloin - sinut äänettä hyvästelin....
Kyllä huomasin.
Aika selväksi teit sittemminkin.
Jäi muisto likaisin.
Aikaa armotonta ei voi kiiruhtaa,
se omaansa vaatii,
ei kysele lupaa.
Vieressä se sinua koko ajan odotti
ja lopulta se sinut
mukanaansa otti.
Sinuun en ylettynyt, en mitenkään,
vaikka niin kovasti tahdoin,
en sittenkään.
Sinä et kivuiltasi
pystynyt näkemään,
kun sieluni käsiis' kuoli,
lähes kokonaan.
Aikaa kun omansa ottaa lähes aina,
ei siltä rakkauteen voi anoa lainaa.
Joku päivä sinä huomaat sen,
tämä vain muisto on,
lähes mystinen.
Aina myöhässä.
Tiedän täsmälleen mitä tapahtui. Tärkeintä: rakkaus loppui.
Hyvästi.
Sä löydät vielä jonkun naisen jonka kelpuutat.
Mä olisin ollu valmis ehdoitta rakastamaan sinua mutta huomasin todellisen luonteesi ajoissa, olit ilkeäkin. Nyt voit tehdä mitä haluat.
Hyvästi hanipuppeli! Pidä huolta itsestäsi.
Annoin pakit ja sitä kestä en
Taidan olla hirveä ihminen
Kun olen niin kovin pinnallinen
Silti näitä runoja rustailen
Tekopyhä, taidan olla yhä
Mutta itsesyytös on niin kovin syvä
Tunteet umpisolmussa
Mielialalloukussa
Koska unelmistaan herää prinsessa,
sitä sietää vartoa,
ei taida Ruususta kukaan herättää,
kyllä se ymmärtää ennen pitkää,
ettei ritari enää sinne vanhainkotiin saavukaan.
u must really hate her...
Prinsessa koki vuosisadan rakkaustarinan,
silti huomata sai, sydämensä prinssin särkevän.
Kovin sanoi hän kuulla sai sen
- ei kovin tärkeä ollutkaan prinssilleen.
Pelkkä ajanviete ja korvike oli hän,
hetken huuma ja turhake vain.
Prinsessan sydämeen se sattui niin,
että rakkaudelle parempi sanoa näkemiin.
Silloin kun prinsessa uinumaan kävi,
sydämensä särkyi ja kuolemansa näki.
Mutta kyllä sen tietää prinsessa hän,
vielä herää ja löytää sylin ihanan.
Prinssi saapuu valkealla ratsullaan
ja suukkoja tuhansin prinsessa saa.
Kokevat he rakkauden aivan täydellisen,
ratsastaen vanhainkotiin sylitysten.
Siellä he moottorisänkynsä jakavat,
ja vielä satavuotiaina toisilleen antavat.
Joskus tarvitaan keppiä, ei porkkanaa. Se ei tarkoita ettenkö välittäisi, tai että varsinkaan vihaisin.
sellainen kohtalo.
Puhua kepistä ja porkkanasta ihmissuhteessa on yhtä kuin tehdä suhteesta ja tunteesta ehdollinen. Jos teet noin, saat rakkauteni. Jos et ymmärrä, saat maistaa keppiä. Hyvä, teit oikein, saat porkkanaa.
Kuka tuollaista jaksaa? Ei tuo ainakaan rakkautta ole, jotain muuta on.
Kovin on runollinen tässä ketjussa.
hmmm...Saat sen mistä luovut...
Joo-o valitettavasti ne paskiaiset tuppaa tulla takaisin todistamaan mätäisyytensä yhä uudelleen.
Jotain narskuahan tuossa on selvästi....
Onneksi jotkut rinsessat pääsevät ajoissa irti.
Voimia niille joilla se on arkea tai ovat aikeissa lähteä.
Aitoakin rakkautta on olemassa....
"minun oli PAKKO toimia niin, koska sinä" ja "tarvittiin tietyt keinot" ja "minun piti, pelastaakseni itseni..."
On ihmisiä, jotka eivät voi ottaa toista ihmistä vain sellaisenaan ja jotka odotttavat toisilta koko ajan jotain. He kuvittelevat että muut ihmiset ovat olemassa heitä varten. silti he voivat kuvitella rakastavansa, mutta rakkauden kohde saa tottua peliin ja ainaiseen arviointiin.
Vaikuttaa siltä että odotat prinsessan huomaavan kuinka ainutlaatuinen olet vaikka itsekin sanot olevas kusipää.
teksti siis osoitettu tuolle numerosarjalle ja runolleen jossa odottaa prinsessan heräävän.
En puhu itsestäni vaan ihan hänen tulevaisuudestaan. Ihminen, jolle ei kelpaa tai riitä mikään, kuten sanottu, jää yksin. Luette aina negasävyisiä viestejä narsistikortti kourassa ja luulette että tyyppi ajattelee vaan itseään mutta tosielämässä ei mene niin.
Niin puhuit hänestä ja jotain keppiä hälle heilutat. Kannattaisko vain puhua asiat halki kuten ihmiset yleensä tekevöt?
Missä tässä on ihminen jolle ei kelpaa tai riitä mikään?
Hilpeä on runosi...sun. Hymynväreen se aikaan sai mulla.