17v poika, ei kavereita, tylsä elämä

Samaa mullakin oli. Yksi hyvä siinä on, oppii kärsivälliseksi.
Ei kannata joka tyypin mukaan mennäkään. Vanhempana erottaa paremmin huonotapaiset "kaverit".
Fiksu osaa arvostaa sinua itsenäsi. Malttia vielä ja ystäviä tulee myöhemmin, niitä oikeita.

Minulla oli samoin teininä ollessani.Harrastin silloin uintia ja lentopalloa,liikuin muutenkin paljon.Kävin myös raskaissa töissä,mutta siitä sain rahaa.Et ole yksin koko ikääsi kuitenkaan.Ala harrastaa jotakin liikuntaa joka sinua voisi kiinnostaa.Ei ne kaverit,tai niiden puuttuminen oikeastaan merkitse mitään.Kamuja tulee ja menee koko elinajan.

http://www.listamedia.w2.fi/

Moi,

Ihan tuttu tarina omasta nuoruudestani. Mulla oli sama tilanne kuin sulla. Koko yläasteaikana ei ollut juurikaan kavereita. Kävin kymppiluokan, silloinkin vaan pari kaveria sieltä. Olin ujo ja yksinäinen, koulukiusaaminen oli eristänyt minua muista.

Vapaa-aikaa vietin yksin. Harrastin monenlaista, koneiden rassaamista, tietokoneita, luonnossa liikkumista.... Mutta yksin, perheenjäsenet olivat seurana.

Ammattikoulussa olin hetken suosittu, sain kavereita. Sitten vaihdoin koulua ja todellinen alamäki alkoi, minua kiusattiin ja jätin koulun kesken. Pääsin kuitenkin töihin ja olen edelleen työelämässä.

Yksinäisyys opetti minulle taidon selviytyä yksin. Yksinäisyys opetti rohkeutta. Se oli ehkä lopulta avain menestykseen. Opin ratkaisemaan ongelmat omatoimisesti, opin kantapään kautta olemaan rohkea ja ahkera. En välitä toisten mielipiteistä. Työelämässä menestyn vähintään kohtuullisesti, vakituinen työpaikka oli jo alle parikymppisenä, ja on edelleen. Toivottavasti on tulevaisuudessakin, nykyisestä taloustilanteesta kun ei tiedä.

Mutta, asia jonka haluan kertoa, on se, että ole ROHKEA. Ole ahkera. Älä välitä muista.

Minun yksinäisyys jatkuu tavallaan vieläkin, 25 vuotiaana. Kavereita on todella vähän. Tyttöystäviä minulla on ollut useita, ja he ovat auttaneet osaltaan elämässä.

Tsemppiä sinulle!

ps. Kannattaa harrastaa urheilua ja kehittää sosiaalisuutta. Silloin saat ainakin naisia, ja lopulta et suurta kaveripiiriä edes kaipaa. Siihen vielä hyvä työpaikka, niin mikäpä sun on eläessä!

Minulla oli tuossa iässä toisenlainen meno ja meininki. Suoritin 17 v. iässä varusmies palveluksen ja harrastuksia oli, myös kavereita oli. Siitä iästä jäi positiiviset muistot. Hakeuduppa urheilullisiin harrasteisiin, sieltä varmaan löytyy kavereita. Älä missään tapauksessa nyhjötä kotona.

En olettanu että vastaatte tähän näin nopeasti. Olen siis ketjun aloittaja.

Harrastan kyllä liikuntaa, jalkapalloa harrastanut sen 10 vuotta mutta se on jäänyt jo paljon vähemmälle ja joukkue missä pelasin, lopetettiin. Kunnosta silti pidän huolta. Juu, kaipa mä sit vaan elän päivä kerrallaan, ehkä ne oikeat kaverit ja ehkä tyttöystäväkin joskus löytyy. Vähän on vaan tylsä tilanne elämässä tällä hetkellä.

Niin ei niitä sellasii tyyppejä ole helpo löytää et tulis hyvin juttuu(naisia varsinkaan ) ...täytyy ettii ei kai muutakaan voi .. netistä ja ulkoo... mullla oli aika paljon kamuja tonne 30v asti sit alko monella tulee omat kuviot ja kamut jäin ... monta hyvää kamuu jo kuollu ! nyt jo 45 ... ja lapsia ja yksin ,,,, mut harrastuksia ja ihmisiäkin ... ja eläimiä .... SEMPPIÄ SULLE ! ! ! ! !

kuuntele ace of spades