Kissaroduista

Noh.
No tuskinpa nyt puistoon tosissasi kissaa olet ilman valjaita viemässä :/ Luultavsti löytäisit sen hetken päästä korkeimman puun latvasta.

Mutta Pyhä Birma on täällä.
Seuraa sua sisällä kaikkialle jopa rasittavuuteen saakka välillä. Kulkee (ainakin tämä ) valjaissa hienosti ulkonakin.
On ihmisrakas, eikä arka.
Omasta milestämme erittäin älykäs ja oppii omaehtoisestikkin asioita yllättävästi.

Totteleminen nyt on niin ja näin, mutta temppuja kyllä oppii. Palkasta.

Jos oikeasti haluat seuraksesi kissan.Valitse jokin kaunis rotukissa.
Valjaila veisin mielummin,ja ottaisin mukaan kantokassin, joilla vois kannella sen matkan puistoon.Jos ei ihan vieressä ole.

Ajan kanssa mieti, ja valitse rotuja.Älä kiireellä ota ensimmäistä maatiaista joka vastaan tulee.
On suuriakin kauniita kissoja, katso kaikki rodut läpi, ja valitse niistä :)

Suosittelen maatiaisen tai rotusekoituksen hankkimista. Rotukissabisnestä ei kannata tukea, sillä siinä on niin paljon epäkohtia. Esimerkkinä järkyttävä ylihinnoittelua, hyvän kauooatavan vastaiset käytännöt jne.

itämaiset rodut ovat koiramaisia ja kookkaita kissoja... siamilaiset, thai, burma, bengali...lue niistä enemmän

Kiitos,
Tuli nyt vähän jäljessä (en siis kissaa ostanut vielä mutta...)katselin ihan itse tietoa kissoista ja kovasti miellyttää nuo ragdollit. Onko jollain kokemuksia ragdollista, ja miten se sopisi ensimmäisen viestin kuvaukseen?

Ragdoll on iso, lempeä kissa. Mutta ilman valjaita ja taluttajaa ei sitä voi ulos päästää. Puistossa se saattaa pelästyä mitä tahansa, vaikka koiraa tai meluavia lapsia, se on silloin menoa.

Suosittelisin käyntiä kissanäyttelyssä. Siellä tapaat kaikki rodut ja voit keskustella kissojen kasvattajien ja omistajien kanssa. Samalla voit saada tietoa myytävistä ja suunnitteilla olevista pennuista.

Ota koira. Koira on uskollinen, isompi kuin kissa, oppii 100% varmasti temppuja, seuraa sinua varmasti tiiviimmin kuin kissa, koirille on ihan omat puistot missä ne voi vapaana telmiä ja koulutuksella tulee varmasti kutsusta luokse.
Itselläni on kissa ja koira. Kissa mököttää jossain piilossa suurimman osan elämästään ja tulee esiin vain kun ITSE haluaa. kun taas koirani on koko ajan vierelläni, seuraa jokaista liikettäni ja tulee mielellään tutkimaan mitä ikinä teenkään. Koira on laumaeläin joten se kaipaa ihmistä vierelleen, kun taas kissa on vain erakko joka hakee huomiota vain kun siltä tuntuu...
Omasta mielestäni kissat on yhtä tylsiä kuin häkissä möllöttävä hamsteri =D

Bengali on hyvin "koiramainen" katti, oppii temppuja (jos haluaa), isokokoisia Bengalejakin löytyy (ei kyllä Maine Coon kokoisia). Mutta Bengali on myös erittäin eläväinen ja vaatii paljon; tilaa temmeltää ja kiipeillä, älykkyshaasteita, seuraa yms. Meillä noita "turboja" on kaksi ja vilinää riittää. Toinen on oppinut kaikenlaisia temppuja mutta toista ei juuri kiinnosta, valjaissa seuraavat lenkille ihan innoissaan kun se on niille pienestä pitäen opetettu. Ja seuraavat ihmistä kuin "hai laivaa" suurimman osan ajasta mutta ottavat kyllä aikaa itselleenkin. Ja jos jotain remppaa tms. erilaista yrität tehdä, niin hetkeäkään et saa olla rauhassa...aivan ihania siis :) Kissojen tottelu on sitten asia sinänsä - niillä on erittäin valikoiva kuulo, eli vaikka tietävät mihin ei saa mennä tai mitä EI-sana taroittaa, niin näitäkään ei aina totella.

Mutta kuten tästäkin huomaa, niin kissat ovat yksilöitä eikä missään rodussa tahi maatiaisissa ole kaikki samanlaisia. Meillä oli ennen kaksi maatiaista joista toinen oli todella seurallinen ja seurasi koko ajan mitä tapahtuu ja missä kukin on. Toinen puolestaan oppi temput muttei ollut yhtä seurallinen. Mutta osa näistäkin luonteista riippuu siitä ihmisestä joka kissan kanssa asustaa...anntako kissalle sen haluamaa seuraa ja osaatko viritellä juuri niitä aisteja joihin kukakin on suuntaututnut. Kissan ehdoilla - pakotus ei auta (paitsi ehkä aluksi kynsien leikkuussa ja lääkkeiden otossa - mutta se on sopivasti koulutettava jo pennusta pitäen niin pääsee isona 8-kiloisena kollina vähemmällä taistelulla).

Onkohan Suomessa savannah-rotua ollenkaan. Se on käsittääkseni varsin suurikokoinen, mutta harvinainen.

Manx-kissat ovat seurallisia ja oppivaisia :) Löytyy lyhyt- ja pitkäturkkisena.

Itse ulkoilutan Bengalia ilman flexiä lähimetsässä, menen edellä ja Benkku tulee maukuen perässä, välillä menee maukuen edellä ja mää tulen perässä. Bengali, aina kin tää meidän, on villi mutta toisaalta äärimäisen ihmisrakas ja seurallinen, ja jatkuvasti äänessä , varsinkin jos sille alkaa itse jutteleen. Arka se ei ole (kissaksi) toki jos koira tulee näköpiiriin se väistää mutta harvoi säntää päätäpahkaa pakoon, sietää koiran ohituksen parin metrin päästä ilman paniikkia, vaikka ei ole koiriin koskan paremmin tutustunutkaan.

Bengalilla vahva, ei miellyttämishalu vaan osallistumishalu, jonka varjolla tekee ja oppii asioita.

https://www.youtube.com/watch?v=pkTxvsJBFFQ

Norjalainen metsäkissa oppi ja haluaa miellyttää, isokokoinen ja kova juttelemaan.