Positiiviset ihmiset eivät ymmärrä

Sinulla ei ole minkäänlaista käsitystä minkälaiseen paikkaan olet syntynyt joten ole onnellinen.

Koet olevan kuin montussa, ja positiivarit ovat montun reunalla ja huutelevat sinulle, että kyllä sä sieltä ajallasi ylös kiipeät vaikka eivät osaa ojentaa köyttä tai tikkaita.
Eihän sitä ymmärrä, jos itse ei ole ollut ikinä montussa tai ollut samanlaista ongelmaa. Pitäisi osata vain kuunnella, olla kaveri ja jakaa elämää yhdessä. Et sinä välttämättä edes odota niitä neuvoja.

Ei ne mitään positiivisia ole, vaan kliseisiä.

Pinnallisia asioita, totuttuja kliseitä on helppo heitellä silloin kun haluaa tilanteesta irti eikä ole mitään todellista sanottavaa. hölpänhölpänihmisiä tuommoiset ovat, eivät osaa pitää suutaan kiinni silloin, kun ei ole mitään tähdellistä sanottavaa ja kun pitäisi sanoa jotain, heillä ei todellakaan juokse yläpäässä yhtään mikään.

Jättäkää omaan arvoonsa. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.

No ainakin sinulla on ihmisiä ympärillä, jotka jaksavat kannustaa.

Entä oma ymmärryksesi? Tarkastelepa sitä mieluummin kuin muitten. Sillä sinun(kin) elämäsi muuttuu hyväksi ja paljon paremmaksi, kun rupeat ajattelemaan toisin. Muuta ajattelumaailmasi ja anteesi, niin ne muuttavat sinut.

Törmäsin juuri viime viikolla viisaimpaan lauseeseen, jonka olen eri ammattilaisilta kuullut. Pitkään mielialaongelmien kanssa taistelleen ei kannata tähdätä kohti "paranemista", vaan pyrkiä kärsimyksen lieventämiseen. Tämä kolahti todella ja lisäsi huimasti tämän ihmisen uskottavuutta silmissäni.

Tuntuu kummalliselta, että ammattilaisiltakin kuulee ihan käsittämättömiä kommentteja. Minulle pitkäaikaismasentuneelle sanottiin 14 vuoden suhteen päätyttyä miehen lähtöön, että verkot vesille, kyllä meressä kaloja riittää tai en ymmärrä mitä sinä siihen mieheen takerrut, ihmisiä tulee ja menee. Nuo lauseet kumpuavat vain siitä turhautumisesta, jota ihminen kokee, kun ei todellisuudessa jaksaisi eikä haluaisi syventyä toisen ongelmiin. Silloin ihminen on hakeutunut "auttamaan" ammatikseen toisia ihmisiä tyydyttääkseen omia tarpeitaan ja turhautuu, kun tulosta ei tule heti kun hän itse kokee olevansa valmis tämän ihmisen kanssa.

Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin ihmiset jotka tarjoaa jotain jaxuhaleja ja tuuletuksia joka pikku asiasta. Yök. Vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä mutta juuri se kliseisyys ärsyttää koska olen itse niin peruspessimisti.välillä on vaikea kuvitella että ihmiset voi nähdä asiat niin positiivisessa valossa? Voiko se olla aitoa? Tuntuu joskus että sellaiset ihmiset eivät osaa asettua oikeasti masentuneen asemaa. Tai esittävät ylipositiivista.

Kuulepa "mörökölli"; itse en voi ymmärtää, miten joku ihminen jaksaa ja viitsii velloa omassa negatiivisessa suossaan, kun tämän elämän loppuun tarpominen olisi paljon kevyempää ajattelemalla toisella tavalla.

"Taakka ei nujerra ihmistä vaan tapa, jolla hän sen kantaa" on viisas ajatus jota kannattaa pohtia. On nimittäin olemassa ihmisiä, joilla on oikeasti suuria ongelmia ja vaikeuksia elämässään mutta jotka eivät koskaan valita ja hukuta itseään siihen suohon, jossa esim. sinä tunnut olevan.

Suurimmilla valittajilla ei yleensä ole kovin suuria valittamisen aiheita, vain väärin valittu asenne- ja ajattelumaailma.

Niinkö? Voihan se olla niinkin, mutta omasta mielestäni harvemmin positiivinen ihminen masentuu. Tai vaikka sitten liioista elämän stressi- ym. huolista lopuksi masentuisikin, niin ainakin positiivarityyppi pistää hanttiin niin kauan kuin vain jaksaa.

Tekee mieli sanoa, että masennus lähtee käyntiin vääränlaisesta tavasta ajatella ja asennoitua. Kaikki ongelmat ja vastoinkäymiset merkataan negatiivisiksi, kuka sellaista jaksaa, en minä ainakaan. Se miten ihminen ajattelee, on no. itse valittu tapa.

Oleellisin kysymys kuuluu: Onko aloittaja onnellinen tuon asenteen kanssa? Jos on, niin kenelläkään ei ole sitten mitään sanomista tuosta asenteesta. Mutta jos ei ole, kannattais varmaan ajatella omaa asennetta useammasta eri kulmasta ja myöntää itselle, että ajatuskulku saattaa olla vääristynyttä.

Onhan se niin että kun ei ole positiivisessa mielentilassa niin ei ne hyvätkään jutut tunnu miltään. Itse muistan olleeni onnellinen joskus kahdeksan vuotta sitten. silloin ei tarvinnut olla kovinkaan kummoinen juttu kun siitä sai revittyä iloa irti. Nyt ei sitten millään eikä mistään, eikä mikään tunnu miltään paitsi ikävät asiat iskee kuin lekalla. Tiedän olevani sairas. aika masentava juttu mutta asian tiedostaminen auttaa selviämään.

helppoa. lakkaat kuuntelemasta muita ja rupeat ottamaan selvää missä mättää, funtsit vähän mitä asialle voit ja toimit parantaakses, vit.tumainen puoli siinä on että otat niin sanotusti omat ohjakset käteen tuli vastaan mitä niin muut ei tykkää. mutta loppupeleissä se on sun elämäs eikä muiden. ja lopulta tulet niin kuin me melkein 7 miljoonaa hiihtäjää täällä telluksella että pas.kat siiitä. meistä jää pinnalle muuta kun heikkotasoista lannoitetta ajan kuluessa.

"Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa."
(1.Kor.6:9-10, KR1938)

"Don’t you know that unrighteous people will have no share in the Kingdom of God? Don’t delude yourselves — people who engage in sex before marriage, who worship idols, who engage in sex after marriage with someone other than their spouse, who engage in active or passive homosexuality, who steal, who are greedy, who get drunk, who assail people with contemptuous language, who rob — none of them will share in the Kingdom of God."
(1.Cor.6:9-10, CJB)

Hyvät uutiset on ne, että vielä voi tehdä parannuksen ja pelastua Jeesuksen ristintyöhön uskomalla!

Nää on aina hyviä kommentteja, jossa esim masentuneelle sanotaan, että nyt vaan muutat ajatusmallejas, ite vaan päätät, se on niin helppoa :D Välillä en vaan kestä näitä tyhmiä ihmisiä. Onneks ei tarvii olla sellasten kans tekemisis.

Yleensä kaikenlaisten hyödyttömien kliseiden hokijat ärsyttävät.

Hei elämä.ohi


Kerrot siitä, miltä tuntuu, kun avaa sydämensä ja kertoo kurjasta olostaan ja fiiliksistään, mutta et tulekaan kuulluksi. Aidon kohtaamisen sijasta saat kohtaamisen, joka tavallaan kieltää tunteesi ja vaatii sinua olemaan jotain muuta (reippaampi) kuin oletkaan.
Masentunutta ei auta, että kehottaa häntä piristymään, ei myöskään se,e ttä vertailee muiden suurempia kärsimyksiä. Usein nämä 'neuvojat' haluavat karttaa ahdistavia puheenaiheita kuka minkäkin syyn takia, ja pyrkivät siksi ohjaamaan keskustelun turvallisimmille urille.

Jokaiselle ihmiselle on tärkeää tulla kuulluksi ja nähdyksi sellaisena kuin hän itse oikeasti on. Mitä kipeämpi asia, sitä suurempi riski tulla haavoitetuksi. Siksi suosittelen, että etsit sellaisen keskustelukumppanin, johon voit luottaa. Keskustelun parantava elementti on hyväksyvässä kohtaamisessa, jossa omat voimavarasi saavat kasvaa - eivät jonkun toisen sinulle lanseeraamat. Terapian hyöty ei tule esiin välttämättä heti. Alussa ahdistus voi jopa kasvaa, kun sivuun painettujen asioiden päältä aletaan peitettä purkaa. Koeta jaksaa vielä etsiä sinulle sopiva ihminen. Ei voi olettaa, että ihan kaikki terapeutitkaan sopivat jokaiselle.

Terveisin Meiju, diakoni

Kirjoituksesta paistaa läpi tyytymättömyys, jos oikein ymmärrän. Tyytymättömyys on tapa suhtautua asioihin. Esim. voi olla tyytymätön syksyn pimeyteen.
Tunnehan ei ole koskaan todellista, koska se on mielikuvitusta. Aivotutkijat voivat sanoa micrometrin tarkkuudella mielipiteemme sijainnin ja ei se miksikään muutu. Sen sijaan voit opetella itselle valehtelemisen. Aivan kuin yleinen jatkuva propaganda, menee sinun "valheellinen" mielikuva viimein myös omaan päähäsi. Asioitten jatkuvalla hokemisella ei todenmukainen tieto muuttuu todeksi kun sitä vain hokee. Esim. ETYJ kahdestasadastaviidestäkymmenestäkolmesta rajatarkkailijasta yksikään ei ole silmin havainnut Itä-Ukrainassa Venäläisiä sotilaita, saati ajoneuvoja, uskomme uutisoinnista että Venäjällä olisi jotain tekemistä Ukrainan kanssa.
Samalla tavalla voit sanoa itsellesi, että eihän nämä asiat nyt niin kovin huonosti ovat, vaikka ovatkin.
Kokeile näin. Huomaat että propaganda toimii myös peilin kautta.

LOPETA! se märehtiminen tai kärsit ennenaikaisen kuoleman yksinäisenä Sitäkö haluat.

Muista kuitenkin, että omilla ajatuksillasi (mielenvoimalla) luot itse vahvinten elämääsi.Kannattaa siis oikeasti kiinnittää huomiota omiin ajatuksiin/ajattelutapaan.

Minusta paras tapa on kuunnella aktiivisesti ja oikeasti mitä sinulla on asiaa. Ihan turhaa on taputella selkään ja sanoa että kyllä se siitä, minusta on parasta todeta se mikä on totta eli että näytät olevan todella vihainen tai pettynyt tai että olet joutunut kokemaan paljon ikäviä asioita.

Itse olin pahasti masentunut jokin aikaa sitten. Sairaalassakin asian vuoksi monta kertaa. Ymmärsin jossain vaiheessa, että kukaan toinen ei ymmärrä, halua ymmärtää tai halua auttaa asiaani siinä määrin, kuin olisin toivonut. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi auttaa itse itseään. Näin se vain on. Onnellinen on se ihminen, jolla on ystäviä, tuttavia tai sukulaisia ympärillä, jotka tukevat ja kannustavat. Kaikilla ei ole.
Masennuksestani olen selvinnyt jo plussan puolelle. Joten omasta esimerkistäni voin todeta, että siitä voi joiltain osin selvitä. Matka kuitenkin jatkuu varmasti pitkään, mutta ainakin suurin painolasti on jäänyt taakse.

tehoaa, jos se positiivisuus tulee sinusta, sinun sydämestäsi ja omasta asenteestasi, kyllä, sitäkin voi muuttaa. Tajunnasta mikä sinun elämässä on hyvin, arvostaa niitä hyviä asioita ja unohtaa tai oikeammin olla takertumatta niihin ongelmiin ja yrittää tehdä jotain, että ne poistuisi tai tajuta, että jotkin asiat vaan on ja niihin et voi vaikuttaa.

itse yritän herätellä itseäni päästämään irti negatiivioista työpaikalla ja olla hukkumatta työyhteisössä tulevaan negatiivisuuteen, joka saa stressireaktion minussa aikaan. kuulun näihin erityisherkkiin, liialliseen empatiaan.

elämä ei ole helppoa aina ja voi kun voisin pistää negatiiviot,
jotka valittaa, jostain ihan arkipäivän kommelluksesta,
käymään läpi sen mitä itse olen käynyt. tajuaisivat varmaan, että joo-o kello soi joka aamu ja niin pitääkin tai joo-o lapsellani on oksennustauti ja huomenna ehkä jo terve,
ja ihanaa, olen selviytynyt pahemmastakin kuin herätyskellon soimisesta aamuisin tai oksennustaudista :D

Kyllä mäsentynyt vöi öllä jös hälyää. Ei kyitenkään kännätä öllä.

Ei tartte pyytää apua , jos ei apu kelpaa. Ei kannata jurputtaa elämäänsä , jos aliarvioidaan kuuntelijat.Heillä ole muuta keinoa ,kuin lohduttaa ja kuunnella . Pitäisikö heidänkin alkaa kuulumaan valittajiin..

Sun masennus johtuu sinusta itsestä. Ei se ole muiden vika. Masennus tulee siitä, kun työntää pois Jeesuksen elämästä ja antaa paholaisen työntyä elämään synnin kautta. Lopeta synti kun vielä voit (runkkaaminen, alkoholi, pelaaminen, kateus, ylpeys, haukkuminen, syyttely, katkeruus). Anna anteeksi kaikki ja synny uudestaan Jeesuksen kristuksen kautta ja tee se tehtävä miksi sinut luotiin tänne.

Taidat olla niitä nuoria naisia joilla on tällainen ajatusmaailma: "te ette tiiä mitä ooon niiqu joutunu kärsimää, ni olkaa hiljaa!!!! oon nuorest iästä huolimatta kokenu tosi paljo niiQQu eikä kukaa voi ymmärtää mua"

Mikään ei ole kamalampaa kuin syvän masennuksen alla joku heittää: Kylä sun pitäs ottaa vaan ittees niskasta kiinni.

Miksi ihmeessä luulet, että olen masentunut jos osaisin ottaa itteeni niskasta kiinni?! Mutta... Jos ihmiset ei osaa muuta. Eivät he tarkoita pahaa, vaan yrittävät auttaa. Eivät vaan tiedä miten.

Tässä entisen pitkäaikaismasentuneen vinkit:

Kukaan muu ei aseta sinulle paineita tai stressiä muuttua kuin sinä itse. Jos et halua muuttaa elämääsi, älä tee sitä. Ole juuri sellainen kuin olet, et ole sen huonompi kuin kukaan muukaan. Kaikilla meillä on oma tiensä, jota kulkea. Jos et halua muuttaa mitään, älä tee niin. Sitten kun sinussa herää aito halu muuttua, ole sille avoin. Ja luota kun sanon, että se herää ennen pitkää jos vain kuuntelet itseäsi. Anna kaikelle aikaa. Kukaan ei ole syntyjään masentunut. Masennus syntyy ihmisen ja elämän kohtaamisesta. Jos ei tähän asti ole ollut hyvät kortit, jaa itsellesi uusi käsi.

Sitten kun tämä uuden aika koittaa... Opi tuntemaan itsesi. Ole avoin. Älä murehdi turhia, vaan haistata kaikille huolille **tut.Takapakkeja tulee aivan varmasti. Kaksi askelta eteenpäin yksi taakse. Epäonnistumisista kasvaa kun ne osaa ottaa niin, oikeasti. Tärkeää on pitää mielessä selkeä tavoitetila joka tulee omista haluistasi. Mitä oikeasti haluat?

Itsen kuuntelemista ei voi kylliksi painottaa. Kaikki, siis aivan kaikki lähtee itsen kuuntelemisesta ja tuntemisesta. Ihminen on tässä maailmassa omien kokemustensa kokijana. Kun on paha mieli, kohtaa se. Mistä se tulee? Esitä itsellesi kysymyksiä, syviäkin. Vastaukset tulevat aikanaan. Pikkuhiljaa opit hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat. Oikeasti, aivan aikuisten oikeasti elämäsi voi muuttua. Sitten kun olet siihen valmis. Ota niin kauan kuin haluat, mihinkään ei ole kiire tai pakko.

Toivottavasti luet tämän ja kaikkea hyvää sinulle.

Jos eivät ihmiset ymmärrä, niin et sinäkään (aloittaja siis) ymmärrä ihmisiä. Miksi soimata asiasta, jossa toiset yrittävät auttaa? Välineet ovat vähissä, ellei minkäänlaisia kannustuksen ja myötätunnon sanoja voikaan sanoa. Ei kannata sitten valittaa ihmisille, ystäville tai muillekaan jos eivät osaa valitukseen vasta edes oikealla tavalla.

Tee jotain asioittesi eteen, äläkä valita. Elämä ei hymyile ihmiselle joka jatkuvasti on negatiivinen. Ymmärtäminen on vaikeaa, jos ei ota mitään vastaan.

Niin metsä huutaa....

Itsekään en tykkää yhtään näistä: aika parantaa, kärsivällisyys palkitaan, asiat järjestyy, kyllä se diitä, minä ymmärrän, oon kokenu saman jne. Kaikkein paras on vain todeta, että asia nyt on näin. Itse en halua neuvoa ketään, mutta ykdi neuvo on: vain väärään suuntaan ohjaamalla olet syyllinen

Ongelman ydin on mielestäni nimenomaan siinä, että odotat ihmisiltä aivan liikaa. Mitä odotat ympärilläsi olevilta ihmisiltä ja onko odotuksesi liian kovat?

Tekstisi perusteella aloin luonnollisesti miettimään omaa tapaani lähestyä vaikeassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Pohdinnan tuloksena mietin, että jos muutama hyvä ystäväni joutuisi hirvittävään kriisiin ja menettäisi täysin elämänhalunsa, niin uskon todella, että osaisin auttaa heitä vain olemalla läsnä ja kuuntelemalla. Uskaltaisin olla tukena ja kuunnella, tsempata ja piristää (jopa ärsyttävän positiivisilla fraaseilla) , koska tietäisin mitä ystävilleni uskaltaa sanoa. Ja loppujen lopuksi ihminen sanoo perimmiltään yleensä toiselle sen, minkä sanoisi myös itselleen.


Nähtävästi myös kaikki (useimmat) masentuneet hakeutuvat seuraan, joka ei voi yhtä huonosti kuin itse voi, ja sitä kautta hakee sitä positiivisuutta elämäänsä? Jos näin ei ole, niin yhteiskunnassa olisi moni asia ratkaistuna jos masentuneet perustaisivat yhdessä vertaistukiryhmiä yhtä syvissä vesissä olevien, toisten masentuneiden kanssa?
Olisiko toisen masentuneen ihmisen seura jotenkin parempaa, jos olisi yhtä masentunut kuin sinä ja sitä kautta ymmärtäisi sinua paremmin.

Ei ole helppoa löytää samanhenkisiä ihmisiä ja vielä vaikeampaa se on silloin, jos on yhtä vaativa ja valikoiva ihmisten suhteen kuin aloittaja on.

Jos et saa ihmisistä apua ja kaikki on vaan niin ärsyttäviä, niin älä tapaa ketään. Lue vaikka kirjoja ja rukoile Jumalalta apua jos se auttaa sua paremmin kuin tapaamasi ihmiset. Tai makaa vaikka sängyssä päivästä toiseen tekemättä mitään, jos ne vähäisetkin yltiöpositiiviset ihmiskontaktit syö sun voimavarat loppuun.

Kukaan muu ei voi mieltäsi kääntää, kuin sinä itse. Ei kukaan muu saa ajatuksiasi kääntymään, kuin sinä itse. Voit parantaa aivojesi mahdollisuuksia syömällä tehoravintoa. D-vitamiinia ja kaikkia muita tarveaineita. Voit auttaa aivojasi jättämällä sokerit ja muut liiat hiilihydraatit pois. Ajatus voi oieta siitä, kun ei ole liikaa sokeria tukkeena jokapaikassa.
Tai jos syöt tosi huonosti ja kärsit liiasta ravinnonpuutteesta , niin silloin pitää kaikkea ravintoa lisätä, muttei puhdasta hiilihydraattia, koska se tukkeaa elimistön.
Voit pakottaa itsesi liikkumaan, liikkumaan joka päivä, ensin vähän ja sitten enemmän, niin että aineenvaihdunta korjautuu. Kun ensin pakottaa itsensä, niin seuraavaksi jo keho haluaa sitä. Liikunta lisää endorfiinin tuotantoa.
Mutta kaikki keinot, ne voit tehdä vain sinä itse.
Lääkkeitä määrätään joka vaivaan ja psyykelääkkeet pyrkivät korjaamaan aivojen sähkökemiallista tilaa, että korjauksen avulla saataisiin aivojen oma toiminta normaaliksi. Mutta useat lääkkeet vain turruttaa pintatoiminnan, se mitä ihminen oikeasti ajattelee, ei muutu miksikään, vain reagointi on tylsistynyt. No onko tämä oikea tapa, luulen, tällaisella lääkityksellä rauhoitetaan vain lääkäreitä ja muuta henkilökuntaa, sillä ei ole mitään vaikutusta itse potilaaseen, sinne ytimeen.
Vaikka toiset ihmiset päällään seisoisivat vuoksesi, he eivät voi auttaa sinua, ellet itse löydä itsestäsi niitä avaimia, joilla saat tilanteesi hallintaan.
Ei kaikkien tarvitsekaan olla positiivisia energiapommeja, mutta sinun itsesi tulee saada hallintaan ne pimeyden voimat jotka ovat vallanneet ajatuksesi.
Hallitse ajatuksesi, katkaise ajatuksen mustuus tietoisesti. Siihen on erilaisia keinoja, mutta sekin sinun on tehtävä ihan itse.
Ihmiselle on helpointa toistaa samaa vanhaa kaavaa, ja moni jääkin siihen itse rakentamaansa oravanpyörään, kurjuuden orjantappurakruunuun takertuen, kun luulee, se on turvallisempaa.
Jos haluat olla maan mustissa syövereissä, se on oma valintasi. Älä sitten pyydä läheisiltäsi huomiota ja apua, jota et kuitenkaan halua ottaa vastaan.
Mutta jos haluat muuttaa elämääsi, otat läheistesi läsnäolon avuksesi, ja itse teet sen työn, minkä sinun täytyy muuttaaksesi omaa elämääsi.

miksi näissä otsikkokuvissa on aina niin kauniita ihmisiä,häh?

"Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät" Matt 7:13

Tunne-elämäsi ei ole kunnossa, mutta voi parantua. Miksi haluaisit jäädä tunteiltasi sairaaksi? Sinua on kohdeltu väärin ja olet pullottanut tunteesi, jotka kertoivat sinulle vääryydestä ja oikeudenmukaisuudesta. Lue tämä kirja:

Hyviä uutisia masentuneille!

Fredrik Broschén kirja Mitä teen vihalleni? sopii itseapuoppaaksi masentuneille, jotka kääntävät vihansa itseään kohtaan, ja tunteettomille, jotka eivät osaa näyttää tunteitaan, kaikkein vähiten suuttumustaan, ja väkivaltaisille, jotka eivät osaa käsitellä vihaansa terveellä tavalla puhumalla. Tietenkään ei tule ilmaista vihaansa puhumalla niin, että käyttää henkistä väkivaltaa. "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö..." (Ps. 4:5, Ef. 4:26).

Tosissaan "positiivisen ajattelun" tyrkyttäjät eivät usein vaikuta tajuavan niiden ihmisten elämää joille ajatuksiaan syöttävät. He eivät tajua että esimerkiksi mielenterveysongelmainen ihminen ei voi "vaan piristyä". He eivät ymmärrä sitä millainen helvetti vaikka masentuneella ihmisellä on. Ne optimistit kuvittelevat että jokainen voi hallita täysin mieltään ja mielialaansa.

Pahimillaan positiivisen ajattelun markkinoijat ovat epäempaattisia narsisteja jotka kuvittelevat tietävänsä mikä on muille parasta. He eivät pysty näkemään psyykkistä kipua ja kokemaan myötätuntoa. Heidän maailmansa on kova ja kylmä jossa jokainen on "oman onnensa seppä".

"ei ole ollut lääkkeistä, ei terapiasta eikä mistään muustakaan mitään hyötyä".

Lähtökohtaisesti lääkärin suosituksista huolimatta kannattaa pysyä kokonaan erossa SSRI(selektiivinen serotoniin takaisinoton estäjä) tyyppisistä masennuslääkkeistä, nämä SSRI masennuslääkkeet vain tuhoavat monet ihmiset jopa ikiajoiksi. Iso osa massamurhaajiksi ryhtyneistä nuorista ja teini ikäisistä ovat käyttäneet näitä lääkkeitä ennen pahoja tekojaan..

joo kyllä ärsyttää tuo että kyllä kaikki muuttuu hyväksi...mikä helkuti ristallipallo noilla ihmisillä on kun tulevaisuuteen näkevät....itselläni romahti elämä avioeron eli rakkaan ja talouden menetyksen myötä sekä kaupanpäälle vakava sairaus...ja oikeesti elämä ei ole enään elämisen arvoista.en kerkiä enään hankkia elämääni takaisin kun ikää on kohta 50v ei duunari saa talolainoja ei löydä mieleistä kumppania jne...ja tähän tullaan sanomaan että kyllä se hyväksi muuttu..kaikki järjestyy....ei ne usko itsekkään tohon se vaan on sanonta...tosin täytyy muistaa että sanotaanko että apaut 40v ja alle on niin paljon elämää jäljellä ettei kannata kirvestä kaivoon heittää...mutta vaatii voimia muuttaa juttuja mut nuorella iällä kannattaa kokeilla ja yksin ei tukeutuen kehenkään omat uudet ympyrät ja tavotteet......minä istun ja odotan poispääsyä mutta minulla on siihen jo oikeus..olen elämäni elänyt ja yhteiskunnalle veromarkkani tienannut..

Itse olen kyllästänyt kuulemaan sitä positiivista kliseitä sanojen sorinaa mitkä ei loppujen lopuksi hyödytä mitään ja se olalle taputus kyllä sinä pärjäät ei toimi varsinkin kun oikeasti haluaisit että joku kuuntelee ja auttaisi kun tuntuu että että et itse jaksa millään... paskaa tulee niskaan jatkuvalla syötöllä mutta itse olen oppinut elämään sen kanssa enkä ole pahemmin kiinnostunut kuulemaan näitä kliseitä kun puran mieltäni, kaikkein paras on ollut kun on kaveri vaan istunut hiljaa ja kuunnellut välillä eikä kommentoinut mitään... vähän aikaan sitten samainen kaveri tokaisi että nyt kun olen ajatellut niin on se jännä miten ihmiset kokee ja näkee ja muistaa asiat niin eritavalla että ei ole tullut aikasemmin mieleen miten sinä olet asit nähbyt ja se pisti jo hymyilyttämään:)

Itämaisessa filosofiassa ei tehdä kumpaakaan. Positiivisesta ajattelusta voi olla varsinkin käytännöllisillä aloilla suurta haittaa, jos se on katteetonta, mutta vaikea kuvitella ruokakaupan myyjää, joka ei olisi positiivinen.

Pitäisikö sanajärjestyksen olla alkuviestissisäsi ... eivät edes yritä.. jolloin se kuulostaisi paremmalta suomen kieleltä. Joten opettele kieli ensin

Mikä sitten saakin sinut ajattelemaan, että olet niin tavattoman erikoinen persoona ettei kukaan voi sinua ymmärtää, niin koetahan ottaa huomioon muutkin ihmiset, joilla myös on omat vaikeutensa eikä minkäänlaista velvollisuutta ymmärtää jonkun loputonta vehtaamista omassa erityisongelmakentässään.
Mitä vois sanoa ihmiselle, joka jauhaa jauhaa kaikkea kokemaansa väärää kohtelua?
Mitä itse olet sanonut ihmiselle, joka tulee luoksesi veivaamaan samaa virttä kuin itsekin veivaat? Paskat elämän hymyilystä, kohtalaista elämää voi elää kunhan päättät luopua joistakin itselleen haitallisista käyttäytymiskeinoista, joilla, näin uskallan olettaa, sinäkin olet oppinut hallitsemaan lähipiiriäsi ja tanssittamaan hoitorinkiäsi.

Positiivisella ajattelulla ja uskolla tulevaisuuteen ei elämä tunnu niin tuskaiselta, jos vain todella ajattelee, että kyllä tästä selviää on sitä pahemmistakin selvitty.

https://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU

Itse selätin masennuksen jättämällä gluteenin ruokavaliosta. Saattaa kuulostaa sinusta nyt typerältä mutta voi olla että syöt jotain mikä ei sinulle sovi.

Sedona metodilla paras ystäväni pääsi masennuksesta.

Keinoja on siis olemassa. Ei epätoivo ole ainoa vaihtoehto.

Kyllä se loppu sieltä tulee kun vähiten odotat. Turha yrittää mitään. Älä hymyile ettei hammaskivi näy.

Kannattaa lukea kaikki negaviestit, jokaiselle jotakin. Minä en tarvii yhtään negaa.

Kannattaisi edes yrittää, sillä vaikka yritys olla myönteinen ei olisikaan simsalabim-temppu jolla opit nauttimaan elämästäsi, silti kielteiset ajatukset johtavat kielteisempään lopputulokseen, se on monesti tutkittu juttu.

Oma ohjeeni on kuuntele kuka kuuntelee sinua.

Hieman saman kaltainen tapaus itsellä "Paistaa se valo risukasaankin " ja vastaavaa, ero vaan minun tapauksen ja aloittajan välillä oli siinä että elämäni ei olut niin huonoko mitä aloittajalla, pieniä taloudellisia vaikeuksia ja muita perus vaikeuksia vaan ei esim mielen terveys ongelmia.

Mutta nämä ihmiset jotka ympäröivät minut silti toistelivat näitä latteuksia, tajusin piaan että ne yritää tunkea mut mielenvikaisen masentuneen rooliin ja saada syömään pillereitä, tajusin että ne on kaikki narsisteja jotka tarvitsee uhrin, lisäksi aloin muistella juttuja ja laskemaan yhteen asioita ja aloin varmistuin että ne on moraalittomia teeskenteliöitä, esim hoksasin inhottavan ivallisen irvistyksen käväisevän naamalla. Ajoin ne kaikki pois elämästäni paljon rauhalisenmpi olo nyt

Hei
Liiallinen positiivisuus on jostain kaukaa liiallinen hyssyttytely ja toisen ymmärtäminen on jostain tosi kaukaa sääli on jotain
eletään oma elämä ja ollaan kohteliaita jossin mielessä on hyvä olla välinpitämätön
kuitenkaan emme iole tasavertaisia...

Hei Elämä ohi.
En tullut taputtamaan sinua selkään enkä myöskään kertomaan et kyllä se siitä aikanaan su plääp lääp. Itselläni ihan sama juttu eikä mitenkään lyhytaikainen vaan sanotaanko näin että pienestäpitäen minua on morkattu. Jotenka ymmärrän kyllä tuon sanonnan ettei kukaan mielenterveydestä kärsivä halua että ketään tulisi vain lohduttamaan ja sanoisi et koita kestää. Kyllä se ajanmittaan siitä iloksi muuttuu vielä. Monikin luulee auttavansa toista siinä että on hyvin pahoillaan ja säälii toista. Itse en sääliä enkä mitään itsekkään kannata sellaisia ihmisiä jotka tulevat selkään tapuittelemaan ett kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu aikanaan. Se ei tosiaankaan masentunutta/mielenterveyspotilasta paljoakaan lohduta. Vain ainoastaan se joka hyväksyy ihmisen sellaisenaan mikä hän on ja myöskin tosissaankin ymmärtää miltä toisesta todellakin tuntuu. Juttelee hänelle niinkuin ihmisille yleensä jutellaan ja hyväksyy hänet sellaisenaan kuin hän on. Siis haluuaa olla sellaisen kaveri ettei häpeä eikä ainakaan aina mainitse noista epämieluisista asioista joista toinen ei halua edes jutella. Tottakai juttelimen niinkuin ihminen ihmiselle auttaa todellakin paljon jos on ihan tosissaan auttamassa toista.?? Itsekkin olen kiitollinen siitä josko ei mainita ollenkaan/kysellä mikä sinua painaa vaan että keskustellaan ihmiselle kuin kenelle muillekin. Emme me sääliä kaipaile. En usko että yksikään sitä sääliä kylläkään kaipaailee. Vaan läheisyyttä ja tasa-arvoa hyvänenaika sentää. Nyt vain puhun omasta itsestäni ja uskonkin tämän pätevän miltei jokaiseen yksinäiseen, masentuneseen, mielenterveyspotilaisiin! Kaikkihan me olemme ihmisiä ja miksi emme suvaitse sitä että anntakaa kaikkien kukkien kukkia vain. Mutta älkää siitä huolimattakaan vältelkö meitä sillä kyllä mekin ystäviä tarvitsemme.

Onhan kuitenkin niin että vaikka niitä omia ajatusmalleja muuttaisikin niin ei se silti maailmaa muuta paremmaksi eikä muiden ihmisten käyttäytymistä. Maailmamme on kuitenkin aika brutaali paikka jossa aina kun jotain tehdään voi sattua onnettomuus voi myös joutua jonkin eläimen toisen ihmisen tai bakteerin hyökkäyksen kohteeksi.

Omaa oloani on ainakin helpottanut kun en edes odota mitään hyvää tapahtuvaksi ei ole mitään unelmia on vain selviytymiskamppailu. Yritän mahdollisuuksien mukaan olla mahdollisimman vähän häiriöksi toiselle ihmiselle mielestäni se on ainut mitä voin tehdä. En tuputa kenellekkään omia visioitani enkä yritä väkisin muuttaa kenenkään käyttäytymistä. Yritän vain parhaani mukaan hoitaa oman työni. Nykyään tosin sekään ei riitä kun pitäisi tehdä samalla palkalla enemmän töitä vähemmällä porukalla.

Et ole vielä etsinyt kaikesta sydämestäsi sitä kaikkein tärkeintä! Usko Jumalaan ei riitä vaan on mentävä Jumalan turviin Jeesuksen hänen ainosyntyisen Poikansa kautta.....silloin se onnistuu! Tiedän että se on ainoa asia mikä auttaa joka elämän ektorilla!

katso Mark Hill Church www.tv7.fi, joka perjantain klo 21.45 nuori pastori puhuu MAHTAVASTI totuutta salatuimpaan saakka! Puhuu erityisesti miehille!Saat varmasti vastauksen siihen miksi sinua tympii!!!

Ihan hyviä tarinoita varmasti pojalla mutta ei se silti yhteiskunnan rakennetta ja hierarkiaa muuta eikä maailmaa. Miksi pitäisi mennä kenenkään turviin? Miksi yleensäkään synnyimme tällaiseen maailmaan? Miksi ei voi olla vapaa?

Ketjussa oli pari kommenttia ruokavaliomuutoksista. Sillä tavalla ne liippaavat hyvin tätä aihetta, että ruokavaliolla ja ravintotasolla on suuri merkitys ihmisen kokonaisterveyteen. Ravinto on ihmisen rakennusaine, siksi ei ole yhdentekevää mitä syö.

Koko koneisto tarvitsee omat 'aineensa' pysyäkseen terveinä ja kunnossa ja niin tekee myös elin nimeltä aivot. Jos lapsesta asti syö väärin eikä aivorakennelma ole saanut tarvitsemiaan ravinto- eli rakennusaineita, niin tuloksena on kenties aloittajan kaltainen kaaos elämässä, koska aivokapasiteetti ei jaksa pitää normaalia toimintaansa yllä.

Vittu sä olet säälittävä. anteeksi mutta en vain jaksa tollasia itkupillejä. ihan kuin kaikilla ei olisi vaikeaa ja ahdistaisi välillä ja helpompaa laittaa narunjatkoksi ja ulkona ei jaksa liikkua ja tahtoisin kuolla kun ahdistaa, mutta ei se tilanne parane tolla synkistelyllä vaan yrittää kestää sen paskan ja se menee vielä ohi. tiedän sen koska kaikki menee paremmaksi ainakin sillä että eds yrittää elää ja ajatella posiitivsesti ja olla onnellinen kuin tolla itkusääli paskalla. vittuuko sä muiden apua kerjäät. herää ja ole oman elämäsi seppä. kunhan kiusasin. en todellakaan väitä sinusta,

Elämä on käynyt liian helpoksi. Kun kaikki aika ja voimat ei enää mene siihen että yrittää kaapia kokoon ravintoa jolla pysyy hengissä, jää aikaa pohdiskella kaikenmoista ja tehdä omista ajatuksistaan hirmuisia tuulenpesiä. Aikaa luulla ja kuvitella ja ruveta uskomaan niihin. Aina pitäisi jonkun kiiruhtaa tukemaan ja paapomaan ja maksamaan viulut ja soitotkin. Ahkerat ja tunnolliset tekee ja suuri osa makaa vaan raajat levällään ja ajattelee kärsivänsä.

Tekstistäsi päätellen et ole kovin pitkäikäinen, vihasi on jo sitä luokkaa, että ei tuossa ole mitään tolkkua. Ei ihme jos sinua ei kukaan ymmärrä kun elät jossain todellisuudessa mitä ei kukaan normaali tajua. En näe sinun kohdallasi oikein mitään hyvää vaihtoehtoa, mut kyllä se siitä =)

Joo sama täällä.
Miesystäväni sanoo koko ajan "Oot niin negatiivinen"

Ja mitähän v#ttua sekään tietää mun kärsimyksistä..hymyillä ja hyppiä vielä pitäis vaikka elämä yhtä helvettiä sairauden kanssa...

Sanoin että jos ei rakasta minua sellaisena kun olen niin painukoot v#ttuun siitä läpättämästä ......

Ymmärtääkös puoskari sitten todellisuuden jossa elämme? Kerro meille oma versiosi todellisuudesta.

Uutinen siitä, että eilen tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin eduskunnassa, ainakin luo pohjaa uskolle huomiseen omalla kohdallani ja onnellisemmalle tulevaisuudelle. Ei muuten ole ollut helppoa mullakaan kuluvana syksynä henkisesti; semminkin, kun tunsin jotain ihastuksen tapaista sellaista naista kohtaan, jota kohtaan en ois saanu tuntea ainakaan ihastusta, koska kyseinen henkilö on naimisissa.

Lisäksi kävin tänään kirkossa, sielläkin sain hieman lisää uskoa huomiseen virsien laulamisen myötä.

Tää aloittaja on ihan selvästi vaan joku perus masentunut teini joka angstaa täällä ku se haluaa huomiota! Ei kukaan aikuinen ihminen tollasta huutele!

Pos-ajattelu liiallisesti tehtynä aiheuttaa päinvastaisen reaktion. Mutta järkevästi annosteltuna on tosi hyödyllistä. Joka ajattelee onnistuvansa jossain, tarttuu toimeen heti, kun taas sellainen joka ei usko onnistuvansa, jos saa yleensä aikaiseksi, tarttuu toimeen haparoiden ja vailla voimaa.

Positiivinen asia tai huumorillinen asia esim. aamulla ennen töihin/kouluun lähtöä on hyödyllistä, sillä se saattaa ajatukset hyödyllisille urille.

Negatiivinen ajattelu ja huolestuminen auttaa innovaatioiden kehityksessä ja ratkaisussa. Kun on sitä mieltä, että on parannettavaa tai kaikki ei ole kohdallaan ja aivot raksuttavat kelloa katsomatta, niin ratkaisu ongelmaan mahdollisesti löytyy.
Ylioptimistinen asenne aiheuttaa monesti muille ongelmia..."ole onnellinen äläkä turhaan huolehdi huomisesta" = "pappa betalar" = "sossusta saa rahaa",= "kunta huolehtii kuitenkin lapsistani".

Tehoaako positiivinen ajattelu? Tilanteessasi kun olet, myöntäisit sen mahdollisuudeksi korottaa itsetuntoasi. Ajatuksella ja tahdolla voit unohtaa sen toisen vaihtoehdon. Oppiminen yleisesti on tehtävä varovasti keskustelun ymmärtämisen kautta, kun tulet täytät hakemuksen, kun kirjoitat joudut vetämään paperin arkistoon monimutkaista jos tahdot, yksinkertainenkin on vaihtoehto. Jos tarvitset tukea ymmärtämiseen sen ulkoinen lähtökohta on aina positiivinen. Positiivisuuden yleinen toteaminen korostaa riippuvuutta huomiosta, jos tarvitset tukea yritä kehittyä siinä itse tukemalla itseäsi. Positiivisuuden mekanismi korostuu henkilökohtaisen tukesi ja perhe-elämän ollessa kunnossa, olemalla itsellesi rehellinen huomaat tekosi muuttuvan ja kehittyvän, alkaa uusi vuosi ja uudet ajatukset onnellista harjoitusta kaikille.

Ajattele positiivisesti.

Näen radallai yhden voimakkaan suhteen.
Ympäriläsi pyörii kaksi energiapallosta. Eli lapsesi.

Pappa betalar on oikeassa tuossa että ylioptimistisuus saattaa aiheuttaa ongelmia muille. Sitä voi esimerkiksi nähdä oman visionsa niin oikeana että jättää muiden mielipiteet huomiotta näin voi käydä esim. jonkin laitteen kehitystyössä muut voivat nähdä suunnitteluvirheen joka voi aiheuttaa vaaratilanteita mutta ylioptimistinen voi vaan hokea että ei siitä mitään vaaraa ole ja toteuttaa hankkeensa.

Jos olet tyytyväinen elämääsi sellaisenaan kuin se on, hieno juttu. Jos et ole, sinun täytyy ymmärtää yksi asia: VAIN SINÄ voit tehdä siitä paremman. Ei terapeutit, eikä varsinkaan lääkkeet.

Jokainen on oman onnensa seppä. Ehkä olisi asennemuutoksen paikka? Voit tehdä elämästäsi juuri niin mahtavan kuin haluat, jos vain päätät tehdä niin.

Valitettavasti emme voi vaikuttaa sairauksiin muiden ihmisten haluihin ym. yllättäviin tekijöihin joten siltä osin on hieman hankalaa leikkiä seppää. Tuo seppä hokemakin on jostain lainattu.

Synnymme muutenkin maailmaan johon aikaisemmin syntyneet ovat jo ehtineet vaikuttaa.

http://nwoumj.blogspot.fi/

ei ole kivaa kun hyväosaiset ihmiset joille ei ole ikinä tapahtunut mitään pahaa, sanovat että mene eteenpäin ja ajattele positiivisesti sellaiselle ihmiselle, joka raiskattu 5 vuotiaana ja pahoinpidelty koko elämän ajan. vähän eri lähtökohdat elämässä eteenpäin menemiselle, jos on hyvä lapsuus ja mahdollisuuksia yms eikä murheita? sitten toisen elämä pilattu jo alusta ja murheet mukana koko elämän, joten TURHA SANOA OLE POSITIIVINEN JOS ITSELLÄ HELPPO ELÄMÄ

Joillain vain on sellainen huoleton asenne vastoinkäymisiä kohtaan. Esim. tässä Eric the car guy huoltaa autoa jonka lämmityslaitteen kenno on tukkeutunut. Paineilmaliitokset pettävät monta kertaa ja paskaiset jäähdytysnesteet roiskuvat paineella naamalle niin Ericiä vain naurattaa :D
https://www.youtube.com/watch?v=dcL_0TWeZJY

Itseltäkin hajosi pyykkikone tänään, eipä ole vielä ennen sellaista vastoinkäymistä sattunutkaan, aion avata koneen kuoret huomenna ja katsoa mikä on vikana. Samalla saan nähdä pyykkikoneen tekniikkaa jota en muuten olisi tullut nähneeksikään. Arvelen että moottorin ja rummun välinen hihna on katkennut, se olisi helppo vaihtaa jos vaan varaosan saa jostain. Olen kyllä ennenkin erehtynyt etukäteis arvioissani että saas nähdä mitä sieltä löytyy...

" Kaikkein ärsyttävintä on se, kun joku tulee sanomaan esim. "kyllä kaikki vielä kääntyy hyväksi." "


Joo, samaa paskaa ku uskovaiset.

Jostain keksitty joku ntra jota hoetaan aamusta iltaan.

Yhtä TYPERÄ kommentti, on että kyllä jokanen löytää vielä sen oikean :-)

no EI VITTU LÖYDÄ!!


tai REHELLISYYS maan perii.


Ni ei VITTU peri.


tai valheella on lyhyet jäljet.

no ei ole, ku pitkät.

Jokainen elämän syvissä vesissä soutava haluaa uskoa oman kärsimyksensä olevan ainutlaatuista ja syvää. Jos vielä elää ahdistavassa ilmapiirissä, ikävien ihmisten seurassa, vähävaraisena voi maailma näyttää tosi synkät kasvot. Siinä on nousemista, jos taaksepäin katsoessa näkyy synkkyyttä ja sitä samaa edessäpäin. Miten siitä noustaan. Kyllä silloin voi positiiviset kommentit tuntua tekopirteiltä ja kaukaisilta. Toisaalta hyvin haavoittavassa ympäristössä elänyt, hyvin järkkynyt ihminen voi nousta siitä suosta. Voi oikean avun turvin alkaa nähdä toivoa, voi herätä uteliaisuus elämään. Voi nousta elämään jota ei uskonut voivansa elää ja ei uskonut sellaista olevankaan. Näistä nousutarinoista on tehty terapiapohjaisia kirjoja. Kirjoja joissa kuvata ihmisen edistymistä kamppailussaan traumaattisten kokemusten yli. Ei ole sellaista synkkyyttä ettei siitä voisi nousta, jos ihmisessä itsessään herää toivo ja hän saa riittävästi tukevia ihmisiä lähelleen.

Mä olisin varmaan semmonen "tekopirteä" teidän silmissä. Mä oon ottanu semmosen asenteen, että mietin tosi usein mitä hyvää mun elämässä on ja iloitsen siitä. Asiat voi olla esim: mulla on ihana ja rakastava perhe(äiti, sisko, veli, isäpuoli), hyvä sää, hyvä ruoka, tervehdys bussikuskilta, hymy asiakkaalta, oon terve, jos oon kipee niin saan levätä.. Ajattelen myös että ongelmat on tehty ylitettäviksi ja koskaan ei saa luovuttaa itelle tärkeän asian kanssa. Jos joku läheinen kuolee tai vaikka on paska sää, niin yritän miettiä mitä positiivista siitä seuraa. AINA löytyy hyviä asioita, kun vaan vähän miettii. Nää asiat tekee mun elämästä onnellisen. Joskus on vaikeeta, mutta niistä seuraa silti aina jotain hyvää. Välillä tietysti surettaa tai kiukuttaa, mutta yritän kääntää asiat aina myönteisiksi jollain tavalla. Ja oon huomannut,että mitä enemmän mietin niitä hyviä asioita, sitä enemmän hyvää mun elämässä tapahtuu. Nyt oon pari vuotta yrittänyt päästä opiskelemaan, aikaisemmin en oo päässyt, mutta mietin vaan että aika ei oo vielä oikee tai sitten mua oottaa joku vielä parempi juttu, minkä takia en päässyt. Mutta nyt tällä kertaa sitten onnistui ja pääsin sisään. :) Mä uskon että jos aluksi miettii päivittäin tietoisesti hyviä asioita, niin jossain vaiheessa ne alkaa tulemaan ihan itsestään. Tiiän että just tätä et halunnu, mutta laitan silti oman mielipiteeni.

Ihmisiä on erilaisia, positiivisia ja negatiivisia. Ite kuulun niihin negatiivisiin, suhtaudun kaikkeen varuillaan jalat tukevasti maassa. Mulla on kaksi ystävää sekä mieheni jotka elävät sateenkaaren päällä, syövät kukkia ja ulostavat hattaraa. Olen tosi onnellinen mieheni kanssa jo 9vuotta. Osataan täydentää toisiamme ja ollaan hyväksytty sen että ollaan erilaisia, minä vedän hänet takaisin maahaan kun hänen ajatukset harhailee siellä satumaassa ja hän vetää mua satumaahaan kun murehdin liikaa. Yhden kaverin kanssa suhteemme toimii aika samalla tavalla, mutta toisen kanssa olen ajatellut pitää matalaa profiilia kun hän sitten jaksaa aina muistuttaa miten väärä mun maailmankuva on ja miten väärin mä suhtaudun asioihin. Mun mielestä taas hän on kapeakatseinen kun kerran ymmärtää vaan oman näkemyksen eikä hyväksy sitä että ajatella voi eri tavalla.

olipas taas aloitus. ei kukaan sinua ymmärrä kun et edes viitsi selittää missä vika. miksi sinun elämäsi on ohi? joo elämä on tylsää mutta sitä voi piristää päihteillä ym . mene vaikka ulos tuulettuun. jos kysymys on työpaikasta niin ota loppu tili jos vituttaa työkavereitten naamat. oli ongelma mikä hyvänsä niin se kyllä muuttuu paremmaksi mutta ei se itsestään tapahdu. sinun pitää laittaa se tapahtumaan.

Kurja on myös et ihmiset ronttaa kaiken maailman roskaopuksia. Niissä on yleensä joku alkoholisti, joka kertoo miten on parantunut ja parantaa maailmaa uskoontulon jälkeen tms.

Näitä siis uskovaiselle....joka taatusti ei ole sairas ainakaan alkoholin tai päihteiden käytön takia. Joskus olen ajatellut että neurologisten ja psykiatristen potilaiden riesaksi on kasattu ne, jotka liiallisella päihteiden käytöllä ovat itse ajaneet oman elämänsä ns. surkeaan kuntoon.

Miksei noita voisi heittää välillä vaikka sisätautipotilaiden riesaksi.

Oi, niin tuttua!
Ei se päivä paista risukasaan, eikä mikää käänny paremmaksi.
Mä yritin selvitä elämässäni 7 vuotta kunnes viime kesällä romahdin, ja sain vaikea-asteisen masennuksen diagnoosin.
Sen myötä katosi kaikki toiveet siitä että joskus olisi parempi huominen.
Jätin lääkkeet koska niistä ei ole mitään apua, terapiassa oon käynyt ja jatkan siellä käymistä, sillä se on auttanut itsetuhoisuuden kanssa...
Mutta en enää elättele toiveita missään suhteessa parempaan huomiseen, en haaveile tulevaisuuden varalla yhtään mitään.
Miksi yhtäkkiä kaikki tosiaanki kääntyisi paremmaksi, koska se ei ole tuona 7 vuoden yrittämiselläkään onnistunut.. Ei sitä kukaa kestä selväpäisenä että vaikka vielä kerran yrittää, niin aina nousee seinä vastaan ja olet kerta kerralta syvemmässä paskassa, vaikka olet ollut kunnollinen, hoitanut KAIKEN aina tunnollisesti ja ajallaan, niin ei helvetti, koko ajan kerta kerralta vajoaa vaan syvemmälle vaikeuksiin...

Ei, elämä ei ole ihanaa ja helppoa ja jos et ole luonteeltasi positiivinen, avoin ällöttävänsiirappinen kaikkien kaveri, niin olet heti paska ihminen.
Ujo ja syrjäänvetäytyä on paska,..

Kukaan kuka ei ole käynyt samanlaisia paskajuttuja läpi EI todellakaan ymmärrä.

Olen kokenut melkoisen väkivaltaisen lapsuuden ja suhde ruokaani on ollut aina hankala. Olen taistellut bulimian kanssa 10 vuotta ja avokkini tokaisi "syö! ei se voi niin hankalaa olla!"
No mutta kyllä vaan voi.. varsinkin kun vanhempien syömiseen liittyvät kommentit ja hakkaaminen ja liian isojen annoksien syömään pakottaminen kummittelee jatkuvasti mielessä, en ole kahdessakymmenessä kuudessa vuodessa päässyt eroon niistä ja kehonkuvani on melkoisen vääristynyt..
Dissosiaatio oireet hävittävät välillä peilikuvan kokonaan, en tunne ihmistä kuka sieltä katsoo takas, enkä edes tajua silloin että siellä on ihminen.
Näen vain jotenkin vääristyneet ja oudot kasvot jotka eivät kuulu kellekkää tai millekkään, ne ovat luonnottomat... nämä kokemukset useita kertoja viikossa.
SIksi vihaan peilejä, eikä meiltä löydy peilejä kun vessasta...
Tässä vaikka pikkuisen näin aluksi, lääkkeiden ja viinan sekakäyttöä, pilveä, viiltelyä, itsensä kuiduttamista nälkään jne..
Hyvästä lapsuudesta noi rakentuu, selkään puukottamisen ja minulle valehtelun ohella.
ja sitten ihmiset vielä kehtaaki ihmetellä miksi en hanki kavereita tai luota muihin..

Hei " elämä ohi" !
Miksi kirjoitat keskustelu-palstalle ?
Haluatko sympatiaa ja empatiaa ?
Vai kerjäätkö , että joku haukkuu Sinut luuseriksi , epäonnistujaksi tai muuten sairaaksi ?
Minä oletan että kaippat " kuulevaa korvaa ja auttavaa kättä " , mutt vain omilla ehdoillasi . Hyvä niin . Sillä jos sinulla ei ole omaa tahtoa ja annat kaiken vain valua hukkaan on elämäsi omana itsenäsi todella ohi!
Taistele , mutta älä pahene lääkkeisiin ja itsesääliin.
Ihan taatusti Sinullakin on joskus mennyt hyvin , tai ainakin paremmin kuin nyt :
-”Nouskaamme ja olkaamme kiitollisia,
sillä mikäli emme oppineet päivän mittaan paljon ,
opimme edes vähäsen ,
ja jollemme oppineet vähääkään , emme sentään sairastuneet ,
ja mikäli sairastuimme , emme sentään kuolleet ;
joten olkaamme kaikki kiitollisia. ” -Gautama Buddha ( n. 563 – 483 eaa)

elämä ohi. miksi siis enää haet apua? se juna meni jo. asemalle jääneitä ei kukaan ymmärrä

Mitä sillä positiivisella ajattelulla kukin sitten tarkoittaa, mutta jos se on sitä, että pidellään peukkuja siinä toiveessa, että asiat muuttuvat tekemättä mitään, niin se tehoaa hyvin ankkurina, joka pitää kiinni vanhassa paskassa.

Asiat muuttuvat jos niille tekee jotain, mutta miksi elämä pitäisi muuttaa, jotta siihen voisi olla tyytyväinen? Sen selvittämiseen voin suositella Alkuajatusta, joka on kokonaisvaltainen ja toimiva väline elämänlaadun parantamiseen.

Aika parantaa haavat, myös ne pään sisäset...

no kyllä empatia ja toisen kuuntelu kuuluu sellaisiin tilanteisiin jos toisella on joku ongelma. siihen positiivisuus ei edes mielestäni kuulu. ymmärrän ettet halua tavata kavereita joita ei edes kiinnosta kuunnella ongelmiasi.

onhan se törkeää jos olet vaikkapa juuri eronnut ja toinen vain tokaisee et hei löydät kyllä jonkun paremman. silloin tarvitsee tukea ja ymmärrystä ei vielä positiivisuutta.

ihmiset jotka ei ymmärrä masennusta juuri sanoo tollasta et pysy positiivisena ja sun on ite lähdettävä sängystä ylös ja liikkumaan. täysin ymmärrän et sellaiset "elämä on ihanaa" ihmiset ottaa sua päähän. uskoisin et ammattiapu vois auttaa. vaikka psykologin tapaaminen. sellainen varmasti kuuntelee ja osaa neuvoa ja psykologi ei saa määrätä masennuslääkkeitä niin ei voi niitäkään tyrkyttää.

ELÄMME TEENNÄISYYDEN JA KAKSINAAMAISUUDEN KULTA-AIKAA.

Osa ihmisistä oikeasti kuvittelee että kaikki ongelmat häviää kun vaan TAHTOO tarpeeksi, ja YRITTÄÄ tarpeeksi. Tälläiset ihmiset eivät oikein elä tässä todellisuudessa. Tosi asia on että kaikkea ei voi vaikuttaa eikä esim. mielenterveysongelmista selvitä pelkällä tahdonvoimalla! En silti sano etteikö oma asenne vaikuttaisi ja etteikö elämässä voisi tehdä valintoja ja vaikuttaa siihen mutta on älytöntä olettaa että se pelkästään riittäisi.

Mikä mielestäsi olisi sellainen asia tai tapahtuma tai elämän käännös, joka sinua auttaisi kurssin kääntymisessä? Siis mitä voisi elämältä odottaa ja toivoa? Onko mitään sellaista? Onko sinulla unelmia?

Oletko itse syypää siihen, että asiat ovat kuten ovat? Vai ovatko muut syypäitä? Vai ovatko asiat vain niin? Kuka niitä voisi muuttaa?

Jos voisit muuttaa jotain, niin mitä muuttaisit?

Olen mieluummin aidosti negatiivinen kuin kemikaalien välikappaleena teko-positiivinen.
Suomessa varsinkin on asiat niin perceellään että ei ole mitään syytä positiivisuuteen!

miksi elämä olisi ohi ?

Negatiiviset ihmiset eivät ymmärrä, että elämä ei ole kenellekään pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta toiset jaksavat tanssia siitä huolimatta. Salasanat ovat: oikea asenne ja tervehenkinen ajattelutapa.