"Tulin kaapista" tämän vuoden kesäkuussa. Sen jälkeen elämä on ollut täyttä paskaista alamäkeä mentaalisella tasolla. En todellakaan ole mikään ykkösvaihtoehto (ylipaino, akne ja niin poispäin) eikä minulla ole käytännössä kuin yksi kaveri jota nään harvoin. Aloin tuntemaan entisen masennuksen lisäksi kahta kamalampaa ahdistusta kun ihastuin valtavan syvälliseen ja viisaaseen poikaan, kun ymmärsin että ei minua kuitenkaan kukaan halua.
Maailmassa jossa kaikki on väritetty seksuaalisuuden kiihkeällä punaisella värillä saan joka päivä itseni ajattelemaan maailman vihaavan minua. Niin joo, olenhan 16-vuotias enkä koskaan edes suudellut ketään, olen ilmeisesti täysin ulkona kaikista maailman tapahtumista.
Vaikka on tavallaan huojentavaa tietää viimeinkin millainen on, niin biseksuaalina paine seksin harrastamisesta lisääntyy. Kun IL:n kannet täyttyvät artikkeleista, joiden mukaan seksittömyys päättää parisuhteen, alan miettiä että olenhan minä sitten perkeleen turha olento.
Onko täällä ketään, joka pystyisi edes osittain samaistumaan tilanteeseeni?
Maailmassa jossa kaikki on väritetty seksuaalisuuden kiihkeällä punaisella värillä saan joka päivä itseni ajattelemaan maailman vihaavan minua. Niin joo, olenhan 16-vuotias enkä koskaan edes suudellut ketään, olen ilmeisesti täysin ulkona kaikista maailman tapahtumista.
Vaikka on tavallaan huojentavaa tietää viimeinkin millainen on, niin biseksuaalina paine seksin harrastamisesta lisääntyy. Kun IL:n kannet täyttyvät artikkeleista, joiden mukaan seksittömyys päättää parisuhteen, alan miettiä että olenhan minä sitten perkeleen turha olento.
Onko täällä ketään, joka pystyisi edes osittain samaistumaan tilanteeseeni?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei :) täysin pystyn samaistumaan. Itse n. 4 vuotta sitten ihan samassa tilanteessa. Luulin olevani henkisellä tasolla jäljessä ja jotain vakavasti pielessä, kun seksi ei vain kiinnostanut sitten yhtään. Huvittavaa kyllä itse tykkään ihan älyttömästi suutelusta, saa olla vähän kieltäkin, mutta sen pidemmälle en mene. Ehkä jonain päivänä kun ihan oikeasti olen valmis tekemään mitä vain kumppanilleni saatan seksiin suostua, mutta täällä hetkellä tuo tuntuu tosi kaukaiselta. Älä huoli, kyllä jostain vielä löytyy se elämäsi rakkaus jota ei kiinnosta mikään niin paljon kun sun onni ja tyytyväisyys. Itse olen nyt kohta 3 (!!!) vuotta ollut tyttöystäväni kanssa (juu lesboja ollaan) yhdessä ja kertaakaan ei olla seksiä harrastettu, vaikka tyttöystävä on ihan "normaali". Ai että on ihanaa käpertyä sen kainaloon illalla ja halailla ja puhuu ihania :) ei sen enempää tarvii tehä :)
Onnea, jaksamista ja valoa pimeisiin syysiltoihin
Kiitos vastauksestasi! Itsekin olen enemmän naisiin suuntautunut bi niin tieto hyväksynnästä keventää mieltäni :)
JA MITES VITUSSA TÄÄ LIITTYYKÄÄ ASEKSUALISUUTEE????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Riippuu siitä mikä on sinun kuvasi aseksuaalisuudesta.
Aseksuaalisuus on sitä, että seksi ei kiinnosta millään tasolla. Se siis voi tarkoittaa, että luteinisoivahormooni ei ole vielä lähtenyt liikkeelle herättelemään testosteronia tai estrogeeniä. Aseksuaalisuudesta voi siis tässä tapauksessa päästä eroon. Se voi myös johtua jostain muustakin. Sitä on vaikea sanoa, koska kaikki ovat yksilöitä
Aseksuaalisuudestakin on eri muotoja, eli esim.
1. esittelemäsi täysin passiivinen muoto
2. kokee seksuaalista halua mutta ei osa kohdentaa sitä mihinkään (ihmiseen)
3. Ei seksuaalisia haluja mutta voi olla seksuaalisesti kiinnostunut jostain ihmisestä.
Check your facts ;)