Olen 36-vuotias naimisissa oleva nainen. Olen aina pitänyt itseäni heterona, mutta nyt on epäilys hiipinyt mieleen. Olen huomannut rakastuvani myös naisiin ja naisen kosketus tuntuu hyvältä. Seksiä en naisen kanssa haluaisi, jos tunteet eivät ole mukana. Miehen kanssa voisin kyllä harrastaa seksiä pelkkänä seksinäkin. Haluaisin kuulla bissejen mielipiteitä, olenko mielestänne bisse, vaikka en seksistä naisen kanssa haaveilekaan.
Mielipidettä kaivataan
Anonym
121493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sinä varmaan bisse. Oma tarinani on hyvin samanlainen ja minä olen biseksuaali. Tai ainakaan en ole hetero. Enkä lesbokaan. Siis bi. Se pelkkä tekninen suoritus miehen kanssa ei tosin enää taitaisi onnistua.
Olen 35-vuotias naimisissa oleva nainen myös ja jo vuoden ajan olen paininut samojen asioiden kanssa. Pitkä avioliitto takana, rakkautta, talous kunnossa, ihan hyvä suhde ja mies ja muutenkin kaikki tavallaan "hyvin". Mutta ei kuitenkaan. Olin jo pitkään ollut tyytymätön lähinnä seksielämäämme, mutta myös yleistä venkuilua oli minulla ollut ymmärtämättä edes itse mitä se oli. Kunnes vuosi sitten ihastuin ensimmäisen kerran naiseen. Sillä tiellä olen vieläkin ja olen sittemmin rakastunut toiseenkin naiseen. Täytyy sanoa että seksi naisen kanssa tuntuu sata kertaa paremmalta kuin miehen ja koen vasta nyt olevani todella kiihottunut ensimmäistä kertaa elämässäni. Muutenkin naisten maailma tuntuu luontevalta ja olen tutkinut paljon identiteettiäni keskustelemalla netissä ja käymällä lesbojen illoissa. Minun on ollut pakko tehdä tämä, vaikka tiedän että olen satuttanut miestäni paljon ja riskeerannut koko suhteemme.
Kaiken olen tehnyt täysin avoimesti kaikille, mitään peittelemättä. Tämä etsintä on tehtävä ja ellen sitä nyt tee, se kalvaa ja tulee eteen jossain vaiheessa. On hankalaa kun on naimisissa. Olisi ollut helpompaa kun olisin käynyt nämä läpi murrosiässä, mutta aina ei elämä mene niin. Nopea erokaan ei ole järkevä ratkaisu tällaisessa tilanteessa. Vasta nyt minulla on kenties mahdollisuus tähän, tilaa elää omaa elämääni ja löytää todellinen itseni myös seksuaalisessa mielessä.
En tiedä mikä olen. Vähintään bisse, mutta välillä tuntuu tosi vahvasti että voin olla jopa lesbo. Nuoruudessani ihastuin vain poikiin, vaikka jo silloin näin seksuaalisia unia mm. hyvästä ystävästäni. Myös myöhemmin olen nähnyt paljon eroottisia unia naisista ja haaveillut voivani rakastella naisen kanssa. Mutta koskaan ei tullut mieleenkään että voisin olla lesbo tai edes bisse. Toisaalta en ole koskaan kokenut niin suurta seksuaalista halua miesten kanssa että olisin halunnut esim. yhden illan juttuja. Naisten kanssa saattaa olla eri asia..en tiedä. Minullakin on oltava tunteet mukana ennen kuin voin rakastella jonkun kanssa, muutenhan se olisi pelkkää seksiä, enkä edes ymmärrä mitä se on...pelkkä seksi.
Välillä ahdistaa todella paljon, koska rakastan miestäni. Kuitenkin jotain on pielessä ja ennen pitkää asioiden on pakko ajautua niiden luonnolliseen suuntaan, jos olen rehellinen itselleni ja muille. Mutta helppoa tämä ei ole, ei todellakaan. Olen yrittänyt löytää valmista ratkaisua eri tahoilta, mutta kukaan muu ei voi puolestani tehdä ratkaisuja eikä ylipäätään sanoa mitään. Nyt ei kuitenkaan pelota enää ja alan olla valmis kohtaamaan tosiasiat, mitkä ne ikinä sitten ovatkin.
Itse olen muutaman vuoden sinua vanhempi, naimisissa, äiti.
Rakastan miestäni ja meillä on seksielämä ihan kunnossa. Samalla minulla on ns. tyttöystävä, jota rakastan myös, vaikka hänen kanssaan en harrasta seksiä (suutelemista, halailua ym. kyllä, ja esim. kun yövymme toistemme luona, nukumme yhdessä). Minulle on täysin selvää, että olen bi, vaikka varsinaisen seksipuolen toteutankin avioliitossani.
Seksuaalisuus on paljon muutakin kuin yhdyntä, seksi.
Mutta meidän seksielämä ei ole kunnossa, siis minun ja mieheni. En muista milloin olen viimeksi halunnut häntä, siis häntä miehenä. Tietysti tulee seksuaalisia tarpeita säännöllisesti, mutta en varsinaisesti koe seksuaalisesti haluavani miestäni eli en kiihotu hänestä juuri ollenkaan. Sen sijaan kiihotun naisista.
Myllerrys: Oletko koskaan halunnut miestäsi/ jotain miestä? Jos olet, luultavasti voisit edelleenkin haluta, ainakin jotain miestä, jos et sitä omaasi? Se, että se oma mies ei juuri nyt kiinnosta tippaakaan ja että vieraat naiset houkuttelevat, ei tarkoita, että sinusta olisi yhtäkkiä "tullut" lesbo. Luultavasti olet bi?
Kyllähän seksi on useimpien mielestä parhaimmillaan suhteen siinä vaiheessa, kun kumppani on vielä uusi ja eroottista latausta on jännityksenkin vuoksi ilmassa. Naiset kiinnostavat ainakin minua osittain myös siksi, että "kielletty hedelmä" houkuttelee.
Kuitenkaan seksuaalisen halun katoaminen suhteen kypsyessä ei ole kumppanin sukupuolesta kiinni, vaan kyllä se taantuminen on vastassa ihan samalla tavalla kummankin sukupuolen edustajien kanssa, jos minulta kysytään. ;)
Olen mielessäni pohtinut samoja asioita ja päätynyt joskseenkin samaan ajatukseen.
Suhde oman miehen kanssa toimii kohtuullisesti, enkä tiedä, miten suhtautuisin johonkin muuhun "miehenpuoleen". Eikä ole tullut tilaisuutta testatakaan asiaa. Tai paremminkin niin, että jos tilaisuus olisi ollutkin, ei ole tuntunut miltään.
Kirjoitat, että naiset kiinnostavat sinua myös osittain siksi, että "kielletty hedelmä" houkuttaa. Itselläni taitaa olla päin vastoin; taidan jotenkin "alitajunnassani" ajatella, että rakastuminen/suhde toiseen naiseen ei olisi niin "vakavaa pettämistä" kuin suhde toiseen mieheen. Toisaalta pitäisin tällaista suhdetta saman arvoisena kuin heterosuhdetta. Ja tässä ei taas järjellä ajatellen ole mitään tolkkua. Ehkä siellä perimmäisenä on halu olla loukkaamatta ketään. Minulla kun on nykyään taipumus suostua vaikka minkälaiseen kompromissiin ollakseni pahoittamatta kenenkään mieltä - se kiintiö on jo täynnä. Tämä onkin yksi niitä vaikeita asioita, joita pohdin aika usein.
Uskon, että asia on juuri niin kuin kirjoitit. Seksi muuttuu ennen pitkää arkisemmaksi jokaisessa suhteessa. Silloin "punnitaan" se pohja, jolle suhde on rakennettu eli riittääkö aineksia hyvään yhdessäoloon ja se, onko mahdollista löytää uutta inspiraatiota myös sukupuolielämään.
Olen ikäisesi naimisissa oleva nainen myös ja samoja asioita mietin ensimmäisen kerran. Olen pitänyt itseäni aina heterona kunnes ihastuin yhtäkkiä naiseen vähän aika sitten. Ihastuminen tarkoittaa kohdallani tunnetta, eli en voisi kuvitella hänen kanssa seksiä. Mietin nyt olenko bi vai onko tämä ohimenevä tilapäinen mielenhäiriö. En aio toteuttaa haavettani enkä kerro tunteistani. Parempi niin on kaikkien kannalta.
Onhan se järjellä ajatellen täysin irrelevanttia pohtia haluaako miestä vai naista, jos on Jumalan kasvojen edessä ja seurakunnan läsnäollessa saanut sen tahtonsa julki tuoda. Ennen sitä se on pitänyt miettiä mitä oikein tahtoo. Että mitäs minäkin täällä oikein keikun.. ;)
Tästä muistui mieleeni, että meidät on kyllä vihkinyt joku tuomari tai kanslisti tai mikä lie ollut. Vahingosta viisastuneena seurakuntaa tai Jumalaa (eikä edes omaisia) ei ole tähän liittoon sekoitettu, vaikka itse kirkkoon kuulunkin.
Silti sitä miettii, miksi tällä (ja sillä toisella) palstalla keikkuu. Ehkä kuitenkin parempi näin. Pitkään liittoon kuuluu väistämättä kaikenlaisia vaiheita ja jos tämä pysyy keikkumisen asteella, hyvä niin. Luulen, että olisi vakituiselle suhteelle paljon tuhoisampaa, jos olisin samassa määrin ihastunut toiseen mieheen!
Onhan meitä näemmä muitakin samojen asioiden kanssa painivia! Itse olen vajaa 30- kymppinen vakituisessa heterosuhteessa elävä nainen ja ollut jo pitkään toivottoman rakastunut toiseen naiseen. Miltei jätin viime kesänä jo miehenikin tämän vuoksi, tuntuu että petän miestäni, vaikka mitään ei ole tapahtunutkaan. Nainen ei edes tiedä tunteistani, en vaan saa asiaa ulos suustani. Elämä ahdistaa näin, mutten oikein löydä ulospääsyäkään.
Minä taas olen menettänyt sydämeni sinunlaisessasi tilanteessa elävälle. En vain uskalla tehdä mitään, koska en ole varma hänen tunteistaan, vaikka joskus aina niin kuvittelenkin.
Avoliitossa olen minäkin jo kuudetta vuotta, meillä menee ihan hyvin, vaikkei seksi nykyään niin hohdokasta olekaan.
Vaan kun olen bi, enkä ole taipumustani päässyt toteuttamaan, niin kyllä se välillä polttelee. Tahtoisin kokeilla seksiä naisen kanssa, edes kerran. Turhauttavaa.
- En halua pettää miestäni
- Tahdon ihan välttämättä kokeilla rakastelua naisen kanssa
- Kolmannen pyörän hakeminen ei tunnu oikealta
Mieheni tietää, että olen bi, muttei varmaan sitä miten paljon tämä asia ajatuksissani oikein pyörii. Hän hyväksyy taipumukseni, mutta jos toimisin kuten mieli tekee, hän varmaan pahastuisi ja ottaisi kokeiluni syrjähyppynä (joka se tietysti olisikin).
Usein kun hän on poissa kotoa (kuten nyt) pyörin näissä keskusteluissa ja yritän siten täyttää tämän kohdan elämässäni. Varmaan tämä vain yllyttää.