Isoäiti 68 v

Hei
Olen sanut juuri 2 aivoinfarktia. Itse en huomannut mitään erikoista tapahtuneen, ystäväni mielestä puheeni puuroutui ja toinen poski ikäänkuin roikkui alaspäin. Siitä välitömästi ambulanssilla sairaalaan ja liotushoitoon. Olin 5 päivää sairaalassa ja senjälkeenkään ei ole jäänyt minkäänlaista oiretta onneksi.
Sydämen eteisvärinästä olen kärsinyt jo pitkäänkin. Ja vaikka en alkoholia ole koskaan paljoa juonut, niin vähäistenkin määrien seurauksena on ollut sydämen epätahtinen epämieluisa läpsyttely, johon olin jo saanut lääkitystä napapiikin muodossa,jota en kuitenkaan ollut käyttänyt pidempään. Juuri eteisvärinä on yksi aivoinfarktin saamisen riskitekijöitä.
Olin onnekas kun halvausoireita ei ole tullut tällä kerralla ja tämän seurauksena takuulla hoidan jatkossa lääkityksen kuntoon. En myöskään juo vähääkään määrää alkoholia tietäessäni sen vaikutuksen sydämmeeni.
Perheessäni on ollut aiempina vuosina myös 52 v aivohalvauspotilas ja tiedän seuraukset; puhe- kirjoitus, kävelytaito menivät, persoonallisuus muuttui ym vaivoja. Tosin hyväkuntoisena taidot palautuivat lähes ennalleen, jopa työssä pystyi muutaman vuoden olemaan eläkeikään saakka, vaikka kaikki ei ihan ennallaan ollutkaan
Luulin myös saaneeni TIA-kohtauksen,koska ei mitään oreita.mutta diaknoosi vahvistui aivonfarktiksi, koska kuvissa näkyi selvät jäljet, joita TIA:ssa ei näy.