Eli mua on nyt vähän aikaa pelottanu skitsofrenia tosi paljo ja lähinnä se onko mulla semmonen... koska mää joskus kommentoin itselleni pään sisäällä, uppoudun helposti omiin maailmoihini ja mietin kaikkia ihme tilanteita joihin voisin joutua ja miten selviydyn niistä. Lisäksi joskus nuorempana mää keksin omia mielikuvitus maailmoja (joista halusin kirjottaa kirjan tms.)
En oo mitenkään vainoharhanen tai pelokas, tykkään olla ihmisten kans ja oon perus sosiaalinen ja tiiän että kaikki mun kuvittelut ei oo totta, mutta voisko joku kertoa liittyykö nämä jotenkin skitsofreniaan tai sen alku oireisiin, vai johtuuko nämä mun hyvästä mielikuvituksesta ja luovuudesta? :)
Oon myös kuullut että murrosiässä saattaa joskus pelätä kaikkea ihan pöljää... mutta pitäskö mun huolestua..?
En oo mitenkään vainoharhanen tai pelokas, tykkään olla ihmisten kans ja oon perus sosiaalinen ja tiiän että kaikki mun kuvittelut ei oo totta, mutta voisko joku kertoa liittyykö nämä jotenkin skitsofreniaan tai sen alku oireisiin, vai johtuuko nämä mun hyvästä mielikuvituksesta ja luovuudesta? :)
Oon myös kuullut että murrosiässä saattaa joskus pelätä kaikkea ihan pöljää... mutta pitäskö mun huolestua..?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko teillä muilla ollu joskus samanlaisia tilanteita? (ei skitsofreenikoilla siis)
Jos ymmärrät mielikuvituksen ja todellisuuden eron, ei mitään ongelmaa ole. Kyllähän jokainen saa omiansa pohtia.
saa toki pohtia mutta valitettavasti omaiset eli nuo vasikka kukkahatut tekaisee niistä sairauden ja sitten oletkin pöpilässä.
eli asiat ei ole miltä näyttää.
ambulanssipiripäät eli keltahatut hyppii ihmisten kotiovilla apunaan sinivuokkosiat...
sitä tämä päivä on
vaikka olet terve oikeasti niin yhteiskunta manipuloi sut sairaaksi.
koettu on ja tiedän asiat.
Älä huolehdi. Jos uskoisit kuvitelmasi tosiksi, asia olisi toinen. Minäkin pelkäsin skitsofreniaa ja menin juttelemaan psykologille. Ei minulla ollut sitä, mutta masennus kuitenkin oli tiedossa jo psykologille mennessä.
Tuo kertomasi käytös vaikuttaa toistaiseksi terveeltä mielikuvitukselta ja myös luovuudelta, kuten uskalsit jo veikata. Ne ajatteluun liittyvät asiat voi olla sinulla totta kai myös aikuisena -osa luonnettasi. Meillä, kuten minulla AS-ihmisenä, saattaa aiheuttaa jopa harhoja nuo vilkas mielikuvitus ja oman pään sisäiset maailmat. Olisi tärkeää kertoa niistä monesti toisillekin. Se estää harhojen syntymistä hyvin.
Esimerkiksi minä hitsi en kertonut mielikuvituksen tuotoksistani enkä sopeutumis- ongelmistani juurikaan kenellekään 13-vuotiaana. Minua ahdisti ihmisten ilmoilla yleisesti parin vuoden ajan. Pakenin oman pääni sisälle. En puhunut toisille edes arkisia asioitani enkä salaisuuksiani. Pian minulle kaikki vaikutti olevan salaista.
Tämä paheni. 16-vuotiaana sekosin Skitsofreniaan ja mielialani vaihtelivat samoihin aikoihin. Minusta tuntui kurjalta ja yksinäiseltä. Puhuin ja keskustelin pääni sisällä. Nauroin itsekseni remakasti ja käytökseni oli usein joko eritäytynyttä tai häiritsevää. Paranin 18-vuotiaana näistä mielenterveyshäiriöistäni. Huom. tänä aikana kukaan kehdannut ohjata minua hoitoon, koska esitin normaalia ja ettei minua mikään vaivaisi. Jälkeenpäin miettien olen ymmärtänyt, että psykoosisairaus paranti minun vointiani pysyvästi, mutta olisi ollut hyvä käydä ammattiauttajan vastaanotolla jo aiemmin. Se olisi nopeuttanut parantumistani.
Ennakoi. Jos sinut huomataan eristäytyvän ja ahdistuvan ihmisten seurassa olemisesta enemmän kuin ennen, keskustele siitä ajoissa muiden kanssa. Ei hitsi oman pään sisällä ei ainoastaan. Skaitsou friiniaan vaipuminen on tärkeää ennalta ehkäistä. Nyt on hieno juttu, että erotat mielikuvituksen tuotokset todellisuudesta,