Minusta seksi kuuluu parisuhteeseen. Minulle tosi tärkeä juttu. Arki rullaa paremmin jos seksiä on kuvioissa. En silti aina haluaisi pyöriä lakanoissa. Tuntuu, että mies tällä hetkellä torjuu omat halunsa. Tyylillä, että elämä alkaisi liikaa pyöriä sen asian ympärillä. Sanoi mulle eilen meidän vanhasta sekstailulomaviikosta. Kun sanoin että meillä oli hieno viikko. Ihmetteli miksi aina palaan samaan asiaan. Ja miksi nää asiat pyörii mun päässäni jatkuvasti. Ehkä siksi että vaistoan miehestä jotain.
Ja eilen se tuli. Sanoi että miksi jatkuvasti mainitsen tuosta viikosta. Että haluanko että elämä pyörisi jatkuvasti "sen" asian ympärillä. Että hänen mielestään pasrisuhteeseen kuuluu muutakin.
Kuulemma arvostelen hänen kaikkia tekemisiään. Harrastuksiaan ja kuinka paljon ne syövät yhteistä aikaamme. Viikot nyt menee töissä ja iltapäivät lasten kanssa. Minusta suhdetta voi sitten hoitaa iltasella olemalla lähekkäin. Kysyi ihan vakavissaan että sitäkö tahdon että jatkuvasti kyhnytetään yhdessä. Siis nautin olla lähekkäin ilman seksiäkin. Haluileen vain ei voi mitään. Joskus menee kevyesti viikko. Sitten on aikoja että haluttais joka päivä. Mies on sanonut saman. Mutta. Miten mies voi kieltää itseltään seksin. Ja siitä nauttimisen. Tekeekö se asiasta likaista ja häpeällistä jos sitä harrastaa kahtenakin päivänä peräkkäin. Mistä tuollaiset asiat kumpuaa?
Tulee niin likainen ja ahdistava olo. Kun haluttaa, niin pitää miettiä että kehtaanko tehdä aloitteen. Että mitä toinen nyt ajattelee. Sitten olo on kuin kissa pistoksissa. Asiat jotka pitäisi olla luonnollisia. Nyt tuntuu että sitä selittelee ja häpeilee tekemisiään. Seksi ei koskaan ole ollut se tärkein juttu. Meilläkin on parisuhdetta reilut 10 vuotta. Nää halutkin ilmestyi kuin varkain kuvioihin. Sitä ennen oltiin vähän haluavia molemmat. Voi luoja kun sais nuo halut pois. Mielestäni mies on kohtuuton sanomisissaan. Onko muita naisia joille halut on pamahtaneet varoittamatta. Nää on molemmille osapuolille herkkiä asioita. Silloin pitäisi osata olla hienotunteinen.
Ja eilen se tuli. Sanoi että miksi jatkuvasti mainitsen tuosta viikosta. Että haluanko että elämä pyörisi jatkuvasti "sen" asian ympärillä. Että hänen mielestään pasrisuhteeseen kuuluu muutakin.
Kuulemma arvostelen hänen kaikkia tekemisiään. Harrastuksiaan ja kuinka paljon ne syövät yhteistä aikaamme. Viikot nyt menee töissä ja iltapäivät lasten kanssa. Minusta suhdetta voi sitten hoitaa iltasella olemalla lähekkäin. Kysyi ihan vakavissaan että sitäkö tahdon että jatkuvasti kyhnytetään yhdessä. Siis nautin olla lähekkäin ilman seksiäkin. Haluileen vain ei voi mitään. Joskus menee kevyesti viikko. Sitten on aikoja että haluttais joka päivä. Mies on sanonut saman. Mutta. Miten mies voi kieltää itseltään seksin. Ja siitä nauttimisen. Tekeekö se asiasta likaista ja häpeällistä jos sitä harrastaa kahtenakin päivänä peräkkäin. Mistä tuollaiset asiat kumpuaa?
Tulee niin likainen ja ahdistava olo. Kun haluttaa, niin pitää miettiä että kehtaanko tehdä aloitteen. Että mitä toinen nyt ajattelee. Sitten olo on kuin kissa pistoksissa. Asiat jotka pitäisi olla luonnollisia. Nyt tuntuu että sitä selittelee ja häpeilee tekemisiään. Seksi ei koskaan ole ollut se tärkein juttu. Meilläkin on parisuhdetta reilut 10 vuotta. Nää halutkin ilmestyi kuin varkain kuvioihin. Sitä ennen oltiin vähän haluavia molemmat. Voi luoja kun sais nuo halut pois. Mielestäni mies on kohtuuton sanomisissaan. Onko muita naisia joille halut on pamahtaneet varoittamatta. Nää on molemmille osapuolille herkkiä asioita. Silloin pitäisi osata olla hienotunteinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olen joutunut torjumaan omia haluja hyvin paljon, koska kumppanini haluaa todellisuudessa n. 1 kerta/viikko minä 1-3 kertaa/päivä. Keskiarvo toteutuneissa rakasteluissa on n.3 kertaa/viikko, jossa siis kumppanini joutuu n.2 kertaa tekemään minun tahdon mukaan (en pakota, mutta sen verran hän on valmis tekemään vuokseni).
Se vain tuntuu yksinkertaisesti liian vähältä.
Väliin omien halujen torjuminen on ollut sitä, etten ollenkaan kerro kumppanilleni haluistani, koska olen siinä monet kerrat tullut torjutuksi.
Olen ajatellut, että kumppanini itse kertokoon milloin haluttaa, koska minulle se aina sopii.
Tosin siitä on tullut sitten ongelma, etten muka ikinä halua...
Sitten kun taas haluaa, niin se on hänelle liikaa!
Ja niin edelleeen. Pitäisi ilmeisesti osata ilmoittaa haluistaan, vain silloin kuin tietäisi kumppaninsa haluavan, niin kaikki olisi päälle päin hyvin, muttei sen mielestä, joka halujaan torjuu.
Itse olen myös torjunut omia halujani tosi paljon. Tottakai toinen vaistoaa silloin ettei kaikki ole ok. Mutta kehtaa siinä sitten sanoa mikä mättää. Kun sen vaistoaa ja tietää, ettei toinen halua niin silloin asiasta tulee ongelma. Ja sitä pyörittää jatkuvasti päässä. Jos nämä asiat toteutuisi parisuhteessa, niin hommat hoidettais ja arki sujuis hymy huulilla. Tätä menoa musta ainaskin tulee haluton. Mies on kova halimaan ja pussaamaan, mutta torjun hänet monesti. Annan vain pikaisen halin. Kauheaa olla lähellä, jos alkaa haluttamaan. Siloin tekis vain mieli tehdä se aloite ja antaa tunteen viedä. Olen koettanut tehdä asiasta erilaista. Arkirutiini tappaa kaikki suhteet. Välistä on kamalaa kun aletaan nukkumaan tai herätään. Tekis vain mieli ottaa toinen syliinsä jne.
Mies sanoi kauan sitten etten voi olettaa että hän alkais haluta, jos minä tahdon. Eilen taas toisti samaa. Hän tarvii kuulemma aikaa. Voi luoja nämä pitäis olla normaaleja asioita ilman että alkaa pohtia niitä päässään. Sanotaan että parinsa pitäisi valita mennessään naimisiin, ettei tule pettymyksiä. Mut muutoksia tapahtuu, puoliin ja toisin.
"Sanotaan että parinsa pitäisi valita mennessään naimisiin, ettei tule pettymyksiä. Mut muutoksia tapahtuu, puoliin ja toisin. "
Ennen naimisiinmenoa yleensä kaikki seksi on kiihkeä molemmin puolin, eikä tuollainen tule esiin siinä laajuudessaan.
Muutoksia tapahtuu, sen molemmat tietää, mutta se miten niissä muutoksissa toimitaan toista kohtaan ei toteudu kummankaan halujen mukaan.
Aina kun toinen saa tahtonsa läpi, niin toinen kokee tulleensa kohdelluksi väärin.
Eikö se ole yksinkertaista hyväksyä toisen eroavat halut normaalina parisuhteeseen kuuluvana asiana ja toimia kuitenkin niin, että molempien tarpeet siinä puolessa tyydyttyvät.
Itse luulen, että 50v iässä minun haluni voivat olla huomattavasti pienemmät, kuin vaimoni ja tällä hetkellä uskon vielä, että silti haluan hänet saada tyytyväiseksi vaikka apuvälineitä käyttäen, jos itse en siihen kykene ;), silti se ei vain tunnu onnistuvan nyt toisin päin.
Toki joskus vieläkin on jaksoja, jolloin asiassa ei tunnu olevan kummallakaan negatiivistä sanottavaa, mutta sitä ei pitäisi olla ollenkaan, koska se on aivan liian herkkä alue sellaisille tunteille.
Nää on herkkiä ja vaikeita asioita. Miten toimia, ettei loukkaisi puolisoaan. Joskus ajattelen, että toisen pitäisi ajatella imarteluna se että toinen haluaa häntä vielä vuosienkin jälkeen. Toisinaan itselläni on paha mieli, jos olen loukannut miestäni. Viimeinen asia minkä haluaisin tehdä. Mutta olo on joskus turhautunut, miltei epänaisellinen.
Jos minä naisena en kelpaa miehelleni, enkä aiheuta hänessä haluja niin missä vika. Ihanteellisin olotila on kun kummatkin haluaa. Kaikki se mikä on ennen h-hetkeä ja sen aikana. Vielä jälkeenpäin on ihana kömpiä toisen kainaloon. Mieheni usein kokee riittämättömyyden tunnetta. Ettei tyydytä mua jne. Silloin tuntuu että siihen seuraavaan kertaan menee aika. Kun nämä asiat paranis pienellä harjoittelulla, siis eihän seksi voi niin kamalaa olla jos toista rakastaa. Itselleni riittää se lämpö ja läheisyys, useimmin. Toisinaan jos itsellä on kovat halut, niin se nautinnon puute on jäänyt vaivaamaan. Silloin tuntuu pahalta odottaa että kuluisi tarpeeksi aikaa, että voisi tehdä sen aloitteen.
Toisen lähellä on ihana olla, ja halia ja helliä. Siis ihan vain käpertyä toisen kainaloon. Mutta minua vaivaa, että huomaan miehen silloinkin haluavan, mutta jokin estää häntä. Sellaista ei voi toiselta kysyä suoraan.
Itse olen asiasta puhunut jo liikaakin. Loukkasi myös miehen lause, että sekö nyt on tärkeintä, kun siitä aina puhutaan. Mutta ei voi enää fyysisemmin olla lähellä rakastamaansa ihmistä. Mietinkin miksi pitäisi hävetä, että haluaa toista. Kenenkään mieliksi ei tarvitse olla, toki se kompromissikin löytyy. Kun ihan oikeesti on kausia jolloin haluaisi olla päivittäin. Tuleehan niitä hiljaisempiakin hetkiä.
Siitä voi tulla kierre, että miettii ollaanko tänään vai ei. Silloin se pyörii päässä jatkuvasti. Ja alkaa miettiä et tahtookohan tuo tänäänkin. Mut jos asiasta ei tee mitään ongelmaa niin kait ok. Toista vain ei saa painostaa.
Niin...samanlaisia ongelmia täällä päin...noin 15 ajan olen tuskiskellut päivittäin seksin puutteessa kun voisin peuhata ainakin kerran pvässä ja vaimolla saattaa mennä kuukausikin ettei huomaa mitään. Kuitenkin suhde sujuu muuten hyvin. No monista keskusteluista huolimatta muutosta ei ole tullut ja toista 15v en aio tuskistella...vierasta naista aion ottaa ja PIAN!
Onko teillä pieniä lapsia, se voi vaikuttaa naisen haluihin. Meillä oli alkuaikoina tahtia kerta 2 viikossa riittää, suunnilleen. Lapset kun syntyi, niin imetysaika ja lapsirumba söi haluja. Nyt on lapset isompia, ja itse haluaisin olla välillä kuin mies ja vaimo. Äitinä ja isänä oltiin ilman hekumaa niin monta vuotta.
Kauheaa tuskaa ja kärvistelyä on nukkua toisen lähellä, silloin kun haluttais. Miehellä ei ole edes fyysisiä ongelmia asian suhteen, hänet saa kyllä aina kovaksi. Mutta tietoisesti hän torjuu, jos tulen lähelle. Kuulemma on kausia jolloin ei haluta(vakiovastaus). Sitten kuulemma haluttais vaikka kuinka usein, mutta missään se ei näy. Parasta taitaisi olla kun antaisin miehen vain olla rauhassa. Ja odotella niitä hänen halujensa heräämistä. Mulle se on niin yksinkertaista, sitä joko haluaa tai sitten ei. Mutta miehen selittelyt, etten voi olettaa hänen halujensa heräävän sormia napsuttelemalla. Aloitan tästä päivästä ja lopetan lähentelyt. Kait sitä pitää riittää pelkät halimiset ja pusuttelut. Ei ne miehen halut ainakaan pihtaamalla ja sillä ettei tee aloitetta kasva. Tämän takia en miestäni halua jättää, ja pettämään en pysty.
Sinulle M37 toivotan tsemppiä. Keskustelusta ei ne asiat parane. Ei meillä ainakaan. Joka kerta tulee vain turhauttavampi olo. Tulisipa pian niin vanhaksi että ne hommat ei enää kiinnostaisi. Sitten varmasti tuntuu hyvältä pitää toista kädestä ja halata. Kun muuhun ei pysty. Tai sitten tuokin on toiveajattelua...
Kyllä meillä on pieniä lapsia mutta tämä sama haluttomuus on siis jatkunut jos useita vuosia paljon ennen kuin lapsia olikaan. Olen myös ollut aika konservatiivinen näissä asioista ts. pettämistä en ole hyväksynyt. Mutta kun 10-15v päivittäin kärsinyt seksin puutteesta eikä puhe eikä mikään auta tässä on ruvennut periaatteet kaatumaan. Seuraavaa 15vuotta en aio samassa tilassa elellä...
Mutta jos tuo miehesi syttyisi kun yöllä miehesi nukkuessa hierot. Harva mies panee hanttiin jos yöllä herää siihen että on kovana ja vaimo käy päälle…
MEillä seksi sujui hyvin alkuaikoina, mutta sitten naiselleni ei ole kelvannut muu kuin "normaali" läheisyys seksiä about 1kahdessa viikossa.itse haluaisin usamman kerran päivässä, kuten olen tottunut edellisissä suhteissa.
Aina saan kieltävän vastauksen.
Ennen tunsin itseni komeaksi ja itsetunto oli hyvässä jamassa. nyt tunnen itseni vastenmieliseksi jota kukaan ei halua itsetunto on miinuksen puolella ja kiitos kuuluu naiselleni.
Ei kukaan kestä ikuista pettymystä.
Ero on tullut mieleen useamman kerran ja tulen pian sen toteuttamaan.
Sen sanon, että toiselta suuren nautinnon riistäminen on rikos!!!!
minäkin tunsin itseni viehättäväksi, seksikkääksi viettelijättäreksi ja vieteltäväksi...nyt tunnen itseni vastenmieliseksi, arkiseksi, epäkiinnostavaksi, tylsäksi, vaikka mitä. Ennen puhuttiinkin aina seksin jälkeen kuinka uskomatonta se oli...koskaan se ei ole huonoa ollutkaan. Paitsi muutaman kerran kun mieheltä on mennyt halut kun olen esim. halunnut suudella, enkä ole suoraan tarttunut toimeen. jos hän on jostain haaveillut niin erilainen todellisuus voi pilata homaan, eli kannattaa aina mennä hänen pillinsä mukaan niin toimii. Useimmiten suoraan hommiin tämä tarkoittaa...siis esileikki alakerran puolella on pitkä ja hyvä, mutta suuteleminen ja halailu ennen seksiä harvinainen poikkeus...joskus sekin olisi mukavaa.
Mulla istuu syvässä häpeä seksistä. Lapsena mulla oli kova kuri. Seksistä ei puhuttu. Olin vasta 20 paremmalla puolella kun eka kerran olin silleen. Nykyisen mieheni kanssa ei koskaan ollut viriiliä. Se van alkas kun lapset kasvoi ja tuli tarpeeksi ikää. Naiset(toiset) kypsyvät hitaammin.
Mulla menee tosiaan pari päivää hyvin mut sitte alkaa ahdistaa. Kaikki vanhat peikot(miehen sanat) alkaa pyörimään päässä. Toinen jos haluaa lähelleen niin ei pysty menemään. Ja mies saa varmasti käsityksen, että lähelle tullaan vain seksin takia.
Silloin kun nää tunteet alkoi, niin puhuin miehelleni hyvinkin avoimesti. Meillä oli siihen aikaan pientä kriisiä. Hän töksäytti todella pahasti. Ei mitään hienotunteisuutta. Ensivaikutelma se on joka mieleen jää.
Aina kun olen ollut se aloitteentekijä, niin mulle tule valtava syyllisyydentunne ja häpeä. Mietinkin miksi niin luonnollista asiaa kuin halua pitäisi hävetä.
Siksi ne asiat pyörii mulla jatkuvasti päässä. Mietin teinkö virheen, olisiko sille miehelle tosiaan pitänyt antaa sitä aikaa. Sanoi mulle pari päivää sitten että olen ahdistanut hänet nurkkaan.
Mutta kun ajattelen, että olenko tosiaan epänormaali. Mutta kun nää on outoja tuntemuksia. Nyt vasta minun iälläni alan nauttia seksisä. Totta kai se pyörii päässäni. Elän sellaista vaihetta minkä koin vasta kypsemmällä iällä. Olen edelleen sitä mieltä että se on kauneinpia asioita mitä pariskunnan välillä voi olla.
Meilläkin oli niin tunnekylmää muutama vuosi, että nauttisin tästä jos olisin varma ettei asia vaivaisi miestäni. Moni nainen kokee näitä tuntemuksia lasten kasvamisen jälkeen. Kun ei tarvitse koko ajan pyörittää sitä vaippasirkusta. Moni nainen lähtee hakemaan sitä nuoruuttaan ja lähtee pettämään. Minä olen sitä mieltä ja toivon että saan tämän suhteen toimimaan.
Nyt mietin että onko parempi vain olla puhumatta näistä asioista, siinä vain tulee helposti loukattua toista. Joskus oikeasti mietin lähtöä ammattiauttajalle. Tulee tunne että olenko epänormaali. Pitääkö mies minua kenties liian vanhana tälläiseksi "aktiiviiseksi". Vai näkeekö hän meidät mieluummin vanhempina ei miehenä ja naisena. Pitäisikö tälläiset asiat tosiaan kuulua nuoruuteen.
Mulla on myös huono itsetunto. Naisellisuus on pohjalukemissa. Heijastan tätä asiaa kaikkeen. Tuntuu ettei minua hyväksytä naisena. Ja se tunne että koen itseni likaiseksi ja häpeän itseäni, se on musertavaa. Mies vielä sanoi, että kun meillä ei ole todellisia ongelmia, niin hän ei ymmärrä minua. Miksei seksistä voi puhua ihan niinkuin puhutaan muistakin asioista perheessä. Miksei saa tuntea olevansa haluttu. Ihminen on kutenkin seksuaalinen olento nuoresta vanhuuteen.
...jalat suustani. Nyt vasta luin tämän ketjun, joten aiemmin en voinut vastata.
Minulla oli viitisen vuotta sitten (10 v avioliiton jälkeen, kun lapset olivat jo vähän kasvaneet) jakso, jolloin panetti jatkuvasti. Mieheni suhtautui asiaan suunnilleen samoin kuin sinun miehesi. Esille tuli samalla hänen muitakin tyytymättömyyden aiheitaan sängyssä. Ei niin isoja, mutta piti nekin kerätä siihen samaan saumaan. :( Vastaus yrityksiini oli kaksi kertaa kolmesta EI (tyypillinen syy: aina ei paneta). Niistä kerroista, jolloin hän suostui, löytyi noin 70 %:ssa jotain vikaa (meni vähän turhan myöhään tms). Jäljelle jääneistä noin 10 %:sta ei tullut minkäänlaista kommenttia. Sain vaikutelman, että jos eivät nyt niin huonojakaan tilanteita olleet, niin ei niissä ollut mitään kehumistakaan. Ja haluni osoitukset hän yleensäkin koki vaatimuksiksi.
Jaksoin (pikkuhiljaa harventaen yrityksiäni) tehdä aloitteita puolitoista vuotta. Nyt on mennyt yli kolme vuotta ilman yhtään aloitettani, eikä mieheni ole yhden yhtä kertaa sanonut niitä kaipaavansa. Omatkin haluni ovat onneksi vähentyneet. Meillä touhutaan keskimäärin parin viikon välein. Tosin silloin mieheni on yleensä tyytyväinen, eli usein tulee joku positiivinen kommentti. Mieheni tosin ei tiedä, mitä naisen ei-vastaus tarkoittaa. Olen itse suostunut aina hänen tahtoessaan.
En puhu miehelleni mitään koko asiasta, koska ei se hyödyttäisi. Hän ottaisi sen kuitenkin pelkkänä vaatimuksena. Eniten asia alkoi näkyä ulospäin niin, että menetin vähäisenkin kiinnostukseni huushollin hoitoon. Kyllä minä ruokaa laitan, mutta mies totesi jossain vaiheessa, että huusholli näyttää sekaisemmalta. Ja hänen huomaamansa ajankohta liittyy juuri siihen tilanteeseen, jolloin lopetin seksin ruinaamisen.
En osaa neuvoa sinua millään lailla. Kerroinpahan oman taustani. Jos sinusta siltä tuntuu, hae apua edes itsellesi. Minä en ole osannut, vaikka se ehkä olisi ollut tarpeenkin.
Mietin minkälaiseksi elämä olisi tullut, jos oltais enemmän vietetty aikaa yhessä. Ensimmäinen lapsi tuli todella nopeasti kuvioihin. Jotenkin se yhteinen elämä ei ollut vielä muotoutunut, ja sitten meitä olikin kolme. Suhdetta ei sitten osattu hoitaa. Lapsia ei koskaan saatu hoitoon, eikä mitään puuhattu kahdestaan. Ei ollut sellaista meiän yhteistä juttua.
Mieheni tokaisi hiljan, että pitäiskö aina kyhnätä yhessä, olisinko silloin vasta tyytyväinen. Tiedä tarkoittiko hän nyt sitten että vaimo tekee liian usein aloitteen. Miehellä on kyllä ollut aina heikko libido, ja huolta mieskunnostaan. Mutta eipä siitä ole puhuttu, eikä asialle tehty mitään. Mies oli ollut parissa suhteessa ennen meitä. Käsitin että vähän seksiä oli niissäkin suhteissa ollut.
Mielestäni oli mieheltä loukkaavaa väittää, että eikö mikään muu enää pyöri päässäni. Se että haluan usein, ja toinen olisi samalla aaltopituudella, niin asiat loksahtaisivat ikäänkuin yhteen. Nyt sitten mietinkin asiaa jatkuvasti koska asia on miehelle ongelma. Ihan kauheaa jos alkaa illalla haluttamaan, yritä siinä sitten olla normaalisti.
Aviero ei ole ensimmäisenä mielessä, tuntuisi kauhealta jättää toinen tämän vuoksi. Mutta jos tälläinen tilanne pariskunnille tulee, en ihmettele että jätetään ja petetään. Tälläistä tyhjää ja pahaa oloa en toivoisi kenellekkään. Pettää en silti halua. Minusta on tullut tämän asian tiimoilta todella hiljainen ja vaisu. Mies ihmettelee, että olen nykyään niin erilainen. Olinkin ennen iloinen ja energinen. Nykyään olen alkanut ulkoila paljon. Kävely on minun henkireikäni. Ruoka ei maistu, ja univelkaakin on kosolti. Mutta ulkoilu on ainut joka pitää minut edes jotenkin kasassa.
Koen itseni niin epäonnistuneeksi vaimona ja joskus äitinä. Mietin että olenko huono äiti, jos pyöritän arjen keskellä näitä ajatuksiani. Monasti viikkosiivous jää tekemättä, mitä väliä silla on. Sitten taas siivoan niin että vähempikin riittäisi. Vaimona koen myös epäonnistuneeni. Kun oikeasti haluaisin että oltais miehen kanssa onnellisia. Vielä sittenkin, että olisi puhuttavaa kun lapset lähtee pirtistä.
Silti ajattelen ettei se ole keltään pois jos äiti ja isäkin joskus riehaantuu ja villiintyy. Tekisi mieli lähettää miehelle tuhmia tekstareita ja tehä seksitreffit illaksi. Mutta miettisikö hän sitten että taas se vaimo pyörittelee niitä asioita.
Minäkin olen miettinyt noita kertojen harventamisia. Olen sen jo tehnytkin. Silloin tuntuu, että kävelen varmasti kenkäni puhki pihalla. Iltamyöhälläkin on pakko päästä haukkaamaan happea.
Minua ihmetyttää tuo miesten tyytyväisyys. Omakin mies on todella tyytyväinen niinä kertoina kun ollaan yhessä. Mutta jotenkin hänestä tuntuu(analysoin) että hän pelkää jos on liian usein, että se alkaa liikaa hallita kuvioita. Mielestäni näin ei ole. Seksielämä voi säilyä ihan omana juttunaan muun arjen keskellä. Vihjailevat sanat, kosketukset aina silloin tällöin piristää kummasti. Ja poistaa stressiä. Ihmisen suurin virhe on karttaa seksiä silloin kun on stressiä.
Ennen mietin et onko minussa joain vikaa. Useamman lapsen jälkeen kun ei enää ole kuin ennen. Miettii että ulkoisesti on varmasti joku vika.
Sitten ajattelin että olenko liian tyrkky ja helppo. Mut mietin että jos mies olisi se haluavampi, niin miten asiat olisi. Tiedän ettei mies ainakaan häpeilisi halukkuuttaan. Eikä analysoisi joka asiaa. Mietin ihan oikeesti et onko miehelle hyväksytympää olla halukkaampi, naisesta tehdään heti sitten joku vonkaaja tahi liian helppo. Hyvä ettei "huoran" mainetta saa päällensä.
Istutetaanko se roolimalli meihin jo nuorena. Miehet saa haluta, mutta nainen on huono jos se liikaa miettii näitä asioita.
Mutta kiitos sinulle Justiina kirjoituksestasi. Helpottavaa huomata ettei ole ainut. Luulin jo olevani päästäni vialla näiden halujeni kanssa. Mutta kai se on niin, että kun lapset kasvaa, niin naiset helpsti palaavat tunne-elämältään sinne suhteen alkuaikoihin.
Sama juttu täälläkin omia haluja riittäisi mutta miehellä ei, tosin miehelläni on ollut lukuisia suhteita ja ehkä se vaikuttaa asiaan .
Kuinka sitä nyt enään oma vaimo kiinnostaisi keski-ikäisenä kun ei ole kiinnostanut aiemminkaan.
Seksi asioistakin puhutaan vain kun on kysymys naisen haluttomuudesta.
Muilla suhteilla tuskin on vaikutusta haluttomuuteen,joskus on päinvastoin.
Mies voi olla loukkaantunut jostakin asiasta ja pidättelee tahallaan.
...että miehelläsi on ollut naissuhteita yhdessä olonne aikana? Vai ennen sitä? Minulta tosin saattaisivat joksikin aikaa mennä halut miestäni kohtaan, jos tietäisin hänen käyneen vieraissa. Jos naisjutut ovat olleet ennen sinua, tuskin vaikuttavat. Minun miehelläni niitä ei hänen puheidensa mukaan ole ollut ennenkään, joten en usko vaikuttavan asiaan - paitsi jos miehesi on saanut jostain jutusta trauman. En tiedä...