Olen 17v poika, käyn kymppiluokkaa, ei ole tulevaisuudensuunnitelmia, menettänyt kaikki läheiset kaverit, luokallani minulla ei tavallaan ole kavereita, olen vapaa-ajallani yksin koneella kotona, elämä on tylsää, vanhemmat eronneet, sisko asuu laitoksessa yms yms.
Pelkään menettäväni parhaimmat vuodet elämästäni kotona yksin istumiseen. Haluaisin tälläkin hetkellä olla joittenki kavereitten kanssa pitämässä hauskaa tai vaan viettää aikaa. Pelkään että tuhlaan nuoruuteni näin. Olen kyllästynyt olemaan yksin.
On vaikeaa solmia ihmissuhteita kun ihmisillä on sinusta ennakkoluuloja ja pitävät sinua tylsänä ja ketään ei kiinnosta. Olen oikeasti aina ollut oma itseni, mukava, kohtelias nuori mies mutta olen yksinäinen.
Pelkään menettäväni parhaimmat vuodet elämästäni kotona yksin istumiseen. Haluaisin tälläkin hetkellä olla joittenki kavereitten kanssa pitämässä hauskaa tai vaan viettää aikaa. Pelkään että tuhlaan nuoruuteni näin. Olen kyllästynyt olemaan yksin.
On vaikeaa solmia ihmissuhteita kun ihmisillä on sinusta ennakkoluuloja ja pitävät sinua tylsänä ja ketään ei kiinnosta. Olen oikeasti aina ollut oma itseni, mukava, kohtelias nuori mies mutta olen yksinäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi jäit kymppiluokalle? Menikö koulu huonosti yläasteella? Kannattaa ihan oikeasti panostaa kouluun ja hankkia hyvä päättötodistus nyt kun vielä voit. Näetkö että sulla on kaikki mahdollisuudet elämässä? :)
Älä masennu ja jää miettimään muiden ennakkoluuloja. Sinä itse päätät kuka olet. Itteensä pitää oikeesti potkia perseelle välillä. Mä oon kanssa vähän tuollaisessa tilanteessa. Mun pitää laittaa kaikki peliin, koska oon hakemassa unelma-alalleni yliopistoon. Ei se mikään pitkäaikainen unelma oo ollu, mutta nyt kun oikeen oon miettiny, se on alkanut tuntuu oikeelta ja haluun keskittyy siihen täysillä.
Tiedän, että toi saattaa susta tuntuu ihan eri jutulta, koska oot kymppiluokalla. Sulla on kuitenkin kaikki sun nenän edessä. Mahdollisuudet pitää oppii näkemään. :)
Älä jää kotiin koneelle. Kyllä mäkin taidan ihan liikaa koneella aikaa viettää, kun pitäis tehdä jotain järkevää.. Aseta itelles pienii tavoitteita. Vaikka koulun ja ihmissuhteiden eteen. :)
Tiedän, että ihmissuhteet on yleensä ne mitkä laittaa elämän sekaisin. Sä alat jo olla siinä iässä, että otat tiestä vastuun. Koita pitää suhteita yllä sun perheeseen, jos vaan mitenkään mahdollista. Yritä olla positiivisella tuulella.
Mua alettiin ihan yhtäkkiä kiusata koulussa ja mut jätettiin yksin yläasteen loppupuolella. Voi olla, että muutuin ihmisenä silloin vähän.. Tuntui, että kaikki pitää rakentaa alusta. Lähin yksin kauas toiseen kaupunkiin kouluun. Se oli aika raskasta, vaikka se oli mun oma päätös. Oon ollu masentunu ja tehny sellasiakin asioita, etten ees tunnista itteni kun mietin..
Oon kuitenkin pärjännyt yksin. Kyllä mäkin kaipaan hyviä ystäviä. Ystäviä en oo vieläkään löytäny... Mulla on ehkä itellä niitä ennakkoluuloja muiden suhteen enkä oo tavallaan halunnu tuoda esille omaa yksinäisyyttäni.
Varsinkin yläasteen lopulla ja lukion alussa tuntui siltä, että elämä valuu hukkaan. Nykyään tykkään vaan siitä, ettei kukaan muu ohjaile mua ku mä itse. :) Oon jo ajat sitte päässy yli mun vanhoista kavereista. Tuntuu kuitenkin vähän tyhjältä lähes joka päivä, koska ei oo ketään läheistä ihmistä.. ja tunnen oloni epäonnistuneeks ihmissuhteissa, vaikka kaikki ystävät ketä mulla on koskaan ollu, on ollu mulle todella tärkeitä, samoin ex-poikaystävä.. Oon kuitenki ihan hyvä ihminen ja uskon, että tuun vielä löytää kavereita ja miehen joskus...
Tuntuu välillä, että toisille tulee kaikki tarjottimella. En tiedä miten se asia on, mutta kyllä asiat onnistuu omalla älyllä ja päättäväisyydelläki. Toisia ei tarvi kuunnella haluu. Ei sun muakaan pidä kuunnella jos ei siltä tunnu.
Sun pitää näyttää itelles että sä pärjäät. :) Pian muutkin huomaa ja sä voit olla jollekin esimerkkinä. Jos sulla vielä jotain mahdollisia kaverisuhteita on niin voit kerätä rohkeutta ja ottaa uudelleen yhteyttä. Näytä muille että oot hyvä tyyppi. En usko, että oot mikään tylsimys. Se on kyllä totta, että jos on allapäin kokoajan niin se vaikuttaa tuohon. Liikunnan harrastaminen todennäköisesti parantaa kenen tahansa mielialaa. Se on ihan tieteellinen juttu.
Kiitti vastauksesta. Mä haluaisinki näyttää muille että oon oikeesti hyvä tyyppi mut muakin on joskus kiusattu ja pilkattu niin en oikeen tiedä keneen luottaa. Ja kaikenlisäks mä oon ihastunut yhteen tyttöön joka viettää aikaa mun vanhojen kiusaajien kanssa, ei tunnu että mulla ois mitään mahiksia siihen. On kyllä aika kiusallista.