Yksinäisyys on vallanut näköjään tämän pojan maailman. Muutama vuosi sitten oli suhteellisesti kavereita niin koulussa kuin harrastuksissa.
Harrastuksen lopetettuani meni samassa joukkueessa kaverit sitä myötä. Kukaan ei ole edes kysellyt perään lähdettyäni, vaikka tulinkin hyvin toimeen heidän kanssaan ja juttua lensi.
Koulussa toki on ns. "koulukavereita", joiden kanssa voi jutella koulusta yms. siihen liittyvää, mutta muusta he eivät juuri halua puhua. Minua syrjitään jokaisessa keskustelussa, joka liittyy koulun ulkopuolisiin asioihin. Sittenkun puhutaankin koulusta niin johan on aidan ovet auki.
Syy miksi päädyin tänne kirjoittamaan tätä tekstiä löytynee siitä, että nyt se viimeinenkin kaveri, jonka kanssa olen vapaa-aikaa viettänyt viimeiset kaksi vuotta katkaisi välit-> en tiedä miksi.
Eli siis tällä hetkellä minulla käytännössä ei ole kavereita.
Elämäni on kuitenkin päivästä riippuen suhteellisen aktiivista, koulupäivät pitkiä, koti kaukana kotoa ja käyn muutenkin salilla pyörähtämässä muutaman kerran viikossa. Muu vapaa-aika varmaan menee sitten kotona tietokoneella/telkkaria katsellessa ja muutenkin kotona pyörähdellessä.
Pienestä pitäen olen aina halunnut poliisiksi: Tämä haave on se ainoa asia, jonka takia pystyn elämään ongelmani kanssa. Yritän ajatella aina positiivsesti ja olen aina ihmisille hyvin avoin, rehellinen, auttavainen jamuutenkin ihan hyvällä päällä julkisilla paikoilla. En siis pelkää ihmisiä vaan, tykkään olla heidän kanssa tekemisissä
Olen vähän aikaa halunnut avautua jonnekin, joten koin tämän olevan paras vaihtoehto. Jokainen saa vetää tästä teksistä omat johtopäätöksensä ja olla mitä mieltä tahansa. :)
Harrastuksen lopetettuani meni samassa joukkueessa kaverit sitä myötä. Kukaan ei ole edes kysellyt perään lähdettyäni, vaikka tulinkin hyvin toimeen heidän kanssaan ja juttua lensi.
Koulussa toki on ns. "koulukavereita", joiden kanssa voi jutella koulusta yms. siihen liittyvää, mutta muusta he eivät juuri halua puhua. Minua syrjitään jokaisessa keskustelussa, joka liittyy koulun ulkopuolisiin asioihin. Sittenkun puhutaankin koulusta niin johan on aidan ovet auki.
Syy miksi päädyin tänne kirjoittamaan tätä tekstiä löytynee siitä, että nyt se viimeinenkin kaveri, jonka kanssa olen vapaa-aikaa viettänyt viimeiset kaksi vuotta katkaisi välit-> en tiedä miksi.
Eli siis tällä hetkellä minulla käytännössä ei ole kavereita.
Elämäni on kuitenkin päivästä riippuen suhteellisen aktiivista, koulupäivät pitkiä, koti kaukana kotoa ja käyn muutenkin salilla pyörähtämässä muutaman kerran viikossa. Muu vapaa-aika varmaan menee sitten kotona tietokoneella/telkkaria katsellessa ja muutenkin kotona pyörähdellessä.
Pienestä pitäen olen aina halunnut poliisiksi: Tämä haave on se ainoa asia, jonka takia pystyn elämään ongelmani kanssa. Yritän ajatella aina positiivsesti ja olen aina ihmisille hyvin avoin, rehellinen, auttavainen jamuutenkin ihan hyvällä päällä julkisilla paikoilla. En siis pelkää ihmisiä vaan, tykkään olla heidän kanssa tekemisissä
Olen vähän aikaa halunnut avautua jonnekin, joten koin tämän olevan paras vaihtoehto. Jokainen saa vetää tästä teksistä omat johtopäätöksensä ja olla mitä mieltä tahansa. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vastaanpa nyt sinullekin :) Kuulostaa tutulta jotenkin tuo sun elämä...
Hyvä ainakin, että pidät kunnosta huolta. Se on aika olennainen kriteeri, kun hakee poliisikouluun.
Aika vaikea sanoa, että mikä siinä on kun jotkut ihmiset haluu jutella koulujutuista muttei halua ystävystyä... Se on jotenkin omituista... koulujutuista tulee aina vähän juteltua, mutta se on usein sellanen aihe josta siirrytään nopeesti toiseen.. :) Ehkä joku kokee ettei haluu enää lisää kavereita. Mahdoton sanoa.
Uskon että tuut hyvin pärjäämään :) Joskus ei voi kun ihmetellä muita ihmisiä.. mutta kyllä niitä oikeita kavereita sitten joskus löytyy. Mä elän siinä toivossa..
Mitäs jos ystävystyt ton toisen 17 - vuotiaan kanssa. Sattui niin sopivasti :D Voi kyllä olla vähän hankalaa jos asutte eripuolella maata
Uskon että melkein jokainen kokee jossain elämän vaiheessa yksinäisyyttä. Nykyään taitaa olla niin, että on vain se perhe, harrastukset ja työ ja niiden kautta tapahtuu se sosiaalisyys. Aika harvoilla on sitten enää ihan vain joku ystävä tai kaveri jota tavataan tuosta noin vain vapaa ajalla.
Sinulla on hieno haave tulla poliisiksi. Mitä nyt koet, on evästystä tulevaan tehtävääsi. Osaat ymmärtää sitten työssäsi ihmistä. Uskon että suurin osa poliisin tehtävistä poikii juuri yksinäisyyden seurauksena: ihminen on kapinallinen, mustasukkainen, väkivaltainen, kun kokee olevansa yksin, valitsee jopa jengin ja alamaailman elämän vain sen vuoksi, ettei halua olla yksin.
.