Pitäisköhän nimimerkki rekisteröidä?..hmm..enpä tiedä kannaattaako tuota, vaikka joku muu saattaa nimeäni käyttääkkin. Joku tossa aikaisemmin ihmetteli minne olin kadonnut lyhyen "tuttavuuden" jälkeen. Tosiasia on, että netti on ollut pimennossa vähän aikaa ja se toinen syy on se, että suurimmasta osasta näistä "empaattisista, rakastavista ja huoehtivista" sijaisvanhemmista nousee helposti kireitä, joustamattomia sekä varsin töykeitä tyyppejä, kuten keskusteluiden kuluista voi päätellä. Muutamat teistä ovat sydämestä lähtevällä rintaäänellä tuoneet niitä valitettavia epäkohtia esille sijaishuollosta, mitä me monet vain uskallamme ajatella (es. Susua, MÄÄ ja Niisku)ja tietääkseni tämä foorumi on tarkoitettu juuri mielen keventämistä varten, kuka sitä sievistelyä jaksaa lukea tai toisten syyllistämistä, varsinkin kun osa teistä, kurja kyllä, on erittäin epäsosiaalisen, katkeran ja vihaisen oloisia...sääli.
Taustalla kauan ja SYYSTÄ
Kotikokki
3329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itselleni tuli (näin ensikertalaisena) myös aika kitkerä maku keskustelupalstan sävystä. Olisin niin mielelläni kuullut myös sijaislapsen myötä tulleista positiivisista vaikutuksista sijaisperheen elämään, mutta keskustelu kääntyikin aika ikävään suuntaan. Älkää hyvät ihmiset antako raskaan arjen katkeroittaa teitä. Tiedän, että vaikeina hetkinä helpottaa purkaa tuntoja (ja näin täytyy tehdäkin), mutta muistakaa, että ilo ruokkii iloa ja viha vihaa! Tykönämme pohdimme mieheni kanssa varmasti tarkkaan sijaislapsen hankintaa, henkisesti olen varautunut rankkoihin kokemuksiin, mikäli sijaislapseen päädymme. Toisaalta, minussakin elää se pieni optimisti, joka toivoisi ns. normaalia elämää jatkossakin. Ehkä aloitamme tukiperhe-toiminnasta...
En halua edellä kuulosta "besser wisseriltä", toivottaa vain voimia syksyyn ja kiittää kaikesta huolimatta kommenteista :)
:) :) :) :)
päädyitte sitten mihin ratkaisuun tahansa. On tärkeää katsoa omaan elämänselkäreppuun ja siihen mistä sen sisällön on saanut sekä ne kaikki mielipiteet, ajatukset sekä mahdolliset ennakkoluulot ym.
Huostaanotettulapsi on se lähtökohta ja siihen liittyy myös hänen elämäntaustansa joka siis voi olla aivan laidasta laitaan. Huostaanotettu lapsi tarvitsee vanhempia ja kotia, eli sijaisvanhemmat ovat hyvin tärkeitä henkilöitä meidän yhteiskunnassamme.
Mielestäni täällä kun lukee näitä ketjuja niin sitä varmaan ymmärtää nuo vaikeat työläät ja monella tavalla rasittavat kertomukset ehkä paremmin jos itse on käynyt ne läpi tai on samassa tilanteessa. Ne hyvät hetket niistä ei viitsi usein edes lukea. Sitä kuin hakee vertaistaan ja samalla tuntee että en/emme ole yksin. Meillä juuri nyt on meneillään vaikea kausi tässä valillä oli pariviikkoa aika tasaista arjen tohinaa. Mutta uskon tämän jälleen muuttuvan hyväksi ja samalla kehittäväksi kaudeksi. Syynä on bioäidin kamppailu omasta elämästään joko tai ei tiedä edes itse mitä haluaa. Mutta lapselleen kertoo keskeneräisiä haaveitaan. Lapsi sitten reagoi hyvin julmasti omaa itseään ja muita kohtaan.
Niinsanottua normaalia elämää pitää toivoa ja silleperustalle rakentaa koko perheelämä. Voi usein viedä paljon aikaa ja voimia mutta se pienikin muutos parempaan on niin suuri palkkio että sillä jo mennään pitkälti arjen riennoissa.
On kausia että ei ole kuin lupaa iloita mistään jos sen teet kaikesta huolimatta niin seuraukset saattaa olla mitkä tahansa. Mutta uskon edelleen että kyllä vahva aikuinen on hankalissakin tilanteissa se johon lapsi oppii lopultakin luottamaan.
Me tunnemme nyt kohta neljän vuoden tarmokkaan ohjaavan kasvatuksen tuloksena sellaisia pieniä kohokohtia ja voimme iloita yhdessä mutta vaan hivenen verran kerrallaan.
Valokuvat ja videofilmit joita on otettu vuosien aikana ja siltäpohjalta on mukava lähteä rakentamaan sen unohdetun ajan tiimoilta sitä uutta samalla muistellen mennyttä. Kuten mehu jossa oli myrkkyä, hammastahna jossa myrkkyä, ruoka kauheaa ja varmasti sekoitettu siihenkin myrkkyä ei edes omat leipomansa pullat maistuneet epäily siinä myös että niissä jotakin myrkyllistä kaasua.
Näistä nyt voimme jo puhua ja hän itse jopa nauraa niille ja kertoo lisää epäilyistää niiltä ajoilta. Aikanaan nämnä olivat hänelle totisinta totta.
Tällaisia voisi kertoa loputtomiin ja paljon kauheimpiakin mutta näistä olemme lapsen kanssa selvinneet ja luottamus kasvaa hiljalleen. Samalla varmaan ilmenee uusia mieltä järkyttäviä tilanteita joten ei tässä kovin rentoina uskalleta olla.
Ei ole lapsen vika jos oireilee vaan syyt ovat usein ongelmien tuottamat tulokset. Eikä voi syyttää biovanhempiakaan koska eihän heidänkään elämänsä ole sitä helpointa vaan usein sairasta ja pahoin ongelmaista.
On myös lapsia jotka tulevat sijaiskotiin aivan tasapainoisista kodeista jolloin syy saattaa olla jokin elämän tilanne joka pakottaa sijoittamaan lapsen mutta ei ole huostaanotettu sanan varsinaisessa merkityksessä.
Muista että sinua ja teitä muita tarvitaan.