olen parikymppinen nainen ja Olen viime aikoina tuntenut oloni erittäin oudoksi.Tunnen että olen saanut tarpeekseni tästä pahasta maailmasta eikä huvita enää asua ja elää täällä.En halua mennä opiskelemaan enkä töihin,kun en kykene siihen.Pelkään välillä jopa itseäni,siis omia ajatuksiani ja usein muitakin ihmisiä,minulle on mahdotonta mennä yksin hoitamaan ihan normaaleita asioita.Asun vielä kotona ja haluan muuttaa äkkiä pois,en tiedä vain minne.Onneksi on muutama kaveri,mutta valitettavasti he ovat kaikki aika juoppoja.Pakko juoda itsekin joka viikonloppu.En tajua miksi olen näin säikky ja käyttäydyn oudosti? kukaan ei oikein ymmärrä minua,jos saatan vaikka yhtäkkiä ruveta hirveästi nauramaan jollekin asialle joka ei naurata muita.Pitäisi varmaan mennä jonnekin psykiatrille?
Help me!
vainoharhainen
8521
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Osittain tuttua juttua.. kuten tuossa itsekin kyselin näiltä ihmisiltä mikä ihme mua vaivaa.
Meikä on ollut joskus psykologilla mutta ei asiat silloin paljoa muuttuneet. Ehkä kannattaa kuitenkin kokeilla. Ei siinä ainakaan mitään hävinnyt.
Ekaks lopeta juominen. Krapula vain pahentaa noidan kehää. Psykologit ovat mitä ovat mutta kokeile.
Mee ihmeessä käymään vaikka psykologilla. Sinne saa lähetteen esim. kouluterveydenhoitajalta. Kuten sanottu, ei siinä ainakaan mitään häviä ja hoito on opiskelijalle ilmaista. Kannattaa käyttää sitä mahdollisuutta. Puhuminen kaikista pelottavista ajatuksista ynnä muista yleensä helpottaa. Tsemppiä sulle!
ne vain sekoittaa sun lopunkin....
se on viimeinen vaihtoehto....
muuta vaikka paikkakuntaa.........
Mun elämä on ollut samanlaista jo kaks vuotta. Lisäks meillä on perheessä paljon ongelmia ja mulla on melko vakava bulimia. Muakaan ei huvita mikään, tänäänkin oon itkeny kokopäivän. Masennuslääkkeitäkin mä syön, mut niistä ei erikoisemmin apua ole. Kävin aikasemmin psykologilla, mut sen sit lopetin, ku se oli aika ahistavaa..akka vaa tuijotti mua ja kyseli tyhmiä kysymyksiä. Huomenna mulla on kuitenkin keskusteluaika psykiatrille. Tälläkertaa aion kertoo asiat niinkun ne on ja toivon saavani apua. Veljeni oli mielisairaalassa yli vuoden ja sai elämänhalunsa takaisin...toivon kuitenkin et parantuisin ilman sinne menoo..Mä oon vast lähiaikoina pystyny myöntään itelleni et oon sairas ja tarviin apua..Koita säkin jaksaa ja mee ihmeessä keskusteleen jonkun kanssa, ei siitä haittaakaan voi olla:)
Jos heität tuommosia paskakommentteja niin perustele!
Kommenttisi oli asiaton. Ihminen joka ei ole koskaan kokenut masennusta jne ei ole mielestäni häävi kommentoimaan tuolla tavalla.
juu soittelin oman paikkakuntani mielenterveystoimistoon ja siellä sanottiin että mene lääkäriin...mitähän se auttaa? sain sellasen käsityksen että en pääse ollenkaan psykiatrin juttusille.Lääkäri saattaa määrätä jotain masennuslääkkeitä mitä tällä hetkellä haluaisinkin mutta olisin kyllä ensin halunnut mennä sinne mielenterveystoimistoon...saa nähdä pystyykö mua nyt kukaan auttamaan.