uskovainen, jolle täältä ikuisuuteen siitymisen hetki joutuu niin äkkiarvaamatta, että jää joku nimellinen synti anteeksipyytämättä omalle tunnolle? Tai sopimatta läheisten kanssa uskovaisten tai epäuskoisten? Vai onko sillä mitään merkitystä?
Minne päätyy...
epätietoinen
251816
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ellet kerkiä juoksemaan lähimmän veeällän luokse pyytämään syntejäsi anteeksi, niin sinulle käy huonosti. Jumala ei pysty niitä anteeksi antamaan.
luokitellaanko synnit jotenkin?
mutta jos vaikka ahneuden synti olisi päässyt riepottamaan ja vaikka lottoa tullut pelattua äkkirikastumisen toivossa....esimerkiksi
Jos uskomassa kuolee, niin kyllä silloin hyvin käy uskoakseni.
uskoko riittää? oli synnit annettu täällä maanpäällä anteeksi tai ei?
omistaa kuollessaan kaikkien syntien anteeksiantamuksen, vaikka hänellä olisi tunnollaan jokin nimellinen synti. Jokainen ihminen tekee syntiä päivittäin -olipa uskovainen tai ei.
Vanhurskaus ei ole kiinni omista teoista tai siitä, onko osannut ja jaksanut pyytää anteeksi kaikkia syntejään. Jos näin olisi, oltaisiin rippiopissa.
syntejä sitten saarnataan täällä anteeksi, jos niillä ei ole mitään tekemistä iänkaikkisuuden ja pelastumisen kanssa?
Syntejä saarnataan siksi anteeksi päivittäin ja hetkittäinkin siksi että me säilyttäisiin uskomassa.Jos ei saarnattais niin sanoisko niin kun synti aina kaikkiin tarttuu ja jos ei voi välillä puhdistautua alkaa synti kasautua kuin tunkio ja voidaan sanoa että tunkion päältä on vaikea uskoa se on vaarallinen tila usko voi sammua ja Puhä Henki voi paeta sydämeltä. Ja seurauksena on elävän uskon menetys.
Siksi syntiä pitää aina panna pois kun se tarttuu sillä se on todella tulenarkaa tavaraa.
Raamatun mukaan me kaikki ihmiset olemme poispoikenneet ja syntiin joutuneet ensimmäisen ihmisparin vuoksi, maailmassa ei siis ole yhtään synnitöntä ihmistä. Miten synti voi estää uskon Jumalaan, hänen armollisuuteen ja anteeksiantoonsa?
silloin ei kukaan voisi synnin vuoksi uskoa. Olipa niitä syntejä paljon tai vähän, pieniä tai suuria, muruja tai tunkioita.
kuka tahansa ja armollisuuteen ja anteksiantoonkin. Mutta haluaako ottaa saarnatun anteeksiannon vastaan, se on ratkaisevaa.
sehän on silloin ihan mahdotonta koko ajan pyytää niitä syntejä anteeksi. Siis tarkoitan sitä, että toiselta ihmiseltä pyytää. Sitähän se on se uskominen, että täällä saadaan armosta uskoa, yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.
VL:t tarvitsevat vain sellaisen konkreettisen varmistuksen toiselta ihmiseltä siihen, että juuri hänen syntinsä on anteeksi annettu. Olenko oikeassa?
katsoitko muita vastauksia? niissähän sanotaan, että usko ja Pyhä Henki riittää.Jos jotain on jäänyt anteeksi toiselta ihmiseltä pyytämättä ei se ratkaise
eihän se noin mene.Ensinnäkin me ihmiset vl-lätkin olemme hyvinkin erilaisia, toiset tarvitsevat evankeliumin siunausta kohdalleen joka päivä, jotku saattavat tarvia kerran viikossa tai vielä harvemminkin, se on paljon siitä kiinni miten jaksamme kilvoitella syntiä vastaan. Itsellänikin on tullut tarvetta pyytää anteeksi oisko mennyt tuntiakaan, kun on ollut vaikeaa mutta sitten on saattanut mennä useta viikkojakin kun on tarvinnut anteeksiantamusta syntieni yli.
Eikä me mitään varmistuksia tarvita toisilta ihmisiltä vaan tehdään niinkuin Raamattussa jeesus opettaa:Joille te synnit anteeksi annatte....Eli selkeästi ihmiset täällä sitä virkaa hoitavat toinen toiselleen.Uskomassa oleva Pyhän Hengen omaava ihminen kaikenlaisille ihmisille,jo uskoville kuin myös armosta osattomillekin ihmisille.
jos Pyhä Henki on saanut säilyä.
Ei siis välttämättä ratkaise vaikka on jäänyt joltakin anteeksi pyytämättä jota vastaan on rikkonut. Mutta sellaisetkin asiat kannattaa korjata sillä takaan sen että on askel sen jälkeen kevyt kulkea jos näin voi ilmaista.
jos niitä syntejä ei ole anteeksi annettu kuolinhetkellä??? oli sitten uskovainen tai ei, eikö kohtalo ole sama molemmilla, kun Raamatun lause pitää on tosi; 'joille te synnit anteeksi annatte...'
on niin että eroa siinä on koska uskovainen voi vielä kuitenkin omistaa Pyhän hengen lahjaa sydämessään synneistä huolimatta. Ja onhan tässä uskovainen saanut aiemmin uskoa Puhän Hengen vaikutuksesta syntinsä anteeksi ja Itsekin kantanut Pyhää Henkeä sen jälkeen sydämellään.
Onko se vielä saanut säilyä vai onko jo paennut omaltatunnolta.
Ja sitä ei kukaan voi tietää minkälainen synnillisyys sen voi kadottaa.
Mutta kuvaamasi tilanne on jokatapauksessa hätkähdyttävän vaarallinen.
Eli kannattaa aina kilvoitella synnin poispanijana niin että vahinkoa ei pääse tapahtumaan, vaikka kuolema korjaisikin odottamatta.
Pyhä Henki tunnolla riittää, anteeksiantamattomilla synneillä ei ole merkitystä?
Siis Pyhä Henki tunnolla riittää,Mutta anteeksi antamattomilla synneillä voi olla voi olla suurikin merkitys juuri tuon Pyhän Hengen säilymiseen omallatunnolla.Eli sillä on valitettavasti usein merkitystä.
Rippi on ihmisille tarkoitettu eikä Jumalalle. Varmasti uskovainen ihminen pääsee taivaaseen tuollaisessa tilanteessa. Ja huomaa, hänen kaikki syntinsä on anteeksi annettu, vaikka hän ei olisi sitä "nimellistä syntiä" tunnustanutkaan rippi-isälle. Eli ei niin, että "kaikkien syntien ei tarvitse olla anteeksi".
Luepa Lutherin selitystä: http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/rippi.html
Synti kun ei ole yksittäisiä tekoja ja tekemättä jättämisiä, vaan paljon enemmän. Elävässä uskossa olevalla on kuitenkin joka hetki kaikki synnit anteeksi.
Syntien tunnustaminen, niiden anteeksi pyytäminen ja saaminen on Pyhää Henkeä sisällään kantavan kristityn armoetu, ei autuuden ehto. Syntejänsä anteeksi pyytämällä uskovainen ihminen keventää taakkaansa, jotta matkan tekeminen uskossa sujuisi helpommin.
Juuri tollei on asia;)
..niin yritän vielä valaista. Uskoa ei menetä, jos ei ole kieltänyt sitä sanoin, teoin tai ajatuksin. Jos on halu uskoa, on uskovainen. Kaikkihan joutuisivat kadotukseen, jos kuoleman hetkellä pitäisi olla pyytämässä anteeksi. Aina ehtii syntiä tekemään.
kuin tällä avaajalla ja hyvin voimakkaana, varsinkin silloin kun tein parannuksen. (Siis nikillä epätietoinen).
Joskus on todella pelottanut ajatella koko asiaa...
Mutta nyt olen löytänyt rauhan... Sielunvihollinen ei enää sillä kiusaa minua. :)