Koulun näkemykset puolustautumisesta/kestämisestä

No useinhan se menee niin, että jos vastaa/puolustautuu tilanteessa, toinen vastaa vielä kovemmin, tulee tönimistä ja lopulta tappelu. Toki suurimman osan ristiriitatilanteissa oppilaat keskenään selvittelevät milloin milläkin periaatteella. Koulun arjen sujuvuuden ja suuren lapsijoukon ollessa kyseessä, helpoin periaate käytännössä on juuri tuo, että sen, jota ärsytetään/loukataan tms. on tultava kertomaan opettajalle, se on paras tapa puolustautua näissä puitteissa. Muuten molempia rangaistaan. Toki käytännössä useimmat oppilaat puolustautuvat sanomalla takaisin eikä siinä sen enempää tai vakavampaa eikä kukaan asiaan puutu. Mutta sitten toisille saman sanominen onkin eri asia, ja joillakin sietokyky/itsetunto alhaisempi. Ja näihin tilanteisiin sitten jo joudutaankin puuttumaan.

Kannattaa kokeilla muutaman päivän (mieluummin puolen vuoden, jotta kasvatusvastuun lisäksi ymmärtää myös jotain kaikesta muusta tavoitteellisesta toiminnasta) sijaisuutta n.30 oppilaan luokassa, niin alkaa realiteetit monelle vanhemmalle valkenemaan.

Tatta kai on harmaatq aluetta todellisen kiusaamisen ja muun kiusoitelun ja kahnauksen välillä. Mitä tarkoitaa puolustautuminen? Lyöminen takaisin ja muu vastaava väkivalta on kuitenkin ainakin yksi rajapyykki... Toki kaunokirjallisuudessa ja tosiaelämässä on selviytymistarinoita, joissa kiusattu lopulta on antanut turpiin kiusaajilleen, mutta jotta, tämäkö on se tie, jota vanhemmat neuvovat tai koulun pitäisi neeuvoa ensiavuksi... Aina kiusattu ei voi fyysisesti voitaa joukkoa kusaajia tai fyysisesti vanhvempaansa. Ja koulun pitäisi edustaa sivilisaaatiota, yteiskuntaa, joka huolhetii ihmisten rurvallisuudesta, hyvinvoinnista, ihmisoikeukista. Yhteiskunta on juuri se jolla olemme nousseet viidakon lakien yläpuolelle niin että vain fyysinen voima tai kysy väkivalaan ja jopa sadismiin ei ratkaise vuorovaikutuksessa.

Tarkoitin puolustautumisella kylläkin vastaan sanomista, sillä lailla antamista takaisin. Väkivaltaan en kehota missään tapauksessa.

Olen ollut kymmenen vuotta opettajana ja miettinyt paljon, miksi jotkut oppilaat joutuvat kiusatuiksi ja toiset eivät koskaan. Oma käsitys on, että sellaiset, joita ei kiusata, viestittävät tavalla tai toisella, että minulle ei kannata alkaa mitään. Ja korostan siis, etten puhu väkivaltaisuudesta tai sillä uhoamisesta.

Olet toki oikeassa. Mutta ei se, että koulussa on tuo sääntö ja opettaja yrittää pitää siitä kiinni, tarkoita, että koulun henkilökunta mielessään sen allekirjoittaa.

Etkö osaa asettua opettajan asemaan? Mitä tapahtuisi, jos opettaja sanoisi oppilaille, että pitäkää puolenne, sanokaa takaisin jne? Opettaja on virkavastuulla toimiva virkamies, jonka on aseteltava nykypäivänä sanansa todella tarkkaan. Huoltajissa on ihmisiä, jotka etsivät opettajan sanomisista virheitä täikamman kanssa.

Voin täysin kuvitella, miten opettajaa jo kohta kiusaajan vanhemmat uhkaisivat lakijutulla, koska tämä on opettanut kunnianloukkauksen olevan sallittua tms. Kokemukseni mukaan juuri monien kiusaajien ja häiriköiden vanhemmat erittäin mielellään hämmentävät asioita tällä tavalla, jotta huomio keskittyisi kouluun ja opettajiin, eikä siihen, että oma lapsi on häirikkö. Kiusatut tai "kiusatut" puolestaan repisivät naamaansa vaikka lööpeissä asti siitä, miten taaskaan ei koulu tehnyt mitään. "Opettaja käski pikku Villen selvitä itse! Lue surullinen tarina!"

Opettajakin on ihminen. Ei hän halua joutua pulaan. Hän yrittää tehdä kaiken mahdollisimman turvallisesti ja selkeiden sääntöjen mukaan ihan itsensäkin takia.