Ei enää

kaikille teille jotka olette menettäneet uskonne parantua anoreksiasta, uskokaa että se on voitettavissa.Se ei käy helposti, tie parantumiseen on pitkä.Itse sairastuin 8v sitten, silloin elämässäni tapahtui suuria muutoksia ja menetyksiä.Psyykeeni järkkyi ja aloin rankaista( en tiedostanut tätä silloin)itseäni rajoittamalla syömistäni.Pidin heikkouden merkkinä nälkää ja halua syödä.Tahdoin näyttää kaikille miten vahva olen ja miten hyvä itsehillintäni on.Siitä alkoi elämäni oudoin vaihe, ihmettelen ettei kukaan huomannut kun 167cm pitkä tyttö vain laihtui.Olin täysin normaalipainoinen(55kg) ja yhtenä päivänä (jolloin havahduttiin ongelmaani)pyörryin julkisesti, mut vietiin sairaalaan jossa todettiin mun olevan aliravittu. Ajatelkaa aliravittu maailmassa jossa ihmisiä kuolee nälkään.Painoin 39kg, hiukseni lähti tukkoina, kuukautiset jäi pois ym...Kukaan läheiseni ei ollut huomannut mitään.Siitä sitten alkoi loputtoman tuntuinen tie parantumiseen, pakkosyöttöä, "pakkohoitoa" ja eräänä päivänä tajusin syöneeni miettimättä kaloreja, miettimättä miten eroon kiloista joita voi kertyä.Toivottavasti oivallatte että anoreksia on mielensairaus ja jos tahtoo parantua on myönnettävä tarvitsevansa apua ja ottaa apu vastaan.
0269
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Lilja kirjoitti:

kaikille teille jotka olette menettäneet uskonne parantua anoreksiasta, uskokaa että se on voitettavissa.Se ei käy helposti, tie parantumiseen on pitkä.Itse sairastuin 8v sitten, silloin elämässäni tapahtui suuria muutoksia ja menetyksiä.Psyykeeni järkkyi ja aloin rankaista( en tiedostanut tätä silloin)itseäni rajoittamalla syömistäni.Pidin heikkouden merkkinä nälkää ja halua syödä.Tahdoin näyttää kaikille miten vahva olen ja miten hyvä itsehillintäni on.Siitä alkoi elämäni oudoin vaihe, ihmettelen ettei kukaan huomannut kun 167cm pitkä tyttö vain laihtui.Olin täysin normaalipainoinen(55kg) ja yhtenä päivänä (jolloin havahduttiin ongelmaani)pyörryin julkisesti, mut vietiin sairaalaan jossa todettiin mun olevan aliravittu. Ajatelkaa aliravittu maailmassa jossa ihmisiä kuolee nälkään.Painoin 39kg, hiukseni lähti tukkoina, kuukautiset jäi pois ym...Kukaan läheiseni ei ollut huomannut mitään.Siitä sitten alkoi loputtoman tuntuinen tie parantumiseen, pakkosyöttöä, "pakkohoitoa" ja eräänä päivänä tajusin syöneeni miettimättä kaloreja, miettimättä miten eroon kiloista joita voi kertyä.Toivottavasti oivallatte että anoreksia on mielensairaus ja jos tahtoo parantua on myönnettävä tarvitsevansa apua ja ottaa apu vastaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu