kaikille teille jotka olette menettäneet uskonne parantua anoreksiasta, uskokaa että se on voitettavissa.Se ei käy helposti, tie parantumiseen on pitkä.Itse sairastuin 8v sitten, silloin elämässäni tapahtui suuria muutoksia ja menetyksiä.Psyykeeni järkkyi ja aloin rankaista( en tiedostanut tätä silloin)itseäni rajoittamalla syömistäni.Pidin heikkouden merkkinä nälkää ja halua syödä.Tahdoin näyttää kaikille miten vahva olen ja miten hyvä itsehillintäni on.Siitä alkoi elämäni oudoin vaihe, ihmettelen ettei kukaan huomannut kun 167cm pitkä tyttö vain laihtui.Olin täysin normaalipainoinen(55kg) ja yhtenä päivänä (jolloin havahduttiin ongelmaani)pyörryin julkisesti, mut vietiin sairaalaan jossa todettiin mun olevan aliravittu. Ajatelkaa aliravittu maailmassa jossa ihmisiä kuolee nälkään.Painoin 39kg, hiukseni lähti tukkoina, kuukautiset jäi pois ym...Kukaan läheiseni ei ollut huomannut mitään.Siitä sitten alkoi loputtoman tuntuinen tie parantumiseen, pakkosyöttöä, "pakkohoitoa" ja eräänä päivänä tajusin syöneeni miettimättä kaloreja, miettimättä miten eroon kiloista joita voi kertyä.Toivottavasti oivallatte että anoreksia on mielensairaus ja jos tahtoo parantua on myönnettävä tarvitsevansa apua ja ottaa apu vastaan.
Ei enää
Lilja
0269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.