Elikkäs mulla on 11kk sekarotuinen koira jossa ainakin pystykorvaa. Sisällä käyttäytyy hyvin ja uskoo hienosti kaiken. Ulos lähdöstä alkaakin sitten ongelmat.
Heti kun se tajuaa että ollaan ulos menossa niin haukkuu ja pomppii ja ei yhtään pysy paikallaan ja hihnan kun ottaa käteen niin alkaa hirvee vinkuminen. Aina olen kyllä vaatinut nätisti olon. Ulos kun päästään niin sen jälkeen ei usko mitään ja kaikki mikä liikkuu tarttee haukkua. Pari kertaa yrittänyt purra kun olen komentanut toisille koirille haukkumisesta.
Ja vetää hihnassa lähes kokoajan
Heti kun se tajuaa että ollaan ulos menossa niin haukkuu ja pomppii ja ei yhtään pysy paikallaan ja hihnan kun ottaa käteen niin alkaa hirvee vinkuminen. Aina olen kyllä vaatinut nätisti olon. Ulos kun päästään niin sen jälkeen ei usko mitään ja kaikki mikä liikkuu tarttee haukkua. Pari kertaa yrittänyt purra kun olen komentanut toisille koirille haukkumisesta.
Ja vetää hihnassa lähes kokoajan
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ideoita mitä tehdä?
Ideoita: kastroi se nyt alkuun ja mene tottelevaisuuskurssille tms. tapakoulutukseen lähinnä itse koulutettavaksi. Koirasi ehkä tarvitsee enemmän liikuntaa ja tekemistä kuin olet sille pystynyt järkkäämään. Olet käynyt käsiksi koiraan kun se on ollut innoissaan, jätäpä tuo kokonaan ja komennat äänellä, viemällä pois tilanteista ja esim. hyvinistuvalla kuonopannalla (jossa lukolla säädettävä kuonohihna, ei juoksusilmukka).
Minkälaista ulkoliikuntaa harrastatte, ajat ja kilometrit?
Olenko sanonut että olen käynyt koiraan käsiksi?
Kuonopantaa oonkin miettiny, sitä voisi kyllä harkita.
Kilometrejä en kyllä osaa sanoa, pyrkiny et vähintään kerran päivässä (yleensä useemminkin) käydään pitkällä lenkillä ja touhuillaan kaikkee muutenkin ulkona. Joka päivä, joka lenkille varannut sen puoli tuntia ainakin, välillä meneekin sitten 3 tuntiakin.
se kolme tuntia yhdelle lenkille mittaa joka päivä ja tee kaksi muuta tunnin lenkkiä niin alat huomata muutosta. Liikunnan puute on selvä yhtenä syynä ongelmiisi. Kilometreissä tuo päivittäinen matka tulisi olla yli 10km. Eli aikaa jää runsaasti pelattavaksi koiran kanssa hauskaa pitäen joten jokaisella matkalla pyrit opettamaan koiralle uusia käskyjä ja treenaat niiden vanhojen perillemenoa. Seuraa koirasi mielenkiinnon kohteita ja anna sen toteuttaa niitä. Eli jos vaikka nyt on kiinnostunut haukkumaan oravat niin anna toteuttaa viettiä tai jos myyrästämään niin anna kaivaa niitä. Aika kuluu kuin siivillä kun koiralla on luontaista tekemistä.
Älä missään tapauksessa silvo koiraasi, se ei tule auttamaan koska jo opittu tapa. Sen sijaan pyri löytämään sille uusia kavereita. Vastakkaisesta sukupuolesta.
Koirasi tulee kyllä rauhoittumaan, noin kolmevuotispäivän tienoilla tai jo aikaisemmin ehkä. Silloin voit vain ihmetellä mikä sille on tullut kun riehumiset ei enää maistu ja käskytkin tuntuu menevät perille kuin itsestään. Tämä kuitenkin edellyttää sitä että panostat opettamiseen. Tee se maltilla ja järjellä, älä negatiivisella tunteella.
Tämän ylläolevan kerron koska minulle tuli pystykorva juuri tuossa iässä kodinvaihtajana syystä että entinen omistaja ei sitä enää kestänyt. Ja nyt olen jo monta vuotta saanut kulkea kaupungilla ja metsissä hienosti käyttäytyvän herrasmieshaukun kera.