After the love has gone

Presenthasnorhythm kirjoitti:

aina noustessani
harjanteelle,
katsoessani
linnakkeen ohi
liukuvaa
hätkähdyttävää kauneutta

meren tuulen
tarttuessa serpentiinin
ohuisiin

lipputangon
korkuisiin ajatuksiin

tuntui kuinka
huuleen
maalattu huulipuna
olisi halunnut
flirttailla
lohduttoman tyhjyyteni
syvimpiin lokeroihin

siellä se
istui ja
murjotti

mykkä ja
tummanpuhuva
viha

yrittäen lukea
rakkauskirjettään

sanomatonta
anteeksipyyntöä
ja maihinnousukorttiani
elämäni keskeisimpiin
siirtoihin

sama raaka
voima,
vastoinkäymiset
höllentämässä
arkipäivän paalutusta
ja perustaa

minä ja
puolikas pulloni
tähtiä

katsoen
kasvot ja
etiketit
kohti aurinkoa

pilviä ja
tuskassa mellovaa
valtamerta

tulevaisuutta

kaikessa hämmentävässä
mittaamattomuudessaan

miten pienessä
asiassa
lepää ihmisen onni

ylevän ja
puhtaan ilon
alue

kuinka se valaa
kauneutta ympäristöönsä

suudellessaan se
käskee rakastumaan,
nousemaan ylöspäin
kohoavalle vuorelle

valonaan himmeiden
tähtien ja matalan
kuun luomat varjot

sielussa on
rakkaudellisesta
tunteesta huolimatta
vieläkin pimeää

uuvuttava yksinäisyys
oli laskenut
rituaalinsa terassini
kymmenelle hyveelle

tunteeni eivät
rehottaneet,
juurten ollessa osana
kalvakasta ihoa,
syvien luolien
sopukkaa

tässä mullattomassa
maassa on aina
palvottu jumalia

jumalia

elämän kaunista
kuultopintaa

kuinka se nuoruuden
liekki ihmetteli
ja ujosteli hellyyden
kaipuutaan

sillä yhteisiä ihmeitä
tehdään ja
ruokitaan rakkaudella

ruusun moitteettomilla
sommitelmilla

jännitys kuin
lukitun laatikon
salaisuus ja jos
sen murtaa
rikkoo haluamansa

jännittää ruumiinsa
sähköistämällä
ilman

sisäisen rujouden

kaiken tuskan
ja sielun
perimmäisen kuvan
tulla rakastetuksi
jokaisessa
henkäyksessä

ihme jokaisen
miehen ja
naisen kohtaamisessa

punainen liekki
pitkin selkää

kuinka ne rinnat,
kapea vyötärö
sytyttivät
kynttilöitä
alastomaan huoneeseen

elämän ytimen
hehkun, jonka
valon voina
kovettuu ja
herää merkiksi

halun nähdä

erektion pesiytyä
muuttolinnun vietteihin

rakkaudesta nälkiintyneen
kykyyn pyörittää
viisareita haluamaansa

vapinaan

kuinka se
polttaa liekkinä

unohtaa ruumiin ja
murheen painon

hakee sielun
tasapainoa

varjon siimestä
yhtä paljon
kuin
kuumaa aistikkuutta

unelmaa, jossa
rakkauden jumala
rukoilee katsomaan
täyteläisen suun
todellisuuteen

huulen herättää
henkiin jopa
kuolleen

nautinnon riistäessä

puraisten ruumin
lämmön ja suloisen
kiihkon
väsymättömyydellä

oi kaunis
päivä,
onneni hetki,
joka suutelet
elottoman elämään

silloin tuntee
naurun ja tuoksun
voiman,
kyvyn lentää
sielunsa voimasta

mitä on
tässä ja nyt
ikuisesti

käsivarret kaulan
ympärillä
yrittäessään kivuta
selkään

ymmärtää
ettei matka
ole tärkein

kyky lentää
matkoihinsa

vaan että
odotus on
puolet täyttymyksestä

korvaan hyräiltyä
sävelmää,
huutaa rakkauden
uuvuttamasta portaasta,
joka tuntui
loittonevan ja
viilentävän

tuovan iholle
rosoista betonia

vapaus
siristeli silmiään,
ei ymmärtänyt
lupauksiensa takaa
kimmeltävää
horisonttia

kauneus onkin
äärettömyydessä

sinisen meren
kaukaisuudessa

ja se sattuu
sydämeen,
sieluun

jokaiseen syntyvään
soluun

avuttomuuden
kykyyn nostaa
taas päätään

ensimmäinen jo
heitti kiven

totuuden

rajan, joka
erottaa rakkauden
rakkaudettomuudesta

kuinka se kylmyys
yrittää taas tuoda
nöyryyden kuuliaiseen

paritteluun pahan
nimen
pakolaisen leiriytyä

hakea suojaa
tuulelta ja
paahtavalta
yksinäisyydeltä

ja kaikelta
mitä jää
rakkauden jälkeen

liekkien polttaessa
sielun kodin ja
uskon ihmeeseen

äärimmäiseen
epätodellisuuteen

tuomalla kukkia
onnellisuutensa haudalle


http://www.youtube.com/watch?v=DYRhHObvzNw

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä