Mifogyne otettu eilisaamuna ja huomisaamuna 2 x 0.2mg Cytotec. Olo on parempi kuin pitkään aikaan - energiaa riittää, ei sellaista yleistä vetämätöntä oloa kuin raskauden aikana. Tervetuloa takaisin, vanha elämäni! Mifogynestä ei seurannut minkäänlaisia sivuvaikutuksia, ellei noin paria minuuttia kestänyttä hyvin lievää ällötyksen tunnetta ja miltei huomaamatonta nipistelyä alavatsassa lasketa. Päivä meni nukkuessa, tosin väsymys ei tainnut johtua lääkkeestä, vaan omasta univelastani.
Huomisaamuna on odotettavissa ilmeisesti ne "helvetilliset kivut" tai sitten kaikki menee ilman sen suurempaa kipuilua ohi. Sain reseptin 500 mg Panacodeihin joita pitää ottaa 2 kpl noin tuntia ennen Cytotecien asettamista emättimeen, jotta vaikutus alkaa. Lääkärin mukaan kaikki eivät tunne suurta kipua kohdun alkaessa supistella, mutta parempi jos kivunlievitys on jo valmiina mahdollisen kivun alkaessa.
Sairaalahenkilökunnan käytös on ollut kiitettävää, asiasta ei ole tehty suurta numeroa. Kyllä tämä tästä, ilmoittelen miten Cytotecin kanssa kävi.
Huomisaamuna on odotettavissa ilmeisesti ne "helvetilliset kivut" tai sitten kaikki menee ilman sen suurempaa kipuilua ohi. Sain reseptin 500 mg Panacodeihin joita pitää ottaa 2 kpl noin tuntia ennen Cytotecien asettamista emättimeen, jotta vaikutus alkaa. Lääkärin mukaan kaikki eivät tunne suurta kipua kohdun alkaessa supistella, mutta parempi jos kivunlievitys on jo valmiina mahdollisen kivun alkaessa.
Sairaalahenkilökunnan käytös on ollut kiitettävää, asiasta ei ole tehty suurta numeroa. Kyllä tämä tästä, ilmoittelen miten Cytotecin kanssa kävi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pijän peukkuja pystyssä et kaikki menee hyvin, eikä koskis hirmuna!
Ei mulla ainakaan tuntunut mitään "helvetillistä kipua", ihan helposti meni kaikki.
Mä tein n.vuosi sitten lääkkeellisen abortin.Se oli jotenkin kauheeta.Ei ne kivut niinkään tuntunut vaikka tuntu että synnytttää mutta ne ajatukset ja tunteet kaikista asioista.Mul kävi viel niin että se kenelle olin raskaana oli varattu.Olin niin yksinäinen ja neuvoton siinä tilassa.Ja omatunto kolkutti ja pahasti.Tämä mies vielä yritti saada rahalla mut hiljaseks etten vaan kertois sen muijalle.Lupasin tietysti olla kertomatta jos se vain olisi sen aamun mun kanssa kun alkoi raskauden keskeytys.Eipä näkyny eikä kuulunu sitä jätkää.Mä soitin mun ystävälle että tulisitko meille.Mun oli pakko kertoa hänelle mikä mun oli.Olin helpottunu kun sain kertoa siitä jollekin joka välitti musta.No kun laitoin emättimeen tabletit alko kolmen tunnin päästä jumalaton kipu.Istuin vain Wc-pöntöllä ja itkin.Tuntu että se vuotaminen ei lopu koskaan.Mulla on entuudestaan yksi lapsi se oli just kolme täyttäny.Tietysti se oli hädissään ja kyseli et miksi sua sattuu ja miks itket..Yritin vain pitää itseni koossa ja jutella lapselleni että äitil on vain masu kipeä.Silloin ajattelin että mä vihaan miehiä!!Mut sit taas toisaalta ainahan siihen hommaan tarvitaan kaksi.Ajattelin myös silloin että nyt sain rangaistuksen siitä että olin ollu varatun miehen kanssa.Et kärsitään nyt.Meni viikkko ja vuosin päivittäin.Oli miettinyt asioita.Mun ajatuksissa oli että sille naisellle on kerrottava.Tapahtu mitä hyvänsä.Sillä on oikeus tietää että sen mies pettää.Ja en on ollut ainut nainen.Sit mä soitin sille naiselle ja kerroin.Se nainen kiitti mua ja sano että koeta jaksaa.Muija jätti sen miehen.Tietysti se mies vihas mua yli kaiken.Mitä sitten mä vain jatkoin omaa elämääni lapseni kanssa.Sitten vasta pääsin yli siitä kaikesta.Nyt olen onnellinen ja löytänyt oman kullan joka mua ei satuttais.Tässä minun tarinani..
Muuten päivä meni varsin hyvin, ainoastaan itse "ponnistusvaihe" oli se kaikkein kamalin. Otin kipulääkettä valmiiksi aamulla klo 9 tienoilla ja asetin Cytotecit klo 9.30. Noin puolen tunnin päästä asettamisesta alkoi jumalaton kipu, koko alavatsa tuntui olevan tulessa ja kylmä tuskanhiki nousi pinnalle. Olin niin horteessa kipulääkkeistä että tuntui kuin olisin katsellut itseäni ulkopuolelta, lievitin olotilaani pyyhkimällä itseäni kostealla rätillä ja pysyttelemällä sikiöasennossa. Noin tunnin jälkeen kipu hellitti ja tunsin kuinka jotain lämmintä tulvahti ulos, äkkiä vessaan jossa sikiö putkahti pönttöön melkoisen verimäärän saattelemana. En katsellut sen tarkemmin, varmistuin vain että verinen möykky sieltä tuli ulos kuten pitikin.
Kävin suihkussa ja loppupäivän lepäilin kaikessa rauhassa. Iltaa kohden verimäärä alkoi jo vähentyä, ja tunnen olevani taas tolpillani. Ei mitenkään vastenmielinen kokemus.
Kamalaa kuultavaa! Jokainen lapsi on elämän lahja ja jokaisella on oikeus syntyä!!
Niin kauan kuin minun kehoni ei ole sinun kehosi, älä tule kertomaan minulle mitä saan tehdä omalla kehollani.
Minua ei kaduta että tein abortin, eikä varmasti tule kaduttamaan jälkeenpäinkään. Miksi kaduttaisi? Voin saada lapsia myöhemminkin, abortin tekeminen sitä ei estä.
Ilmeisesti haluat että tämä maailma täyttyisi onnettomista vauvoista ja heidän (enimmäkseen teini-ikäisistä) äideistään? Voiko sellainen äiti olla onnellinen, joka ei ole lastaan halunnut? Entä lapsi, joka tietää olevansa ei-toivottu? Minä ainakin olisin katunut lopun elämääni jos olisin pitänyt lapsen nyt, en tätä aborttia.
Lapsi on tervetullut kun koulut on käyty ja olen koulutukseni mukaisessa ansiotyössä. Tekeekö abortti jotenkin lapsenvihaajaksi?
Minä hyväksyn abortin kunhan siihen on hyvä syy. En todellakaan tuomitse ketään abortin tekijää murhaajaksi. Ihmettelen vain, miten joillekin abortti on aivan pikkujuttu. Luulisi, että ainakin vähän suree jos tuollaiseen tilanteeseen joutuu. Hyvä ystäväni teki abortin jokin aika sitten ja oli todella rikki tilanteen takia. Ymmärsi kyllä, että se oli siinä tilanteessa paras vaihtoehto eikä varsinaisesti katunut jälkeenpäin, mutta suru oli kova eikä vielä nykyäänkään muistele hommaa minään pikkujuttuna. Hänelle se ei ollut vain mikään "ällöttävä möykky" joka piti saada äkkiä pois sisältä, vaan pieni ihmisenalku, jota hän kuitenkaan ei voinut synnyttää huonon elämäntilanteen takia.
Tuo lauseesi "Ei mitenkään vastenmielinen kokemus" tuntui oudolta... En osaa kuvitella miten abortti voisi olla mitään muuta kuin vastenmielinen kokemus... Olen pahoillani jos ymmärsin kirjoituksesi väärin, ja onhan se toisaalta jokaisen oma asia sureeko vai ei. Hyvät jatkot sinulle kuitenkin.
Ilmaisuni "ei mitenkään vastenmielinen kokemus" oli ehkä hieman väärä. Viittasin sillä itse enemmän lääkkeellisen raskaudenkeskeytyksen käytännön toteutukseen, enkä aborttiin kokonaisuutensa. Abortti on aina henkisesti raskas, lääkkeellinen keskeytys kohdallani melko vaivaton ja voisin mahdollisesti tehdä sen toistekin - toivottavasti siihen ei tule enää tarvetta, vaan seuraavalla kerralla ollaan suoraan synnytyssalissa.
Abortin jälkeen on ollut tullut muutamia "entä jos" -ajatuksia, muttei varsinaista katumista. Nythän on myöhäistä enää muuttaa mieltään, joten mitä sitä turhia vatvomaan.
Abortin jälkeen jäi vain tietynlainen palava kaipuu parempaa elämäntilannetta kohtaan. En edes asu poikaystäväni kanssa yhdessä, vaikka olemmekin seurustelleet jo varsin pitkään ja aikuisiksi meidät iänkin puolesta luetaan. Vaikka ei olekaan oikea aikaa saada lapsi, toivon että tulee kuitenkin parempi hetki kuin tämä nykyinen. Jos ei, niin sitten ei. Katsotaan.
Itse abortin kokeneena tiedän, ettei fyysinen kipu ole mitään siihen verrattuna, mitä henkinen kipu tulee olemaan. Siitä ei heikko ihminen selviä, ulkokuori voi olla kova ja voi esittää kovista, mutta totuus sattuu ja helvetisti. Kävin abortin läpi vaikeassa elämäntilanteessa, olin hyvin masentunut kun tulin raskaaksi. En suosittele sitä kokemusta kenellekään, joskaan en kirjoita tätä ketään tuomitakseni vaan kertoakseni kokemuksestani.
Luulisi aikuisella ihmisellä olevan sen verran vastuun tuntoa, et tajuis pitää huolen siitä ettei pääse edes tulemaan raskaaksi! Abortti on hyväksyttävää vain harvoissa tilanteissa, joita ovat mm. jos äiti on raiskattu, äiti on todella nuori. Täysi-ikäisen henkilön kuuluisi kantaa vastuu teoistaan! Pöyristyttävää, et joku voi puhua niin, et vois tehdä abortin vielä uudestaankin. ("voisin mahdollisesti tehdä sen toistekin") Yksikin abortti on jo liikaa.
onneksi kyseessä on vain sinun mielipiteesi - kuka sinä olet toisia tuomitsemaan?
Heti kun osoitat minulle 100% pitävän ehkäisyn, jonka kanssa voi harrastaa turvallisesti seksiä (selibaattia ei siis lasketa), niin alan heti käyttää sitä. Käytin ehkäisylaastaria täysin ohjeiden mukaisesti, mutta tulin silti raskaaksi. Kenen vika se silloin on?
Abortti on henkisesti niin rankka kokemus, ettei sitä tehdä kevein perustein. Oman tilanteeni olen selittänyt aiemmassa viestissä tällä palstalla. En usko että abortti tulee enää toiste ajankohtaiseksi - vahinkoraskaus teki niin vainoharhaiseksi ehkäisyn suhteen, että jos lapsi tahtoo vielä tulla tuplaehkäisystä läpi (kondomi + ehkäisyruiske) niin enää en estele, sitten mennään synnytyssaliin suoraan.
Älä tuomitse ihmisiä, ellet tiedä taustoja.