Itse sairastin bulimiaan vuosia, välillä
voin paremmin ja välillä huonommin, ts.välillä oksentelin enemmän ja välillä vähemmän. Havaitsin kuitenkin, että oksentelua seuraavana päivänä mielialani oli matala, minua väsytti ja ärsyynnyin helpommin, ahdisti henkisesti. Vatsani oli kipeä, ilmavaivat vaivasivat, kasvot ja silmät olivat turvoksissa. Kyllästyin näihin tuntemuksiin joten lopetin oksentelun. Nykyään voin kohtalaisen hyvin, en kaipaa masennus aamuja ja ahdistusta. Miettikää siis, millainen olonne on seuraavana päivänä ja onko se ahmimisen ja oksentelun arvoista.
voin paremmin ja välillä huonommin, ts.välillä oksentelin enemmän ja välillä vähemmän. Havaitsin kuitenkin, että oksentelua seuraavana päivänä mielialani oli matala, minua väsytti ja ärsyynnyin helpommin, ahdisti henkisesti. Vatsani oli kipeä, ilmavaivat vaivasivat, kasvot ja silmät olivat turvoksissa. Kyllästyin näihin tuntemuksiin joten lopetin oksentelun. Nykyään voin kohtalaisen hyvin, en kaipaa masennus aamuja ja ahdistusta. Miettikää siis, millainen olonne on seuraavana päivänä ja onko se ahmimisen ja oksentelun arvoista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.