edelleen masentaa

meidän esikoinen syntyi 24.4.2004 ja kuoli 6.5.2004. Tuntuu että kaikki muut on jo alkaneet elämääm elämäänsä kun minä olen edelleen sairaslomalla masennuksen takia. Miehenikin alkoi jo puhumaan uudesta vauvasta, mutta en pystynyt muuta kuin läimäyttämään häntä ja pahasti. Jotenkin tuntuu että pitäisi päästä jo eteenpäin, mutta en millään halua päästää otettani vauvastamme. Tuntuu että jättäisin hänet jos en ajattele häntä joka hetki ja jos alamme uutta vauvaa yrittämään. pitäisi jo päästä muuallekin kuin haudalle, en vain pysty.
2241
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Olen todellakin pahoillani. Olet joutunut kokemaan pahimman, mitä äidille voi tapahtua. Sinulla on oikeus olla surullinen ja kaivata lastasi. Mutta älä kuitenkaan jää "tuleen makaamaan", se ei tuo lastasi takaisin. Tuska vaimenee kyllä ajan mittaan, usko pois.

Miehesi varmaankin ajattelee, että toipuisit nopeammin uuden vauvan myötä. Älä ole miehellesi vihainen, he kokevat asioita usein eri tavoin kuin naiset. Uusi vauva ei kuitenkaan voi korvata menetettyä. Vauvan aika on sitten, kun hän saa tulla itsenään, toivottuna, ei kenenkään korvikkeena.

Kaikki lauseet näyttävät tssä kirjoitettuna kliseiltä ja tuhanteen kertaan kirjoitetuilta. Jaksa kuitenkin uskoa huomisen, parempaan huomiseen, se koittaa vielä.

Sinä varmasti hyötyisit keskusteluavusta ammattilaisen kanssa. Olisko mahdoton ajatus? Nämä asiat ovat sellaisia, joita pitää miettiä, pyörittää ja kääntää, mutta aikaa myöten pitäisi pystyä ajattelemaan jo muitakin asioita. Missä aikataulussa, se on hyvin yksilöllistä.

Voisit vaikkapa laatia itsellesi tehtävälistan. Edes yksi juttu per päivä, esim. tapaan ystävän, käyn lenkillä, uimassa yms., imuroin, ihan mitä vain. Mitkä asiat olivat sinulle tärkeitä aikaisemmin?
Parempaa vointia sinulle, ole vahva!

Äänestä

Otan osaa. En ola kokenut samaa mutta voin silti hieman kuvitella suruasi. Anna itsellesi aikaa ja jos mahdollista, käy puhumassa asiasta esim. ammattiauttajalle. Tuskin siitä on haittaa! VOIMIA JA JAKSAMISTA!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


siiri kirjoitti:

meidän esikoinen syntyi 24.4.2004 ja kuoli 6.5.2004. Tuntuu että kaikki muut on jo alkaneet elämääm elämäänsä kun minä olen edelleen sairaslomalla masennuksen takia. Miehenikin alkoi jo puhumaan uudesta vauvasta, mutta en pystynyt muuta kuin läimäyttämään häntä ja pahasti. Jotenkin tuntuu että pitäisi päästä jo eteenpäin, mutta en millään halua päästää otettani vauvastamme. Tuntuu että jättäisin hänet jos en ajattele häntä joka hetki ja jos alamme uutta vauvaa yrittämään. pitäisi jo päästä muuallekin kuin haudalle, en vain pysty.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu